Geokätköilykävelyretkeltä muutama kuva.
Kotiinpaluu ja arjen aloittaminen yli kolmen viikon joululoman jälkeen on mennyt mukavasti. Siihen on vaikuttanut paljon siniseltä taivaalta lämpimästi paistanut aurinko. Mittari on noussut yli kymmeneen lämpöasteeseen useampana päivänä. Aurinko on valaissutkin jo niin keväisen valoisasti.
Lauantai oli vielä aurinkopäivä, mutta tänään sunnuntaina taivas oli pilvessä. Ajelimme reilun kymmenen kilometrin päähän kotoa ja läksimme keräämään matkanvarrelta seitsemän geokätköä. Tässä muutama kuva.
Kannon sisältä löytyi vanha silitysrauta.
Joululoman kätköihin verrattuna nämä kotoiset kätköt olivat luksuskätköjä. Ei ollut vain paperikäärö putkessa tai rasiassa, vaan geogätkön tekemiseen oli nähty vaivaa. Puhuimme jopa kävelyllä, että laittaisimmeko johonkin oman kätkön.
Osalla matkaa oli tuoreita villisikojen möyhimisjälkiä metsätien varrella. Mitähän possut olivat etsineet syötäväksi.
Tämä suuri kanto oli pesäkolo sammakolle.
Vanha moottoripyöräkypärä oli saanut uuden käyttötarkoituksen.
Kukahan oli koloja kaivanut tähän puuhun.
Täällä lammen rannalla oli puolenkymmentä kalastuslaituria paikallinen kalastuseura laittanut.
Kevät jälleen lähenee, kun silmut ovat jo joissain puissa vähän turvonneet.
Metsässä oli mehiläistarhoja.
Hauska kätköpiilo.
Puulla oli paksuutta.
1 syli = 3 kyynärää = 6 jalkaa = 1,781 m
Sillan alta katsottuna.
Harmaasta säästä huolimatta oli iloisen mukava reilun viiden kilometrin kätköjen etsimiskävely. Mieli oli kiitollinen, kun saimme täällä kävellä ja minä pääsin kävelemään. Mieheni sanoi matkalla, että olisko sitä uskonut jos joku olisi kymmenen vuotta aikaisemmin sanonut, että kävelisimme täällä missä nyt kävelimme sunnuntaikävelymme. Haave kuitenkin eli sydämissämme.
Mukavalta tuntui myös tällainen talvinen sää. Pian on jälleen kevät!
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti