Majakoita ja pyöräretki merimaisemissa Itämeren rannalla, uusi uljas lintubongaus sekä kotimatka.
Olimme edellisiltana ajelleet Nationalpark Jasmundista Rügenin saaren pohjoiseen osaan Wittowin niemimaalle ja Putgarteniin matkailuautojen parkkipaikalle yöksi, 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 4.Osa, Rügenin saarella.
12.9.2019: Aamulla saimme mukavasti herätä aurinkoiseen aamuun. Tuntui heti, että päivästä tulisi mukava ja lämpöinen. Prinsessa seurasi Isännän puuhia, kun hän korjasi pyöräni kettinkiä sekä näytti nauttivan myös näkymistä mökkiauton ikkunasta.
Lomareissulla olimme myös aina sieltä täältä keränneet talteen geokätkö löydön.
Parkkipaikalta ei Putgartenin kylälle ja niemen kärkeen saaneet turistit ajella. Siitä oli jatkettava matkaa jalkaisin, polkupyörällä, hevosvaljakolla tai paikallisella turistijunalla. Parkkipaikan vieressä oli turistikauppoja ja ravintola.
Ensiksi pyöräilimme Vittin kalastajakylään. Kylään johtaa päätieltä kapea soratie, eikä kylään saa autolla ajaa. Kylämaisema hiekkakatuineen ja olkikattoisine taloineen vie ajassa taaksepäin. Mukavassa merirantamaisemassa tuoksui savustettu kala, jota me jälleen maistelimme. Herkullista oli taas voimakkaalle maistuva savulohi.
Majakka Kap Arkona, (Leuchtfeuer Kap Arkona) ja kaksi tornia, Schinkelturm ja Peilturm, kalastajakylä Vitt, bunkkereita ja käsityöläisten pajoja katselimme ja kiertelimme.
Mittaa tälle pyöräilylle tuli vajaa kolmetoista kilometriä. Useammassa kohtaa pyörät jätimme parkkiin ja teimme pienen kävelyretken. Majakoihin en uskaltanut selkäongelman takia täälläkään nousta, vaikka olisi ollut loistava sää nähdä ylhäältä 40 metrin korkeudelta ympäriinsä.
Hieno oli paikka. Eikä ihme, että tämä on yksi Rügen-saaren suosituimmista turistikohteista. Täällä vierailee vuosittain noin 800 tuhatta ihmistä.
Täälläkin olisi katseltavaa riittänyt useammaksi päiväksi, mutta lomamme alkoi hiipiä loppua kohden, joten oli jatkettava matkaa.
Wittowin niemimaalta poistuimme lyhyellä lauttamatkalla Muttlandiin eli Rügenin saaren pääosaan, sydämeen.
Ajomatkaa tuli tänään kolmekymmentä kilometriä.
lltakävelyllä katselimme reilun neljänsadan asukkaan Schaprodenia. Kävimme myös ostamassa laivaliput seuraavan aamun retkelle Hiddenseelle.
Illasta oli vielä mukavan lämmintä, kun mittari näytti 20,3 lämpöastetta kylällä.
Ennen auringon laskua taivas selkeni. Mökkiauton edustalta saatoimme katsella Hiddenseelle liikennöivien laivojen ja venetaksien kulkua sekä kuunnella huutavia hanhia.
Prinsessa katsoi silmä tarkkana tulevasta uudesta perheenjäsenestä tullutta leikkifilmiä ipadin näytöltä. Meitä vähän mietitytti seuraavan päivän sää, kun aamupäiväksi ennustettiin sadekuuroja.
13.9.2019: Rapsakka sade tosiaankin alkoi aamuyöllä. Ruokimme Tupsukorvat ja lähdimme tyhjillä vatsoilla laivarantaan. Lähtiessämme sade olikin vain hentoista sadetta, mutta laivarantaan päästyämme tuli vettä aivan taivaan täydeltä. Pian onneksemme pääsimme laivan sisään. Kuvassa pieni ravintolasali on lähes tyhjä, mutta hetken päästä siellä oli muitakin aamumenijöitä Hiddensee-saarelle syömässä aamupalaa.
Laivaan mennessä saarta ei sateessa ja sumussa edes näkynyt.
Hintaa baariaamupalalla oli 6,90 euroa. Siinä aamupalaa syödessä sade loppui ja taivas alkoi rakoilemaan. Mustat synkät pilvet siirtyivät Rügenille päin ja toiselta suunnalta tuli sinistä taivasta näkyviin.
Ensin pyöräilimme saaren eteläpäähän päin. Kävimme Dünenheiden luonnonsuojelualueella katselemassa erityisen näköisiä dyynimaisemia, jotka toivat mieleen suomaiseman sekä siellä täällä olevia loma-asuntoja. Tuntui vähän hassulta, kun kaikki kulkivat joko kävellen tai pyöräillen, hevoskärrytkin kapsutteli välillä vastaan.
Etelämpänä ennen pientä majakkaa, Kleine Leuchtturm, olin mennyt edellä rannan törmälle merta katselemaan. Saaren länsipuolella tuuli oli navakkaa. Siinä ihmettelin tyrskyvää merta ja näin taivaalla lähellä yläpuolellani liitelevän linnun. Ajattelin linnun olevan haukan ja katsoin vain, että onko se haarahaukka, mutta ei ollut. Niitä kun on Saksassa paljon. Mieheni tuli hetken päästä perässä ja sanoi vähän hädissään, että mikä on tuo iso lintu. Hänelläkään ei ollut kamera valmiina. Lintu oli lentänyt jo kauas, kun pääsimme kuvaamaan. Enkä saanut siinä hädissäni yhtään lintua tunnistavaa kuvaa. Mieheni totesi linnun olleen merikotka.
Pyöräilimme saaren eteläpäätä kohti Vorpommersche Boddenlandschaftin kansallispuistossa. Näimme puiden takana ja kaukana muutaman kerran mustan ison linnun lentelevän samaan suuntaan minne olimme pyöräilemässä peltoniittypolkua pitkin. Pyöräilimme Gellen niemekkeellä siihen asti, missä vastaan tuli aita. Istuimme penkillä ja ihmettelimme elämää.
Paluumatkalla pysähtelin ottamaan kuvia kaukana olevasta suuresta lammaslaumasta, kun yhtäkkiä taivaalla oli samaan suuntaan lentämässä kaksi suurta lintua. Sain huonon, mutta lintulajin tunnistettavan kuva. Valkoiset harittava pyrstäsulat näkyivät. Teimme siis uuden lintulajibongauksen. Näimme myös kiikarilla ja kameran linssin läpi kaukana olevan suuren lintuparven. Lintuja oli todella paljon, mutta varmaa lajihavaintoa emme voineet tehdä. Olisivatko olleet kottaraisia.
Polkupyörällä on paras tutustua autottomaan saareen. Eteläpuolella ei ihmisiä paljoa liikkeellä ollut, mutta heti Vitt-kylästä pohjoiseen päin oli paljon enemmän, jopa aivan ruuhkaksi asti jossain kohtaa. Pyörävuokraamoita oli tiheään. Niiden pihalla olevasta runsaasta pyörämäärästä saattoi päätellä, että vilkkaana lomakautena täällä on todella runsaasti pyöräilijöitä.
Dornbusch on matalien kukkuloiden alue Hiddensee-saaren pohjoisosassa. Korkein kohta on Schluckswiekberg 72 metriä merenpinnan yläpuolella.
Hiddenseen symboli on Dornbuschin majakka, Leuchtturm Dornbusch. Majakka on otettu käyttöön jo 1888. Se on 72 metriä korkea.
14.9.2019: Heräsimme aurinkoiseen loman viimeiseen aamuun Rügenillä. Tästä lomasta oli enää vain kahden päivän kotimatka edessä. Aamupuuhastelun jälkeen jatkoimme matkaa.
Olimme tutustuneet kolmeen pohjois-Saksan saareen. Aivan hetken mielijohteena Usedomin saari sekä reissun pääkohteet Rügen- ja Hiddensee -saaret, joista olimme pitkään haaveilleet näkevämme, oli nyt koettu ja nähty. Vaikka käynti Usedomilla vei meiltä muutaman lomapäivän, niin tuohon tutustuminen kannatti tehdä. Näimme näin kolme erilaista saarta ja elämän menoa. Usedom oli eniten itä-Eurooppalainen, Rügenissä ovat jo entisaikaan Itämeren rannoilla rikkaat lomailleet ja se näkyi. Oli mm. paljon kauniita valkoisia pitsitaloja. Binzin alue oli hienoa loma-aluetta. Taas Hiddensee autottomana omanlaisensa.
Rügendammbrücke yhdistää Rügenin saaren mantereeseen. Silta on 2830 metriä pitkä. Heti mantereen puolella olisi ollut kiinnostava Stralsund, joka oli meidän tarkoitus nähdä. Kaupungin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, mutta sadepäivä ja Usedom vei kaupungin katseluajan.
Tupsukorva-Tytöt selvästi ihastelivat Mersun alustalla ollutta nelivetoista matkailuautoa. Ajattelivat varmaan, että tuolla me päästäisi vuorilla hyville puskaparkkipaikoille ;) Alkumatkasta Rostockin seudulla ja Hampurissa päin oli jonkin verran ruuhkia.
Jos olisimme vain aina kulkeneet entisen itä-Saksan alueella niin olisi aivan toisenlainen kuva koko Saksasta. Kun alueella on kymmeniä vuosia eletty niin kuin on eletty, niin kyllä se näkyy vielä kolmenkymmenenkin kunnostusvuoden jälkeen. On paljon eletty ja oltu kuin itäisissä naapurimaissa. Jo talot ovat erivärisiä ja tyylisiä kuin mitä ne ovat etelä-Saksassa. Erilaisia olivat myös ihmiset eivät niin hymyileviä eivätkä niin puheliaan oloisia. Asiakaspalvelukaan ei niin ystävällistä. Viime syksyinen kahden viikon loma Nationalpark Sächsische Schweizissä myös kertoi tämän saman asian.
Tässä vuoden takaiset syyslomajutut:
Jos sanon, että Italialla on monet kasvot, niin samoin on Saksallakin.
Ajelimme osan matkaa hitaamilla pienemmillä teillä, kävimme kaupassa ja pidimme muutaman tauon.
Oli jo pimeä, kun saavuimme Schulenberg im Oberharz -kylän matkaparkkiin, Wohnmobilstellplatz Schulenberg im Oberharz. Onnekkaita olimme, kun vielä muutama paikka oli vapaana, ettei tästä tarvinnut matkaa enää pimeässä jatkaa.
15.9.2019: Oli ihana herätä auringon porotukseen näissä Okerstausee-patojärven maisemissa.
Ennen kotiin paluuta kävimme katsomassa vielä pientä potilasta, joka ei enää kyllä jalkaansa nilkuttanut. Hän täytti tänään 10 viikkoa ja sai tavata tulevat ystävänsä ensi kertaa.
Tapaaminen sujui rauhallisesti molemmin puolin ihmetellen tätä uutta tilannetta. Pieni jätettiin vielä pariksi viikoksi kasvamaan emon, isän ja sisarusten seuraan. Beibi-Kuningas kävi vielä maanantaina lääkärissä ja jalka oli parantunut.
Olimme edellisiltana ajelleet Nationalpark Jasmundista Rügenin saaren pohjoiseen osaan Wittowin niemimaalle ja Putgarteniin matkailuautojen parkkipaikalle yöksi, 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 4.Osa, Rügenin saarella.
12.9.2019: Aamulla saimme mukavasti herätä aurinkoiseen aamuun. Tuntui heti, että päivästä tulisi mukava ja lämpöinen. Prinsessa seurasi Isännän puuhia, kun hän korjasi pyöräni kettinkiä sekä näytti nauttivan myös näkymistä mökkiauton ikkunasta.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana. |
Tässä muutama kuva näkymä Kap Arkonan niemeltä.
Parkkipaikalta ei Putgartenin kylälle ja niemen kärkeen saaneet turistit ajella. Siitä oli jatkettava matkaa jalkaisin, polkupyörällä, hevosvaljakolla tai paikallisella turistijunalla. Parkkipaikan vieressä oli turistikauppoja ja ravintola.
Ensiksi pyöräilimme Vittin kalastajakylään. Kylään johtaa päätieltä kapea soratie, eikä kylään saa autolla ajaa. Kylämaisema hiekkakatuineen ja olkikattoisine taloineen vie ajassa taaksepäin. Mukavassa merirantamaisemassa tuoksui savustettu kala, jota me jälleen maistelimme. Herkullista oli taas voimakkaalle maistuva savulohi.
Majakka Kap Arkona, (Leuchtfeuer Kap Arkona) ja kaksi tornia, Schinkelturm ja Peilturm, kalastajakylä Vitt, bunkkereita ja käsityöläisten pajoja katselimme ja kiertelimme.
Mittaa tälle pyöräilylle tuli vajaa kolmetoista kilometriä. Useammassa kohtaa pyörät jätimme parkkiin ja teimme pienen kävelyretken. Majakoihin en uskaltanut selkäongelman takia täälläkään nousta, vaikka olisi ollut loistava sää nähdä ylhäältä 40 metrin korkeudelta ympäriinsä.
Hieno oli paikka. Eikä ihme, että tämä on yksi Rügen-saaren suosituimmista turistikohteista. Täällä vierailee vuosittain noin 800 tuhatta ihmistä.
12.9.2019:
Kap Arkona - Putgarten
Täälläkin olisi katseltavaa riittänyt useammaksi päiväksi, mutta lomamme alkoi hiipiä loppua kohden, joten oli jatkettava matkaa.
Wittowin niemimaalta poistuimme lyhyellä lauttamatkalla Muttlandiin eli Rügenin saaren pääosaan, sydämeen.
Ajelimme sitten Schaprodeen leirintäalueelle, Campingplatz Am Schaproder Boddeniin.
Ajomatkaa tuli tänään kolmekymmentä kilometriä.
lltakävelyllä katselimme reilun neljänsadan asukkaan Schaprodenia. Kävimme myös ostamassa laivaliput seuraavan aamun retkelle Hiddenseelle.
Illasta oli vielä mukavan lämmintä, kun mittari näytti 20,3 lämpöastetta kylällä.
Ennen auringon laskua taivas selkeni. Mökkiauton edustalta saatoimme katsella Hiddenseelle liikennöivien laivojen ja venetaksien kulkua sekä kuunnella huutavia hanhia.
Prinsessa katsoi silmä tarkkana tulevasta uudesta perheenjäsenestä tullutta leikkifilmiä ipadin näytöltä. Meitä vähän mietitytti seuraavan päivän sää, kun aamupäiväksi ennustettiin sadekuuroja.
13.9.2019: Rapsakka sade tosiaankin alkoi aamuyöllä. Ruokimme Tupsukorvat ja lähdimme tyhjillä vatsoilla laivarantaan. Lähtiessämme sade olikin vain hentoista sadetta, mutta laivarantaan päästyämme tuli vettä aivan taivaan täydeltä. Pian onneksemme pääsimme laivan sisään. Kuvassa pieni ravintolasali on lähes tyhjä, mutta hetken päästä siellä oli muitakin aamumenijöitä Hiddensee-saarelle syömässä aamupalaa.
Hiddensee on autoton saari, jossa asuu noin 1300 ihmistä. Saarella on kylät: Vitte, Kloster, Grieben, Neuendorf ja muutaman talon kylä Plogshagen. Mittaa saarella on noin 16.8 kilometriä ja leveyttä leveämmästä kohdasta 3,7 kilometriä. Hiddenseellä ovat asuneet runoilijat ja maalarit, joten tällä autottomalla saarella täytyy olla jotain erikoista koettavaa ja annettavaa, inspiraation taikaa.
Laivaan mennessä saarta ei sateessa ja sumussa edes näkynyt.
Hintaa baariaamupalalla oli 6,90 euroa. Siinä aamupalaa syödessä sade loppui ja taivas alkoi rakoilemaan. Mustat synkät pilvet siirtyivät Rügenille päin ja toiselta suunnalta tuli sinistä taivasta näkyviin.
Menimme laivalla Vitten satamaan, Hafen Vitte, josta sitten lähdimme pyöräilemään. Satamassa oli yksityisten ja majatalojen "kottikärryjä" parkissa runsaasti. Näillä saaren asukkaat ja lomalaiset sitten kuljettivat saarella tavaroitaan, kävellen ja pyörällä. Isompia tavarakuljetuksia kuljettivat hitaasti kulkevalla "trukki"-tyyppisellä hinurilla.
Olimme koko reissun maistelleet ja syöneet paljon kalaa sekä tyrnituotteita. Täällä herkullista ja taas erilaista kalakeittoa ja tyrnikakkua.
Ensin pyöräilimme saaren eteläpäähän päin. Kävimme Dünenheiden luonnonsuojelualueella katselemassa erityisen näköisiä dyynimaisemia, jotka toivat mieleen suomaiseman sekä siellä täällä olevia loma-asuntoja. Tuntui vähän hassulta, kun kaikki kulkivat joko kävellen tai pyöräillen, hevoskärrytkin kapsutteli välillä vastaan.
Etelämpänä ennen pientä majakkaa, Kleine Leuchtturm, olin mennyt edellä rannan törmälle merta katselemaan. Saaren länsipuolella tuuli oli navakkaa. Siinä ihmettelin tyrskyvää merta ja näin taivaalla lähellä yläpuolellani liitelevän linnun. Ajattelin linnun olevan haukan ja katsoin vain, että onko se haarahaukka, mutta ei ollut. Niitä kun on Saksassa paljon. Mieheni tuli hetken päästä perässä ja sanoi vähän hädissään, että mikä on tuo iso lintu. Hänelläkään ei ollut kamera valmiina. Lintu oli lentänyt jo kauas, kun pääsimme kuvaamaan. Enkä saanut siinä hädissäni yhtään lintua tunnistavaa kuvaa. Mieheni totesi linnun olleen merikotka.
Pyöräilimme saaren eteläpäätä kohti Vorpommersche Boddenlandschaftin kansallispuistossa. Näimme puiden takana ja kaukana muutaman kerran mustan ison linnun lentelevän samaan suuntaan minne olimme pyöräilemässä peltoniittypolkua pitkin. Pyöräilimme Gellen niemekkeellä siihen asti, missä vastaan tuli aita. Istuimme penkillä ja ihmettelimme elämää.
Paluumatkalla pysähtelin ottamaan kuvia kaukana olevasta suuresta lammaslaumasta, kun yhtäkkiä taivaalla oli samaan suuntaan lentämässä kaksi suurta lintua. Sain huonon, mutta lintulajin tunnistettavan kuva. Valkoiset harittava pyrstäsulat näkyivät. Teimme siis uuden lintulajibongauksen. Näimme myös kiikarilla ja kameran linssin läpi kaukana olevan suuren lintuparven. Lintuja oli todella paljon, mutta varmaa lajihavaintoa emme voineet tehdä. Olisivatko olleet kottaraisia.
Polkupyörällä on paras tutustua autottomaan saareen. Eteläpuolella ei ihmisiä paljoa liikkeellä ollut, mutta heti Vitt-kylästä pohjoiseen päin oli paljon enemmän, jopa aivan ruuhkaksi asti jossain kohtaa. Pyörävuokraamoita oli tiheään. Niiden pihalla olevasta runsaasta pyörämäärästä saattoi päätellä, että vilkkaana lomakautena täällä on todella runsaasti pyöräilijöitä.
Dornbusch on matalien kukkuloiden alue Hiddensee-saaren pohjoisosassa. Korkein kohta on Schluckswiekberg 72 metriä merenpinnan yläpuolella.
Hiddenseen symboli on Dornbuschin majakka, Leuchtturm Dornbusch. Majakka on otettu käyttöön jo 1888. Se on 72 metriä korkea.
Pisaraakaan ei satanut vettä ja oli parikymmentä astetta lämmintä. Mittaa pyöräretkelle (reitit yläpuolen karttakuvissa) tuli 34 kilometriä. Koko loman aikana pyöräilimme 200 kilometriä. Tämä oli hieno lomapäivä Hiddenseellä!
13.9.2019: Hiddensee
Oli perjantai ja 13 päivä. En ole taikauskoinen, mutta tämä päivä toi huonoja uutisia. Olimme niin nauttineet päivästä, mutta kun Mieheni katsoi puhelintaan paluumatkalla laivalla, niin siihen oli tullut ikävää sähköpostia jo aamupäivällä. (Me emme ole puhelimen kyttääjiä, vaan monesti minullakin on puhelin kotona, kun jossain käymme. Puhelimeen en ole edes halunnut mitään appeja laittaa, vaan se on vain soittamista varten.) Meidän uusi tuleva perheenjäsen oli loukannut jalkaansa. Villi poika kun on. Hän oli alkanut nilkuttamaan toista etujalkaansa, jalka oli vähän turvonnut ja noussut lämpöä. Häntä oli käytetty edellisiltana päivystyksessä ja oli menossa meidän omalle eläinlääkärille. Häntä oli lääkitty ja saanut lääkkeitä. Meidän oma eläinlääkäri oli lähettänyt kuvat vielä toiselle eläinlääkäriasemalla erikoislääkärin katsottavaksi. Tassu oli muuten ok, mutta oli saanut jonkun loukkaantumisen. Ei ollut onneksi murtumaa tai mitään muuta. Luotin lääkäreihin, mutta silti huoleni oli suuri, aivan surumieli tuli.
14.9.2019: Heräsimme aurinkoiseen loman viimeiseen aamuun Rügenillä. Tästä lomasta oli enää vain kahden päivän kotimatka edessä. Aamupuuhastelun jälkeen jatkoimme matkaa.
Olimme tutustuneet kolmeen pohjois-Saksan saareen. Aivan hetken mielijohteena Usedomin saari sekä reissun pääkohteet Rügen- ja Hiddensee -saaret, joista olimme pitkään haaveilleet näkevämme, oli nyt koettu ja nähty. Vaikka käynti Usedomilla vei meiltä muutaman lomapäivän, niin tuohon tutustuminen kannatti tehdä. Näimme näin kolme erilaista saarta ja elämän menoa. Usedom oli eniten itä-Eurooppalainen, Rügenissä ovat jo entisaikaan Itämeren rannoilla rikkaat lomailleet ja se näkyi. Oli mm. paljon kauniita valkoisia pitsitaloja. Binzin alue oli hienoa loma-aluetta. Taas Hiddensee autottomana omanlaisensa.
Rügendammbrücke yhdistää Rügenin saaren mantereeseen. Silta on 2830 metriä pitkä. Heti mantereen puolella olisi ollut kiinnostava Stralsund, joka oli meidän tarkoitus nähdä. Kaupungin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, mutta sadepäivä ja Usedom vei kaupungin katseluajan.
Tupsukorva-Tytöt selvästi ihastelivat Mersun alustalla ollutta nelivetoista matkailuautoa. Ajattelivat varmaan, että tuolla me päästäisi vuorilla hyville puskaparkkipaikoille ;) Alkumatkasta Rostockin seudulla ja Hampurissa päin oli jonkin verran ruuhkia.
Jos olisimme vain aina kulkeneet entisen itä-Saksan alueella niin olisi aivan toisenlainen kuva koko Saksasta. Kun alueella on kymmeniä vuosia eletty niin kuin on eletty, niin kyllä se näkyy vielä kolmenkymmenenkin kunnostusvuoden jälkeen. On paljon eletty ja oltu kuin itäisissä naapurimaissa. Jo talot ovat erivärisiä ja tyylisiä kuin mitä ne ovat etelä-Saksassa. Erilaisia olivat myös ihmiset eivät niin hymyileviä eivätkä niin puheliaan oloisia. Asiakaspalvelukaan ei niin ystävällistä. Viime syksyinen kahden viikon loma Nationalpark Sächsische Schweizissä myös kertoi tämän saman asian.
Tässä vuoden takaiset syyslomajutut:
Jos sanon, että Italialla on monet kasvot, niin samoin on Saksallakin.
Ajelimme osan matkaa hitaamilla pienemmillä teillä, kävimme kaupassa ja pidimme muutaman tauon.
Oli jo pimeä, kun saavuimme Schulenberg im Oberharz -kylän matkaparkkiin, Wohnmobilstellplatz Schulenberg im Oberharz. Onnekkaita olimme, kun vielä muutama paikka oli vapaana, ettei tästä tarvinnut matkaa enää pimeässä jatkaa.
Päivän ajomatkalla ei ruuhkia ollut, vaan mukavaa 110-vauhtia pääsimme mökkiautolla ajelemaan.
Kotimatkalla painoi huoli pienestä tulevasta perheenjäsenestämme, mutta olimme kuulleet vain hyviä uutisia ja saaneet filminpätkää ja nähneet, kuinka kova on juoksuvauhti.
Ennen kotiin paluuta kävimme katsomassa vielä pientä potilasta, joka ei enää kyllä jalkaansa nilkuttanut. Hän täytti tänään 10 viikkoa ja sai tavata tulevat ystävänsä ensi kertaa.
Tapaaminen sujui rauhallisesti molemmin puolin ihmetellen tätä uutta tilannetta. Pieni jätettiin vielä pariksi viikoksi kasvamaan emon, isän ja sisarusten seuraan. Beibi-Kuningas kävi vielä maanantaina lääkärissä ja jalka oli parantunut.
Jos elämä olisi mennyt suunnitelmien mukaan, tämän loman olisi pitänyt olla ennätysten teko vuorilla, mutta erittäin mukava loma tämä oli näinkin. Nyt olemme nähneet palan pohjois-Saksaa ja sen hienoja saarikohteita, jotka kaikki saksalaisetkin haluavat nähdä.
Kun ajattelen itseäni ja toipumisen hidasta ja pitkää tietä, niin tämäkin reissu meni hyvin. Kun toukokuun lopussa välilevyn pullistuma ja hermokipupirulainen veivät viikoiksi istumisen ja kävelykykyni lähes kokonaan. Heinäkuun vuoriloma Sveitsissä meni hyvin vaikka jalkani olivat hyvin voimattomat ja istuminenkin mökkiauton etupenkillä hankalaa. Olin vasta reilun kuukauden, elokuun alkupäivistä lähtien, voinut kävellä ilman kyynärsauvoja. Kävelyn aloittanut ulkona 300 metrin matkasta. Oireeton en ollut, mutta se raastava ja repivä hermokipulainen ei ole enää vaivannut pariin kuukauteen. Jalkani ovat koko ajan voimistuneet vaikka välillä toisen jalan turruusoireita ja pieniä muitakin oireita on päivissä vaihtelevasti. Pystyin ilman kipua jopa tämän loman aikana pyöräilemään parisataa kilometriä ja mökkiauton etupenkilläkin oli jo mukava istua. Eikä tämä loma tuonut mitään takapakkia toipumisen tiellä. Nämä ovat jo suuria vuorenvalloituksia.
Tämä oli viimeinen pitempi loma neljästään ennen uutta elämän jaksoa viidestään. Kiitos Mieheni, Prinsessa ja Kuningatar tästä ainutlaatuisesta syyskuun lomasta! Niin onnellinen ja kiitollinen tästäkin.
©Soleil
Aikaisemmat reissun jutut:
- 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 1.Osa, Alkumatka
- 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 2.Osa, Itämeren rannalle
- 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 4.Osa, Rügenin saarella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti