Järvi- ja vuorimaisemien ihastelua Itävallassa. Kotomaassa yö luostarin takana, tutustumista sulostuttavaan Oberammergauhun sekä kanjonin tallustelu Garmisch-Partenkirchenissä.
1.11.2019: Meillä oli tänä päivänä pyhäinpäivä. Pyhäpäivä on oikealla paikalla eikä ole siiretty viikonloppuun, niin kuin Suomessa. Torstaina iltapäivällä baby-Kuninkaalla oli kolmannen kerran rokotukset, joten jätimme pidennetylle viikonlopulle lähtemisen tähän perjantain aamupäivään.
Baby-Kuninkaan karavaanarikoulu jatkui. Lähdimme ajelmaan taas sillä ajatuksella, että ajelemme sinne minne sen hetkinen mielemme haluaa kulkea. Halusimme Babylle näyttää meille tärkeitä vuorimaisemia. Ensimmäiseksi ajelimme kahvin keittoon Plansee-järvelle.
Baby-Kuninkaan karavaanarikoulu jatkui. Lähdimme ajelmaan taas sillä ajatuksella, että ajelemme sinne minne sen hetkinen mielemme haluaa kulkea. Halusimme Babylle näyttää meille tärkeitä vuorimaisemia. Ensimmäiseksi ajelimme kahvin keittoon Plansee-järvelle.
Ilma ei ollut mitä parhain esitellä järven kauneutta, mutta tuntui Baby-Kuningas nauttivan ja rentoutuvan karavaanariporukkansa yhdestä suosikki Alppijärvestä.
Matkamme jatkui muutaman tunnin päästä. Ajelimme vajaa kolmekymmentä kilometriä itään päin. Matkalle jäi upea huvila, Schloss Linderhof, jossa olemme kerran käyneet. Useasti olemme ohi ajaneet ja kerran hellesäässä pysähtyneet pikaseltaan vain Ettalin upeaa luostaria katselemaan. Nyt menimme luostarin taakse parkkipaikalle yötä viettämään, Parkplatz 5 Kloster Ettal. Kunnan alueella on reilu seitsemänsataa asukasta. Olimme Garmisch-Partenkirchenin alueella Baijerissa vajaan 900 metrin korkeudella merenpinnasta.
2.11.2019: Yö luostarin muurien takana oli rauhallinen. Eivät edes italialaisen karavaanariautokunnan ihmiset puhuneet isoon ääneen. Vain välillä sadepisaroiden hentoinen ääni kuului mökkiautomme katolla. Babylläkin meni yö nukkuen, niin kuin kotonakin. Puoli seitsemän aikaan hän oli ruokaa vailla ja aamupalan syötyä oli leikkiaika. Flamingo oli nyt hittilelu ja se sai kyytiä kuperkeikkojen kera.
Me palvelusväki lähdimme aamupäiväkävelylle.
Me palvelusväki lähdimme aamupäiväkävelylle.
Luostari on perustettu huhtikuussa 1330. Luostarilla on mm. panimo, tislaamo, kirjakauppa, hotelli, juustotehtaan yhteisyritys ja useita pienempiä yrityksiä.
Tämä on toiminnassa oleva munkkiluostari, jossa asuu viitisenkymmentä munkkia.
Vaikka viimeisen vajaan yhdeksän vuoden aikana näitä entisaikaa huokuvia pihapiirejä ja rakennuksia on nähty paljon. Onhan näitä rakkaassa kotikylässämmekin, niin kyllä näitä on aina mukava ihastellen katsella. Ovat elämyksiä, jotka tuntuvat suurelta nähdä eikä näihin silmä ole vielä tottunut. Kiitollinen on mieli kun näitä saa nähdä.
Kiersimme kylän ristiin rastiin rauhassa. Teimme pieniä ostoksia ja istahdimme kahvilassa päiväkahveille.
Ajelimme Ettalista muutama kilometri pohjoiseen päin Oberammergauhun ja Ammer-jokivarteen parkkiin. Tämänkin reilun viiden tuhannen asukkaan pikkukaupungin ohi olemme monesti ajaneet, mutta emme ole koskaan täällä pysähtyneet. Täällä on aina tuntunut olevan paljon porukkaa kesäaikaan. Nyt oli jo iltapäivä pitkällä ja suurin osa kaupoista jo kiinni, niin oli hiljaista. Joitakin turistikauppoja oli vielä auki, niin kuin joulukauppa, Käthe Wohlfahrt, jossa pääsin jo mukavaan joulutunnelmaan.
Tätä minä tarkoitan, kun joku joskus kysyy, että missä kannattaa käydä. En voi suositella erityisesti mitään. Voin vain sanoa, että saksalaiskylissä on lähes aina katseltavaa. Tietysti on jotkut turistien suosimat turistipaikat, mutta niin paljon muutakin. Voi miten ihania taloja täällä olikaan.
Istuimme Mieheni kanssa tosi maukasta italialaista jäätelöä syömässä tässä kadun varrella italialaiskahvilan edessä. Aurinko lämmitti mukavasti, Ratsastaja kulki hevosenkengät kopsahdellen ohi ja tunnelma oli kaikin puolin mukavan tuntoinen. Ihmettelimme sitä, että on marraskuun ensimmäinen päivä ja miltä vielä näyttää. Pelargoniatkin kukkivat vielä niin kauniisti. Entisessä kotikaupungissa Suomessa oli samaan aikaan yli viisitoista astetta pakkasta.
Mökkiautolla annoimme Kissoille ruokaa. Baby-Kuningas sai karavaanarikoulua, kun ovi oli auki ja siitä ohi kulki koiria. Häntä vielä koirat vähän pelottavat. Saimme myös seurata ja kuunnella paikallista perinnemusiikkia livenä, kun hääkulkue kulki läheltä ohi. Elämys oli tuokin.
Baby-Kuninkaalle halusimme näyttää meille hyvin rakkaan alueen Garmisch-Partenkirchenin ja vähän Grainautakin. Täällä viimeksi vietimme Joulun ajan 2018. Aina tuntuu mukavalle nähdä nämä vuoret ja erityisesti Zugspitzen huippu horisontissa.
Monessa paikassa täällä päin on yövytty, mutta emme koskaan olympia hyppyrimäkien parkkipaikalla, Gemischter Parkplatz auch für Wohnmobile, jossa on luvallista matkailuautojen yöpyä. Täällä olimme ensikertaa matkailuautolla parkissa vuonna 2000, silloin emme yöksi jääneet. Tuli menneitäkin muisteltua.
3.11.2019: Tänään piti auringon paistaa, mutta taivas olikin paksujen pilvien peitossa sekä vuoret aikalailla usvassa. Lähdimme silti sunnuntaikävelyretkelle. Olympiamäkien pihamaa oli kunnostustöiden alla.
Täällä päin on upeat vuoret sekä hienoja luontokohteita mm. kaksi hienoa kanjonia muutaman kilometrin päässä toisistaan. Tämä muisto on viiden vuoden takaa. Tässä juttu, 4.10 2014: SATUMAINEN RUSKARETKI VUORILLA KANJONIN UUMENIEN LÄPI HÖLLENTALANGERHÜTTELLE. Höllentalklammin läpi kuljimme Höllentalangerhüttelle eväitä syömään. Matkaa oli Höllentalklammin alkuun ensin 2,7 kilometriä tien varresta helppoa metsävaellusreittiä. Höllentalangerhüttelle oli reilu viisi kilometriä ja reilu 600 nousumetriä. Joka kerta, kun nämä kuvat katson, niin liikutun. Tämä oli erityisen ihana vaellusretki aivan upeassa kilometrin pituisessa kapeassa kanjonissa, kun korkeiden kanjoninseinämien ylhäältä tippui vesipisaroita timantteina alas. Musiikkikin saa minut liikuttumaan, myös se että selkävammaisena pääsin näin upeaan paikkaan. Tämä oli satumatka vuorten uumenissa!
Partnachklammille olemme monesti olleet menossa. On tullut huono sää tai reilu vuosi sitten loppukesästä, kun olimme taas menossa, niin kanjoni oli suljettu maanvyörymän takia.
Partnachklammin alkuun oli mäkkihyppystadionilta vajaa kaksi kilomertriä kävelymatkaa. Matkan voi kulkea hevoskyydilläkin. Me kävelimme yhteen suuntaan vajaa kolme ja puoli kilometriä, missä välillä oli 700 metriä pitkä Partnachklamm-kanjoni. Tämä kanjonikin oli hieno, mutta ei läheskään niin upea kuin Höllentalklamm. Täällä joki, Partnach, ei virranut syvällä kanjonissa eikä myöskään niin vuolaasti eivätkä kallionseinämät olleet niin korkeat vaikka ne lähes 80 metrin korkuiset olivatkin.
Hieno sunnuntaikävelyretki.
3.11.2019: Partnachklamm
Zugspitze-näkymien kautta ajelimme kotiin.
Baby-Kuningas on vallan mainio karavaanari jo. Ei mitään ongelmaa matkailla hänen kanssa. Ainostaan se mikä välillä kotonakin, että tupsukorva Tytöt eivät halua hänen kanssa painia, eivätkä kovin ota häntä kainaloiseksi, kun hän on liian innokas.
Olipa ihana pidennetyn viikonlopun maisemakierros pilvisestä säästä huolimatta. Näitä kuvia läpikäydessä iski taas suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saamme olla ja elää täällä. Näiden upeiden maisemien äärellä, joita voin vielä sanoa kotimaisemiksi. Kiitos!
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti