Italiassa pizzojen maassa ei olekaan niin helppoa saada pizzaa syödäkseen. Viimeinen pyöräretkipäivä ja suuri juhlapäivä sekä kotimatka lumen halki kotiin.
10.1.2019: Heräsimme jälleen aurinkoiseen päivään tällä mukavalla maalaismaisemanäkymällä mökkiauton ikkunasta.
 |
| Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana. |
Taas lähdimme pyöräilemään. Joulukuussa emme olleet pyöräilleet ja sen kyllä tunsimme istuessamme pyörän satulassa. Alkumatka oli jopa aivan tuskaista.
Pyöräilimme etelään päin. Täällä rantatien varrella oli paljon tyhjillään olevia loma-asuntoja.
Hiekkarantaa oli silminkantamattomiin. Kuinkahan kova tohina täällä käy parhaaseen loma-aikaan elokuussa. Nyt oli hiljaista, vain joitakin kävelijöitä näkyi rannalla.
Ajattelimme Follonicassa syödä pizzat, mutta sepä ei täällä Italiassa olekaan niin helppo juttu. Olimme jo aika monesti saaneet tämän reissun aikana vastauksen tiedustellessamme saako teiltä pizzaa, että heillä ei ole uuni vielä päällä ja vasta illalla saa. Jostain sai päivällä pizzan paloja.
Elettiin torstaipäivää. Ensimmäisessä baarissa sanottiin, että heiltä saa pizzaa vasta lauantaina. Toisesta paikasta sai vasta illalla seitsemän jälkeen.
Elettiin torstaipäivää. Ensimmäisessä baarissa sanottiin, että heiltä saa pizzaa vasta lauantaina. Toisesta paikasta sai vasta illalla seitsemän jälkeen.
Tämä paikka ei ollut vielä auki kun saavuimme, vaikka ovi oli selällään. Jäimme varttitunniksi paikan aukeamista odottamaan. Kolme muutakin henkilöä ulkopuolella odotti.
Sisälle mentyämme oli kokki itse vastassa. Mieheni häneltä tiedustellessa, että saako teiltä pizzaa, kokki sanoi, että päivällä saa vain pizzanpaloja ja illalla vasta kokonaisia pizzoja. Jäimme sitten syömään pizzan palat. Ihmettelimme suuresti, kun meille tuotiin sitten kuitenkin kaksi pitsan palaa, jotka olivat leikattu pyöreästä puolikkaasta pizzasta. Miksi ei voitu sitten saada kokonaista pizzaa. Tarjoilija oli umpi-italialainen, joten häneltäkään ei voinut asiasta kysyä. No, maassa maan tavalla on mentävä. Vasta nyt viisastuimme, kun saimme tietää ettei Italiassa pizzojen maassa saa päiväsaikaan kokonaista pizzaa vaan paloja. Toisaalta kyllä muistelin, että on me muualla Italiassa saatu päivälläkin kokonainen pizza.
Follonican kaupunki ja ranta näyttivät ihan mukavalle.
Sisälle mentyämme oli kokki itse vastassa. Mieheni häneltä tiedustellessa, että saako teiltä pizzaa, kokki sanoi, että päivällä saa vain pizzanpaloja ja illalla vasta kokonaisia pizzoja. Jäimme sitten syömään pizzan palat. Ihmettelimme suuresti, kun meille tuotiin sitten kuitenkin kaksi pitsan palaa, jotka olivat leikattu pyöreästä puolikkaasta pizzasta. Miksi ei voitu sitten saada kokonaista pizzaa. Tarjoilija oli umpi-italialainen, joten häneltäkään ei voinut asiasta kysyä. No, maassa maan tavalla on mentävä. Vasta nyt viisastuimme, kun saimme tietää ettei Italiassa pizzojen maassa saa päiväsaikaan kokonaista pizzaa vaan paloja. Toisaalta kyllä muistelin, että on me muualla Italiassa saatu päivälläkin kokonainen pizza.
Follonican kaupunki ja ranta näyttivät ihan mukavalle.
Täällä piti olla järvi, mutta kovin pieneksi se oli kuivunut.
Meidän piti kulkea metsien halki, mutta kulku oli kiellettyä. Ajelimme sitten päätietä pitkin. Etsimme matkalta yhtä paikkaa, mutta ei sinne tietä löytynyt. Täälläkin oli kuoppaisia parkkipaikkoja päätien varressa.
Seuraava kohde oli Riotorto, jonne ajelimme peltojen halki, kun sitä ei ollut kielletty tai portein suljettu.
Pikkukaupungin kukkulalta kirkon kupeesta löytyi hieno ja iso jouluseimi.
Tämä oli kyllä suurin ja hienoin näkemämme.
Nämä tiet ja maisemat olivat kolmen päivän aikana tulleet tutuiksi.
Reitillemme tuli mittaa 32 kilometriä. Pyörien akkuja ei ladattu edellisiltana, kun niistä ei ollut mennyt kuin yksi pykälä 35 kilometrin pyöräilymatkalla, joten kahden päivän ajojen jälkeen oli akkua jäljellä vielä kaksi pykälää. Aina en avustusta edes pidä päällä.
On aina reissuilla rikkaus pysähtyä yhteen paikkaan joksikin aikaa. Kolmen päivän aikana pyöräilimme näillä kulmilla yhteensä 132 kilometriä. Näiden kilometrien varrella näimme ja kuulimme paikallista toscanalaista elämää aika laajalta alueelta iloiten ja erilaisuutta ihmetellen.
On aina reissuilla rikkaus pysähtyä yhteen paikkaan joksikin aikaa. Kolmen päivän aikana pyöräilimme näillä kulmilla yhteensä 132 kilometriä. Näiden kilometrien varrella näimme ja kuulimme paikallista toscanalaista elämää aika laajalta alueelta iloiten ja erilaisuutta ihmetellen.
Mukava pyöräretki ja tämän loppiaisreissun viimeinen kesäisen lämmin päivä. Tämä loppiaisloma oli säidenkin osalta menestys, kun lämpö oli ollut noin viisitoista astetta joka päivä.
11.1.2019: Heräsimme suureen juhlapäivään, 11.1.2019: PRINSESSA 12 VUOTTA! Prinsessa-kissa on vuosien haave ja unelma tupsukorvakissasta. Hän on luonteeltaan elämäni viisain kissa sekä aivan sulostuttava hienohelma prinsessa luonteeltaan. Huoletonta ei elämämme ole ollut kuitenkaan. Voi kuinka monta kertaa huoleni on suuri hänen terveydestään. Pelkäsin hänet menettäväni jo vähän alle vuoden ikäisenä, kun hänelle tuli märkäkohtu, joka leikattiin pois. Hän on hyvin monelle asialle allerginen, jopa apilalle ja heinälle, jonka takia alle kaksivuotiaana meidän oli jätettävä valjastelulenkit ulkona. Allergian takia hän on saanut kortisoonia ja kymmeniä kertoja antibioottia. Suuri pelkoni on ollut hänen kultainen sydämensä, kun lähisuvusta on vanhemmat ja kaksi veljeä lähtenyt sen heikkouden vuoksi vuosia nuorempana, heistä kolme aivan yllättäen. Vahva se sydän on Prinsessalla ollut, kun näin monta vuotta on jo pompahdellut. Nyt hänen suusairaus, juuresta päinkin syöpyvät hampaat, on poistettu. Suuri toiveeni on, että saamme vielä elää monta yhteistä vuotta!
Prinsessa on hyvin rakas ja tärkeä perheenjäsen. Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että saamme tämän päivän viettää. Aina puhuimme, että Ramses-veli, jolla ei mitään vaivoja ollut eläisi vanhemmaksi. Totuushan on, että 2007 syntyneenä rotunsa edustajana Prinsessa on jo iäkäs vanhaneiti. Jo hänen siskontyttärensä Kuningatar kohta yhdeksän vuotiaana on iäkäs. Ikä ei kuitenkaan vielä paljoa näy Prinsessassa. Hän on terve 12-vuotias. Lonkat vaikuttavat terveiltä, kun hyppii niin kuin on aina iloisesti loikkinut. Ei ole mitään syytä nyt olla hänestä huolissaan. Välillä nykyisinkin on vielä villi kuin nuorena tyttönä. Matkoillammekin on kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu ja näkyy. Hän on sellainen iloinen ilopilleri, joka rakastaa kaikkea kaunista ja ihanaa sekä käskee ja komentaa meitä palvelijoita ihanasti raakkuen.
Voi kuinka onnellinen olin, kun sain pitää Prinsessaani olkapäätäni vasten ja laulaa hänelle onnittelulaulun. Samalla tanssahdella onnittelulaulun tahdissa sekä lopuksi nostaa hänet kaksitoista kertaa ylös. Hyvin suurta kiitollisuutta tunsin tuossa ikimuistoisessa hetkessä.
Olimme käyneet edellispäivän pyöräretkellä eläinkaupassa. Prinsessa oli ihmetellyt mitä helisevää olin laittanut säkissä takatalliin. Nyt hän ihmetteli säkkiä ja sieltä löytyviä uusia tavaroita, joilla alkoi heti leikkimään.
Prinsessa on hyvin rakas ja tärkeä perheenjäsen. Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että saamme tämän päivän viettää. Aina puhuimme, että Ramses-veli, jolla ei mitään vaivoja ollut eläisi vanhemmaksi. Totuushan on, että 2007 syntyneenä rotunsa edustajana Prinsessa on jo iäkäs vanhaneiti. Jo hänen siskontyttärensä Kuningatar kohta yhdeksän vuotiaana on iäkäs. Ikä ei kuitenkaan vielä paljoa näy Prinsessassa. Hän on terve 12-vuotias. Lonkat vaikuttavat terveiltä, kun hyppii niin kuin on aina iloisesti loikkinut. Ei ole mitään syytä nyt olla hänestä huolissaan. Välillä nykyisinkin on vielä villi kuin nuorena tyttönä. Matkoillammekin on kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu ja näkyy. Hän on sellainen iloinen ilopilleri, joka rakastaa kaikkea kaunista ja ihanaa sekä käskee ja komentaa meitä palvelijoita ihanasti raakkuen.
Voi kuinka onnellinen olin, kun sain pitää Prinsessaani olkapäätäni vasten ja laulaa hänelle onnittelulaulun. Samalla tanssahdella onnittelulaulun tahdissa sekä lopuksi nostaa hänet kaksitoista kertaa ylös. Hyvin suurta kiitollisuutta tunsin tuossa ikimuistoisessa hetkessä.
Olimme käyneet edellispäivän pyöräretkellä eläinkaupassa. Prinsessa oli ihmetellyt mitä helisevää olin laittanut säkissä takatalliin. Nyt hän ihmetteli säkkiä ja sieltä löytyviä uusia tavaroita, joilla alkoi heti leikkimään.
Jos voisin tähtiin kurkottaa ja poimia tähden joka kerta, kun saat minut hymyilemään, olisi kädessäni kokonainen tähtitarha.
Päivänsankari oli tyytyväinen lahjoistaan ja erityisesti uusi peti oli mieleinen. Häntäkin huoletti niin kuin palvelijoitakin aamu-uutisten säätiedot.
Olimme viikon seuranneet netin ja television kautta, kuinka kotonapäin ja Alpeilla tupruttaa valtavasti lunta. Lunta oli satanut Itävallassa ja paikoin Sveitsissäkin, jopa toista metriä. Olimme nähneet kuvia, kun katoilla on miehen korkuisesti lunta. Oli suljettu hiihtokeskuksia sekä teitä. Ihmiset olivat jopa viettäneet yönsä mootoritiellä autoissaan. Rankkojen lumisateiden takia olimme tarkailleet erityisesti monella eri sääennuste-appilla tulevien päivien sääennusteita. Myös ajatelleet sitä mitä kautta ja miltä kohdalta vuoret olisi paras ylittää. Kaikki kertoivat aikalailla samaa.
Meidän oli lähdettävä, vaikkei tästä talvisesta kesästä olisi haluttu lähteä, noita luminietoksia kohden.
Huoltamolta käyvimme välillä hakemassa pizzanpalasia.
Ilma oli kaunis ja edessä lähenevä vuoristo näytti vielä kauniimmalta.
Taukojakin pidettiin ja tupsukorvat juhlapäivänä kyttäsivät yhdessä pihan lintuja.
Ajelimme Garda-järven eteläpäähän Peschiera del Gardalle hyvälle stellplatzille yöksi, Area Camper Peschiera del Garda. Matkaparkissa yöpyi karavaanariautokuntia parikymmentä.
 |
| Syntymäpäiväsankari oli tuttuun tapaan kiinnostunut pihan tapahtumista ja erityisesti siellä liikkuvista koirista. |
Tässä päivän ajomatka.
12.1.2019: Olimme edellispäivän seuranneet sääennusteita usein ja vielä aamulla ja tämän päivän aikana usein. Meillä olisi tehnyt kovasti mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi tänne Gardan rannalle tai poiketa ihastelemassa Dolomiitteja, mutta ennusteiden mukaan tänään olisi paras ylittää vuoret ja juuri täältä Gardalta suoraan Brennerin solaa pitkin Innsbruckin kautta Saksaan ja kotiin. Tänään ei sataisi täällä päin vuoria lunta, vaan sää olisi puolipilvinen. Jo televisio oli aiemmin kertonut kuinka perjantai ja lauantai olisi sateettomia päiviä. Yö pohjois-Italiassa esim. Brixenissä olisi kylmä, yli kymmenen pakkasta. Kova lumisade alkaisi sitten Pohjois-Italiassa ja Itävallassa sunnuntaina aamuyöllä. Saksan puolella sataisi päivällä räntää ja vettä, kun lämpö olisi lämmön puolella.
Moottoritiellä jo Gardan seutuvilla ilmoitettiin, että yli 7,5 tonnisilla kulkupeleillä on rajoituksia. Vastaan tuli rekkoja joissa joissakin keula oli jäinen.
Ihmettelimme mihin vihreys ja lämpö oli hävinnyt, kun juuri olimme olleet vihreydessä ja lämmössä. Olimme jopa puhuneet, että Toscanassa on talvella vihreämpää kuin Espanjassa.
Moottoritiellä jo Gardan seutuvilla ilmoitettiin, että yli 7,5 tonnisilla kulkupeleillä on rajoituksia. Vastaan tuli rekkoja joissa joissakin keula oli jäinen.
Ihmettelimme mihin vihreys ja lämpö oli hävinnyt, kun juuri olimme olleet vihreydessä ja lämmössä. Olimme jopa puhuneet, että Toscanassa on talvella vihreämpää kuin Espanjassa.
Olimme päättäneet, että tämä mukava loppiaisreissu jää nyt yhden yön lyhyemmäksi aivan meidän turvallisuuden takia. Emme halua jäädä lumimyrskyssä tien päälle seikkailemaan tai jäädä kokonaan jumiin moottoritielle.
Lumivuorien lähestyssä taivaskin alkoi selkeämään. Näimme vähän Dolomiittien huippuja, mutta edessä olevat Itävallankin vuoret näyttivät kauniilta.
Lumivuorien lähestyssä taivaskin alkoi selkeämään. Näimme vähän Dolomiittien huippuja, mutta edessä olevat Itävallankin vuoret näyttivät kauniilta.
Brixenissä alkoi näyttämään jo talvelta. Heti Itävallan puolella yli 7,5 tonniset joutuivat ajamaan moottoritieltä sivuun. Ilmeisesti heille tehtiin jotain tarkastuksia ennen kun pääsivät matkaa jatkamaan.
Navigaattorista näki kuinka moni tie oli Itävallassa ja Saksan rajan tuntumassa suljettuna lumivyöry vaaran vuoksi. Esim. tiellä ilmoitettiin että Fernpass oli suljettu kello 24.00 jälkeen.
Tie ei ollut jäinen, kun oli hyvin suolattu. Eikä täällä näyttänyt talojen katolla olevan miehen korkuisesti lunta.
Mukavan näköisten lumimaisemien halki saimme ajella.
Saksan rajalle oli isot ruuhkat, olisko mennyt ylimääräistä aikaa tunnin verran, kun rajalla tehtiin tarkastuksia. Saksan puolella pian lumi väheni ja kotimaisemissa ei juuri lunta ollutkaan. Räntää alkoi kotipihaan ajettuamme satelemaan ja sunnuntaiaamuna maa oli valkoinen.
Olimme kiitollisia loppiaisreissun kokemuksista ja muistoista. Ei kuoppaiset tiet eikä edes ikkunan takana kurkisteleva huppumies pilannut reissuamme. Tyytyväisiä olimme myös siitä, että emme jättäneet kotimatkaa sunnuntaille, koska lunta oli alkanut aamuyöstä satamaan vuorilla reipaasti, uutisten mukaan aiheuttanut myös hankaluuksia.
Kiitos Mieheni ja tupsukorva-Tytöt tästäkin reissusta!
Soleil
Reissun edelliset osat:
- 1-12.1.2019 Loppiaisreissu: 3.Osa: Mukavaa talvilomailua
- 1-12.1.2019 Loppiaisreissu: 4.Osa: Pyöräretkiä
- 1-12.1.2019 Loppiaisreissu: 4.Osa: Pyöräretkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti