Kaikista jännityksen- ja voiton hetkistä jotka annoit loistavilla kotkamaisilla voittolennoillasi. Surullista, että mäkikotka on lentänyt viimeisen lentonsa. Sekä muistostani, kun olin kisatyttönä.
"Elämä on ihmisen parasta aikaa."
-Matti Nykänen-
Silloin lapsena, kun haaveilin ulkomailla asumisesta, niin silloin olin myös urheiluhullu ja haaveet urheilun suhteen olivat korkealla. Talviurheilulajit olivat lähimpänä sydäntäni. Olenpa jopa ala-asteikäisenä lähettänyt Helena Takalolle kirjeen ja saanut häneltä tuosta kiitokseksi kortin. Lapsuuteeni ei kuulunut televisiota, joten kuuntelin urheilukilpailuja radiosta, jopa Jukolan suunnistuskilpailut. Joskus kävin naapurissa televisiosta katsomassa parhaat kisat, Mattiakin. Urheilutuloksia kirjoittelin myös paperille hyvin ahkerasti muistiin. Matin iso kuva komeili yläasteikäisenä seinällä sänkyni yläpuolella.
"Kaiken kokeneena voin sanoa, että vielä on jotain kokematta."
-Matti Nykänen-
"Kaiken kokeneena voin sanoa, että vielä on jotain kokematta."
-Matti Nykänen-
Maanantaiaamun 4.2.2019 uutinen mäkihyppääjä Matti Nykäsen kuolemasta 55-vuotiaana on liikuttanut ja ajatuttanut. Olihan hän omassa lajissaan maailaman paras 1980-luvulla ja on historiankirjoissa vieläkin. Häntä on muisteltu ympäri Maailmaa suru-uutisen jälkeen. Täällä Saksassakin on radiossa ja television uutisissa aihe ollut esillä. Matti-mäkikotkan elämä vaan surullisesti päättyi aivan liian varhain, johon varmasti vaikutti hänen värikäs yksityiselämä urheilu-uran jälkeen. Itse haluan Matin vain muistaa urheilusankarina.
"Huominen on aina tulevaisuutta."
"Huominen on aina tulevaisuutta."
-Matti Nykänen-
Ollessani yhdeksännellä luokalla sain olla vähän muutenkin tekemisissä Matin kanssa kun vain televisioruudulta katsellen. Ystäväni veljet olivat mäkihyppääjiä. Niinpä sitä kautta sain mahdollisuuden olla ystäväni kanssa kisatyttönä eräissä mäkikilpailuissa 1983. Selvittelin Matilta numerolapun nauhat auki ja otin numerolapun selästä pois. Taputin selkään ja sanoin, että hyvä Matti. Olin ujo tyttö enkä enempää uskaltanut tälle suurelle urheiluihanteelleni sanoa. Silloinkin hän voitti.
Ollessani yhdeksännellä luokalla sain olla vähän muutenkin tekemisissä Matin kanssa kun vain televisioruudulta katsellen. Ystäväni veljet olivat mäkihyppääjiä. Niinpä sitä kautta sain mahdollisuuden olla ystäväni kanssa kisatyttönä eräissä mäkikilpailuissa 1983. Selvittelin Matilta numerolapun nauhat auki ja otin numerolapun selästä pois. Taputin selkään ja sanoin, että hyvä Matti. Olin ujo tyttö enkä enempää uskaltanut tälle suurelle urheiluihanteelleni sanoa. Silloinkin hän voitti.
"Rakkaus on kuin lankakerä – se alkaa ja loppuu."
-Matti Nykänen-
Kiitos Matti, niin monta ilon ja riemun hetkeä annoit pitkillä hypyilläsi ja voitoillasi!
R.I.P 1963-2019 Matti Nykänen - lepää rauhassa mäkikotka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti