Pyöräretki biisoneiden luo, kotimatkalla ihmetelemässä maailman korkeinta kylmävesi-geyseria.
26.4.2019: Jäimme vielä yhdeksi päiväksi tänne luonnonpuistoon(Nationaal Park Zuid-Kennemerland) Camping Bloemendaaliin meren lähelle. Ennustettiin päivästä tulevan lämpimän aurinkopäivän. Halusimme myös nähdä yhdet puiston eläimet ja se pieni retki piti tehdä, ettei jäisi myöhemmin harmittamaan. Meille luontoihmisille luonnossa olo on mieluisampaa kuin kaupunkeihin tutustuminen, vaikka välillä on tosi mukava tutustua niihinkin. Olimme kyllä saaneet Belgian Bruggessa ja upeassa Keukenhofin kukkapuiston ihmisruuhkassa tämän reissun osalta jo kaupunkikiintiöt täyteen. Niin lähdimme pyöräilemään.
Saksassa on hyvät pyörätieverkostot, niin kuin Itävallassa ja Sveitsissäkin, kun monissa muissa maissa missä on pyöräilty ei voi samaa sanoa. Belgiassa oli hyvät pyörätiet. Ainoastaan vanhat laattaiset pyörätiet kaupunkien lähellä olivat tärinäteitä. Olen aina tiennyt, että Hollanti on pyöräilymaa ja nyt pääsin vasta ensimmäisen kerran maassa pyöräilemään. Hyvä oli pyöräillä. Monesti autotien molemmilla puolilla oli oma tie pyöräilijöille, jossa myös mopoilijat ajoivat, oma kaista kävelijöille ja monesti ainakin täällä meni myös merkitty hevosenpolku ulommaisena. Niin kuin Belgiassa niin täälläkin lähes kaikki pyöräilijät ja mopoilijat kulkivat ilman kypärää. Tottapa hollantilaisilla ja belgialaisilla on irtopäitä saatavana.
26.4.2019: Jäimme vielä yhdeksi päiväksi tänne luonnonpuistoon(Nationaal Park Zuid-Kennemerland) Camping Bloemendaaliin meren lähelle. Ennustettiin päivästä tulevan lämpimän aurinkopäivän. Halusimme myös nähdä yhdet puiston eläimet ja se pieni retki piti tehdä, ettei jäisi myöhemmin harmittamaan. Meille luontoihmisille luonnossa olo on mieluisampaa kuin kaupunkeihin tutustuminen, vaikka välillä on tosi mukava tutustua niihinkin. Olimme kyllä saaneet Belgian Bruggessa ja upeassa Keukenhofin kukkapuiston ihmisruuhkassa tämän reissun osalta jo kaupunkikiintiöt täyteen. Niin lähdimme pyöräilemään.
Saksassa on hyvät pyörätieverkostot, niin kuin Itävallassa ja Sveitsissäkin, kun monissa muissa maissa missä on pyöräilty ei voi samaa sanoa. Belgiassa oli hyvät pyörätiet. Ainoastaan vanhat laattaiset pyörätiet kaupunkien lähellä olivat tärinäteitä. Olen aina tiennyt, että Hollanti on pyöräilymaa ja nyt pääsin vasta ensimmäisen kerran maassa pyöräilemään. Hyvä oli pyöräillä. Monesti autotien molemmilla puolilla oli oma tie pyöräilijöille, jossa myös mopoilijat ajoivat, oma kaista kävelijöille ja monesti ainakin täällä meni myös merkitty hevosenpolku ulommaisena. Niin kuin Belgiassa niin täälläkin lähes kaikki pyöräilijät ja mopoilijat kulkivat ilman kypärää. Tottapa hollantilaisilla ja belgialaisilla on irtopäitä saatavana.
Pyörät jätimme tähän parkkiin, kun lähdimme biisoneita katsomaan. Kävellen oli matkaa puolitoista kilometriä.
Suuressa osassa Eurooppaa on ennen elänyt luonnonvaraisena biisoneja. Ne olivat jo kuolleet lähes sukupuuttoon, kunnes Puolassa alettiin niitä kasvattamaan ja suojelemaan 1929. Hollannissa on vuodesta 2007 ollut täällä tämä suojelualue. Biisonit elävät alueella täysin luonnonmukaisesti eli ilman ihmisen antamaa lisäruokaa. Vuodesta 2009 asti on joka vuosi syntynyt uusi vasikka.
Tulimme katselemaan biisoneiden näköalapaikalle. Netin live-sijainnin mukaan ne oli juuri tämän lammen takana pusikossa. Odottelimme, että tulisivat lammelle juomaan, mutta harmiksemme saimme todeta, että biisonit jäi näkemättä. Illalla ne olisi ollut tässä lammen rannassa.
Muutama kuva Zandvoort-kaupungista.
Söimme suolaisen ja makean pannukakun. Ravintolan naakka oli tarkkana jättävätkö asiakkaat makupaloja sille syötäväksi. Olin huomioinut näiden lomapäivien aikana kuinka kahviloissa ja ruokapaikoissa ihmiset puhuivat hiljaa. Tuo jopa tuntui oudolta, kun ei kuulunut iloista naurua. Olimme pohjoisemmassa Euroopassa.
Nautimme lämpimästä aurinkopäivästä sekä meren äänistä.
Katselimme, kun hollantilaiset avasivat ja osa kokosi elementeistä rannalle omia parakki-"kesämokkejään".
Tänään ei tullut kuin vajaa 22 kilometriä pyöräilyä ja tässä älykelloni tekemät reittipätkät. Koko loman aikana viitenä päivänä pyöräilimme noin 194 kilometriä. Paljon näimme tuolla matkalla siihen verrattuna, kuin olisimme kulkeneet vain bussilla.
27.4.2019: Aamulla lähdimme kotimatkalle. Ajelimme Baarle-Nassau-kylään. Mökkiauton jätimme tälle parkkipaikalle, kun lähdimme pienelle kävelykierrokselle.
Alkumatkan oli satanut vähän väliä, mutta meillä oli onnea matkassa, kun saimme tämän kävelyretken tehdä ilman sadetta. Jopa välillä paistoi aurinko.
Belgian ja Hollannin rajat kulkevat kaupungissa miten sattuu, jopa keskeltä katua ja taloa.
Tänään 27.4 oli Hollannissa Kuninkaan syntymäpäivät eli Koningsdag. Kävimme pienen välipalan syömässä kehitysvammaisten pitämässä ravintolassa, Brownies & DownieS.
Matkalla karavaanari-Kissatkin tietää mitä pysähdyksien aikana tehdään. Silloin katsellaan ikkunoista uusia maisemia, nautitaan aurinkopaikasta, syödään ja käydään vessassa.
Pian tämän tauon jälkeen olimmekin jo kotoisasti Saksassa. En tiedä mikä siinä on, mutta aina Saksaan on kiva tulla takaisin. Tulee voimakas tunne, että kotona ollaan. Toisin se oli aina, kun Suomeen palasi kuukauden lomareissulta, niin sinne ei ollut mukava palata, koska halusi aina jatkaa lomaa.
Meillä oli tarkoitus käydä tutustumassa Aachenin kaupunkiin ja jäädä yöpymään matkaparkiin, Paying motorhome area Aachen, 11 Branderhofer Weg, mutta matkaparkki oli aivan täysi. Jatkoimme matkaa.
Maisemat matkalla oli kivasti kumpuilevan näköiset ja keltaisena kukkivat rypsipellot tekivät ne kivannäköisiksi. Tasaisten maisemapäivien jälkeen tämä tuntui hyvin mukavalle ja kotoisalle.
Niinpä edessämme oli kaksi sateenkaarta jonka toinen kaari näytti meille onnen suuntaa.
Suunta oli Reinin varteen ja Andernachiin, Paying motorhome area Andernach, matkaparkkiin. Ihmettelimme kovasti, että mitähän täällä on nähtävänä, kun on karavaanareita kymmeniä ja monesta maasta paikalla.
Kuningatarta ei pitkään kiinnostanut pihan kulkijat ja hän alkoi nukkumaan, niin kuin Isäntäkin. Prinsessa oli tohkeissaan ikkunasta näkemästään. Ulkona liikkui koiria ja rannalta vielä tuli kolme sorsaa meidän mökkiauton lähelle. Heittelin sorsille muutaman näkkärin palasen, mutta eivät tulleet niitä syömään. Tutkin välillä netistä, että mitä nähtävää täällä oli, kun matkailuautoja oli niin runsaasti paikalla. Sekin selvisi. Tämän luonnonihmeen olimme aika vasta televisiosta nähneet, mutta emme muistaneet missä päin Saksaa se oli. Sateenkaari toi meidät tänne.
Prinsessa katseli ulos sorsia ja jutteli niille kovasti. Sorsat lähtivät ja pian tuli afrikanhanhi. Linnun me bongarit olemme useasti nähneet vuosien aikana, mutta emme koskaan näin läheltä. Lintu on aina vähän aran oloinen. Otin kameran ja aloin kuvaamaan kovasti juttelevaa Prinsessaa, mutta hän meni hiljaisemmaksi kun vielä kamerakin oudosti rutisi.
Tämän höpötys- ja sössötysmuiston kyllä laitan tänne muistojen joukkoon. Mies ihmetteli ääntäni, että miten kuulostan tuollaiselta, mutta eihän hän meidän tyttöjen keskeisiä jutteluita aina kuule. Prinsessan kanssa usein kotonakin katselemme ikkunasta ja parvekkeelta pihalla liikkuvia kissoja ja koiria toisillemme jutellen. Reissussakin me useasti katsellaan ja jutellaan. Tätä vielä monesti katson ja kuuntelen kyynel silmässä, vaikka puheeni kauhealta kuulostaakin.
28.4.2019: Aamupalan jälkeen lähdimme katselemaan kaupunkia. Illan sateessa emme sitä tehneet.
Menimme ensin Geysir-keskukseen, Geysir Andernach Besucherzentrum. Ostimme liput yhdeltätoista lähtevään ensimmäiselle pienelle laivaristeilylle geysirille. Tutustuimme keskukseen. Tämä alue on tuliperäistä aluetta. Viimeisimmistä tulivuoren purkauksesta on aikaa kymmeniä tuhansia vuosi.
Rantakadulla oli joka vuotinen uusien autojen esittely, jota kerkesimme vähän katsella ennen risteilyä.
Niin lähdimme pienelle risteilylle Andernach Geyser- kylmävesi-geysirille.
1903 porattiin maahan reikä 343 metrin syvyteen, kun etsittiin hiilihappolähdettä. Poraus osuikin hyvin harvinaiseen kohtaan, josta syntyi maailman korkein kylmävesi-geysir. 1957 nähtävyys sujettiin, kun siihen tuli sortumia. 2001 poratiin uusi reikä 350 metriin. Tämä nähtävyys avattiin yleisölle uudestaan 2006.
Kylmässä geysirissä suihkun voimana on hiilidioksidi. Kun porattu reikä täytyy vedellä, hiilidioksiidikuplat työntää syvyyksistä veden putkesta tyhjäksi kahden tunnin välein. Korkeimmillaan vesisuihku nousee 60 metrin korkeuteen. Vesipurkaus kestää kymmenisen minuttia.
Alla kuvia ja filmin pätkiä tästä erikoisesta luonnonihmeestä. Hieno oli tämä.
28.4.2019: Geysir Andernach
Kiertelimme näyttelyä lisää.
Sekä Andernachin kaupunkia.
Lammessa uivat sorsapoikaset olivat reippaita kun tulivat niin lähelle ihmisiä.
Kaupungilla on yli kahdentuhannen vuoden historia. Harmitti aivan, kun ei ollut aikaa rauhassa tutustua kaupunkiin ja linnanraunioihin, vaan koko kierros meni läpijuoksuksi.
Rooman ajan viemärinputken palasia.
Tämä taas kerran osoitti sen tosiasian, että Saksasta löytyy aina mielenkiintoista nähtävää. Koko loman olisi voinut viettää täällä Reinin ja Moselin varrella tutustuen historiallisiin paikkoihin.
Niin ajelimme kotiin uusia kokemuksia rikkaampana. Belgian Bryggestä lähti mukaamme uusi matkalainen joka katseli silmä tarkkana uusia maisemia.
Oli kiva pääsiäisloma! Kiitos!
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti