torstai 14. maaliskuuta 2019

1-4.3.2019: 2.Osa, HELAU, HELAU,..

No, niin otappa ruusu.


En voi kuin positiivisella tavalla hämmästellä ja ihmetellä, miten saksalaiset viettävät vuoden kylmimmän ja pimeimmän ajan riemuiten ja juhlien suuresti monin erilaisin tavoin yhdessä niin kylissä kuin kaupungeissa. Ei jäädä kotiin kylmyyttä ja pimeyttä möksöttämään, vaan kokoonnutaan jo joulumarkkinoille yhdessä ihmisten ilmoille. Heillä on kyllä suuri elämän rikkaus, kun saavat lisää viidennen vuodenajan siinä samalla iloiten ja riemuiten yhdessä. Monta mukavaa kokemisen hetkeä olemme viettäneet loppiaisen jälkeen television äärellä näistä "hullutuksista" ohjelmia katsoen. Kissatkin ovat tottuneet mammansa helau, helau huudahduksiin. Me puhumme tästä karnevaaliajasta hullutteluna ja vain positiivisessa mielessä. On tästäkin syystä ilo elää Saksassa ja kotikylässämme, mm. tulee mukavan jännä tunne, kun kellot kilkattavat joidenkin ihmisten karnevaalivaatteissa ja naapurinkin Mies on pukeutunut hameeseen ja kulkee luuta kädessä. 

Tämä karnevaalihuuma alkaa jo marraskussa 11.11. kello 11:11. Siinä pian alkavat avautumaan upeat joulutorit kylissä ja kaupungeissa. Heti loppiaisen jälkeen tämä karnevaaliaika alkaa näkymään ja kuulumaan joka paikassa vielä näkyvämmin. Karnevaalikauden päätapahtuma on Rosenmontag ”ruusumaanantai”, tänä vuonna 4.3. Karnevaaliaika päättyy tuhkakeskiviikkoon eli tänä vuonna 6.3. josta alkaa paastonaika pääsiäiseen. Tällöin on saapunut kevät maasta nousevineen kukkasineen. Pimein ja kylmin vuoden aika on takanapäin.

Kotikylämme hulluttelut jätettiin tänä vuonna väliin flunssan takia. Tulimme yksi perjantai-ilta kauppareissulta, kun kylämme keskustasta kuului iloinen rummutus. Kissatkin sitä korvat tarkkana kuuntelivat. Ikkunasta kyllä katsoin ilotulituksen.

3.3.2019: Oli vähän harmi, kun oli pilvinen sää. Sadettakin oli luvattu tälle päivälle, mutta pilvet kulkivat ohi onnekkaasti ja nakkaen vain pieniä hentosia pisaroita hetken aikaa juhlien aikana maahan. Viikko aiemmin olisi aurinko paistanut ja ollut parikymmentä lämmintä.

Olimme jo tunti ennen karnevaalikulkueen liikkeelle lähtöä kaupungissa. Saimme aivan katselupaikan valita. Jäimme Zeilen pääkauppakadun ja Hauptwache-aukion lähelle Roßmarkt-kadun loppupäähän St.Katharinenkirchen läheisyyteen. Tässä on kulkueen reitti ja me olimme tuossa punaisen ympyrän kohdalla.



Pikkuhiljaa aitojen vierukset alkoivat täyttymään värikkäästi pukeutuneista ihmisistä. Pikkutyttö ilahdutti katsojia heittelemällä ketterästi kärrynpyöriä ja tekemällä spagaatteja. Häntä ihasteltiin ja hänelle hurrattiin. Pian sitten olikin muuta seurattavaa kolmen tunnin ajaksi.



Kulkueessa oli vierailevia tähtiä.





Karkkia ja tavaraa satoi taivaalta. Itsekin niistä sain iskuja kameraan ja naamalle. Joku karkki jäi käsivarren mutkaan, vaikken edes niitä tavoitellut. Vieressä oleva venäjänkieltä puhuva perheen äitikin huitaisi muutaman kerran, kun hän niin innoissaan ilmasta tavoitteli karkkeja. Osa lapsista tuli innokaina kulkureitille keräämään kasseihin ja koreihin karkkeja. Heitä joutui jopa poliisi vähän paimentamaan. Jokaisen karnevaalikulkuneuvon molemmilla puolilla oli 2-4 henkilöä turvaamassa, ettei kukaan alle jää tai juokse. Eikä kulkueen etenemisvauhtikaan kiireinen ollut, jopa välillä pysähteli.

Jos katsojajoukko oli kirjavaa, niin vielä värikkäämpi oli kulkueen porukka tamineissaan, kun he soittaen, laulaen ja tanssien kulkivat. Kulkupelejäkin oli lähemmäs sata hyvin erilaista, värikästä ja kokoista. Oli pyörästä vanhoihin ja uusiin autoihin, traktoreihin ja kuorma-autoihin. Jopa sotajoukot kulkivat tykkejä ampuen. Kukkahattutätikin oli ulkoiluttamassa pehmolelukoiriaan.




Tässä säkkipilli soi mukavasti.


Iloista ja mukaansa tempaavaa menoa rakkaudenpunaisen traktorin kyydistä.


Tässä meno oli iloisen menevää ja railakasta. Eikä tätä voi kuin hymyssä suin katsoa, miten kulkupelikin on pehmoleluin hienosti koristeltu.


Filmin pätkiä katsellessani sain pienen ja mukavan muistoyllätyksen. En edes tiennyt tämän komennuksen tallentuneen. Otin neljän tunnin aikana yli kuusisataa kuvaa ja lähes viisikymmentä filmin pätkää, niin kyllä siinä kukatkin menevät silmissä sekaisin. Oikeastaan en vaan kauempaa rekan tullessa huomannut, että mitä kukkia sieltä heitellään.

Täältä nyt kuuluu Soleilin komennus Miehelleen. ;)
No, niin otappa ruusu.

Mieheni ei kovasta yrityksestä huolimatta "ruusua" kerennyt siepata. Itse siinä kuvatessa hetken mielijohteesta myös ojensin toisen käteni, että mulle tulppaani heitettäisi, niin en sitä sitten suureksi harmikseni kiinni saanut, vaikka ujon näköinen Herra sen minulle suoraan heitti.


Tässä on filminpätkiä, joissa on enemmän kuvattu soittokuntia ja kulkupelejä.

3.3.2019: Frankfurter Fastnachtszug


Tässä enemmän taas muusta kulkueesta kuvia, aivan alustakin, 190 kuvaa niistä yli kuudestasadasta. Mukana oli vain yksi kamera ja siirtymisessä filminkuvauksesta valokuvien ottamiseen oli aina pieni viive, kun kamera tallensi filmikuvauksen. Kahdella kameralla olisi ollut tämä työ paljon joustavampaa. Taustamusiikkia etsin monta tuntia enkä mieleistä löytänyt.

3.3.2019: Bilder vom Frankfurter Fastnachtsumzug


Joskus olen Italiassa ja Espanjassa ajatellut, että onpa täällä tehokasta porukkaa, kun heti markkinoiden loputtua iskee torille siivousryhmä. En kerennyt täällä, kuin hetken ihmetellä ja ottaa tuohon kuvatarinan viimeisen kuvan roskaisesta kadusta, niin metalliaita, jonka jalustalla pidin tuntien ajan aina toista jalkaa, purkuryhmä oli jo jalkani alta aitaelementtiä ottamassa pois. Myös siivous alkoi heti. Eli hommat toimii tehokaasti myös Saksassa.

Neljän tunnin seisominen tuntui jäsenissä. Teimme pienen kävelyretken toiselle suuntaa, missä edellisenä päivänä kävelimme. Ajattelimme käyvämme Main Towerin näköalatasanteelta katselemassa 200 metrin korkeudesta kaupunkia. Sääennusteita tutkiessamme seuraavana päivänä olisi aurinkoinen ilma, joten jätimme sen tältä päivältä.








Kävelimme katsomaan Römbergin aukiota, jonne edellispäivänä rakennettiin kaikenlaista kulissia tämän päivän juhlia varten. Nyt niitä purettiin pois ja joka paikassa pörräsivät siivouskoneet.

Nälkäkin oli tullut tuntien kuvaamisen aikana, joten istahdimme vanhassa kaupungissa syömään. Ihmiset olivat hävinneet koteihinsa, sillä olihan tänään sunnuntai ja täällä Hessenissä koululaisilla ei ollut huomenna talviloma vaan koulupäivä.


Nämä kuukausien juhlat eivät täällä tarkoita humalassa örveltämistä. Eikä tätä voi ulkosuomalaisena olla huomaamatta. Joku juo julkisesti, mutta suurin osa ei edes juo. Joka juo niin se ei ole humalahakuista juomista. Humalassa julkisella paikalla oleminen on vähän häpeällistä. Nyt ensikertaa Saksassa asumisen vuosina näin nuoren naisen aika humalassa, kun ystävät häntä aivan joutuivat taluttamaan kaupungista pois. En ole koskaan missään kaupungeilla ollut myöhään ja yöllä, niin en siitä yöelämästä tiedä. Silloin varmaan on humalaisiakin. Eikä edes asematunneleissa, juna-asemilla ja junassa näkynyt humalaisia palatessamme pimeän tullen leirintäalueelle. Roskia vain vähän edellispäivää enemmän.


Olipa tämä päivä mukava päivä taas ja koko hullutus yksi elämän rikkaus nähdä ja kokea. 

4.3.2019: Meillä oli tänne Frankfurtissa ihan oikeata asiaakin. Aamulla hyppäsimme taas junaan, joita kulkee muutaman minuutin välein. Juna on kyllä loistava tapa kulkea paikasta toiseen suurkaupungissa. Ajelimme Main-joen alta kaupungin toiselle puolelle junalla. Katselimme aluetta ja joimme toiset aamukahvit.


Kahdeksitoista meillä oli aika varattuna tuohon korkeaan C/M/S-taloon Suomen Frankfurtin kunniakonsulaattiin passi- ja henkilökorttiasioita hoitamaan. Mies varasi ajan jo tammikuussa tälle päivälle. Myöhemmin huomasimme, että juuri puolen Saksan koululaisilla alkaa talviloma samana viikonloppuna. Myöhemmin huomasimme myös, että sunnuntaina on kaupungissa myös karnevaalit. Ruuhkaa ei maanteillä ollut oikeastaan ollenkaan, kun sen menomatkan ruuhkan kiersimme. Saimme myös nähdä ja kokea suurkaupungin karnevaalit.



Meillä oli tänään aikomus käydä Main Towerin näköalatasantella, mutta yöllä oli alkanut myrkyinen tuuli ja harmiksemme paikka oli suljettuna tänään tuulen takia.

Frankfurt oli hyvin positiivinen kokemus. Keskikaupungillakin näytti menevän omat pyöräkaistat, joten tänne voisi tulla joskus pyöräilemäänkin. Kaupungin nähtävyyksistä emme kuitenkaan paljoa ehtineet näiden päivien aikana näkemään. Itseäni olisi kovasti kiinnostanut kasvitieteellinen puutarha, joka on yksi Euroopan vanhimmista ja suurimmista. Eläintarha ja monta muutakin puistoa ja paikkaa olisi mukava vielä nähdä.

Kiitos Frankfurt tästä kokemuksesta!

©Soleil

Ihastelemassa finanssikaupungin tunnelmaa ja pilvenpiirtäjiä.


Ps. Saksan päästörajoitukset ja ympäristövyöhykkeistä. Saksan vihreät ympäristövyöhykkeet löytyvät täältä. Nyt uutena on tullut siniset ympäristövyöhykkeet, euro5- ja euro6-alueet.




Eli City Camp Frankfurt on heinäkuusta alkaen sinisellä vyöhykeellä, joten vihreällä tarralla emme voisi enää sinne ajaa. Nämä siniset ympäristövyöhykkeet pikkuhiljaa lisääntyvät.


Ei kommentteja: