Joko karavaanarit suunnittelevat paluumuuttoa Suomeen?
Kahdenkymmenen vuoden päästä tulet olemaan
surullisempi niiden asioiden vuoksi joita et tehnyt
kuin niiden jotka teit. Irrota siis paalusolmut.
Purjehdi ulos turvasatamasta. Hae pasaatituulet
purjeisiisi. Tutki. Unelmoi. Löydä.
- Mark Twain -
"Älä koskaan kadehdi toista ihmistä tai hänen elämäänsä. Hänen suurimmat surunsa voivat olla ne kaikista tarkimmin varjellut."
En ala nyt pitkää juttua tänne muistikirjaan kirjoittamaan, kun niitä löytyy jo täältä blogista kuuden vuoden verran. Ajatuksetkaan eivät ole muuttuneet. Edelleen täällä tykätään olla ja elää. Oli aivan lottovoitto, kun tartuttiin tähän mahdollisuuteen tehdä meidän pitkäaikaisesta haaveesta totta. Etelä-Saksa on jo sijainniltaan loistava paikka asua ja lähteä retkille meillä karavaanarimatkailijoilla. Aikaa vain saisi olla paljon enemmän. Olen erittäin kiitollinen menneestä kahdeksasta vuodesta. Tämä on ollut suuri elämänrikkaus.
Tässä aikaisempien vuosien synttärijutut:
- 28.1.2013, KAKSI VUOTTA UUDESSA KOTIMAASSA
Mutta vähän kuitenkin. Kun istuin kahdeksan vuotta sitten lentokoneessa olin väsyneen onnellinen. Olimmehan reilussa kahdessa kuukaudessa purkaneet reilun neljänkymmenen vuoden elämän Suomessa. Ajattelin sitä pikku-tyttöä, joka oli niin useasti haaveillut joskus asuvansa ulkomailla. Se oli juuri tuolloin toteutumassa ja tuntui hyvin suurelta ihmeeltä. Tuntuu vieläkin vuosien jälkeen. Voi sitä upeaa näkyä lentokoneesta, kun olin laskeutumassa Müncheniin. Aurinko oli laskemassa vuorten taakse ja Alpit hohtivat lumisen punaisena edessäni. Sitä näkyä en unohda koskaan, kuinka ihanalla näyllä vuoret ottivat vastaan.
Muistan myös sen, että ajattelin, että tuleekohan jossain vaiheessa aika, että ikävöin Suomeen. Ei ole ainakaan vielä kahdeksan vuoden aikana tullut. En ole kaivannut edes mitään syötävää Suomesta. En edes suomalaisia karamellejä. Suklaatakin täällä on monen maan verran eri makuja. Koskaan en ole edes tykännyt suussani kuivalta tuntuvasta Fazerin sinisestä suklaasta. Tunnen itseni erilaiseksi, kun kuulen tai luen, että jotkut ulkosuomalaisista kantavat karkkia ja ruokaa Suomesta. Enkä ole myöskään ikävöinyt Suomesta mitään paikkaa. Miksi ikävöisin, täällä on niin paljon kauneutta ympärilläni. Ainoastaan ikävöin aikuisia Lapsia, jotka kaikki olivat kahdeksan vuotta sitten yli kaksikymmentä vuotiaita.
Olen aivan lapsesta asti ihmetellyt sitä asiaa, kun ihmiset puhuvat lapsuuden ajan kodistaan kotina koko elämänsä. Näin eläen koko aikuiselämänsä poissa kotoa. Itse asuin lapsuudenkodissa kuusitoista vuotta ja koti on ollut aina sen jälkeen siellä missä itse asun. Tuo koti sanana sai aivan uuden merkityksen, kun tänne Saksaan muutimme. Oli ensikertaa reilut nelikymppisenä voimakas tunne, että tulin kotiin. Tästä ulkomailla asumisesta oli niin pitkään haaveilut. Aina kun vähän suunnittelemme, että jos muuttaisimme täällä vain muutaman kilometrin päähän, niin tulee tunne ettei tästä rakkaasta kotikylästä halua edes lähikylään muuttaa. Tämä on ollut niin suuri rikkaus, vaikka emme ole enää se sama karavaanariporukka mitä olimme tänne muuttaessamme, kun Ramses- ja Siiri-kissat nyt puuttuvat.
Eli en suunnittele, emme suunnittele, Suomeen paluumuuttoa. Kuka nyt kotoa mihinkään lähtisi.
"Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
Vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia."
- Uppo-Nalle (Elina Karjalainen)
Vastauksia
Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?
Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.
Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.
Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.
Elämän kauneus on pienissä asioissa
Tämä blogi on muistikirja, johon laitan tätä niin toivottua elämää vähän muistiin, pääasiassa reissujemme muodossa. Lisäksi vähän sää- ja kissa-asioita. Tämän blogin olen ajatellut monet kerrat lopettaa viimeisenkin vuoden aikana. Päätin loppuvuodesta, että Prinsessan 12-vuotisjuttu jää viimeiseksi. Täältä muistikirjasta on vaan mukava käydä välillä muistelemassa ja katsomassa missä milloinkin on kuljettu tai miltä maisemat ovat näyttäneet vaikkapa tammikuussa eri vuosina.
Pienet metsät sammalkivillä
ihastuttavat minua
Voin vain huokailla
valtavan kauneuden keskellä
Kiitollisuus täyttää mieleni
Mitä syvemmälle uppoudun
tähän maailmaan
sitä pidemmälle polku jatkuu
Yhä kauniimmat ja ihmeellisemmät
näkymät avautuvat edessäni.
Metsän reunassa
kajastaa auringon valo kirkkaampana
Pienen hetken olen siinä
Valo on toinen todellisuus.
Kiitollisena otan vastaan
tämän päivän
joka on täynnä asioita
joita olen siihen halunnut.
En tunne pelkoa
tunnen iloa ja innokkuutta
kaikkea uutta kohtaan.
Odotan kaikkea sitä
mitä tulen tänään
kokemaan elämässäni
– kiitollisuudella.
Hyvää kahdeksatta kotona asumisen syntymäpäivää meille!
Soleil
Talvisia kotivuorikuvia!
Talvisia kotivuorikuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti