Mieheni kalliossa näkemällä naisenhahmo kuvalla.
Olemme loppuvuoden ja alkuvuoden olleet reissussa. Lähdimme matkaan 13. joulukuuta ja tulimme kotiin loppiaispäivänä 6.1. Lomalle lähtö vähän jännitti, kuinka pikku-Kuninkaan ensimmäinen pitempi reissu menee ja kuinka selkäni kestää. Kuningas-kissan kanssa ei ollut ongelmia. Hän nautti lintujen katselusta ikkunasta. Minun selkänikään ei enempää oikutellut kuin mitä kotonakin kesän jälkeen. Välillä vähemmän ja välillä vähän enemmän turruutta ja kipuilua, mutta ei hermokipupirulaista. Kaikki ja kaikilla meni reissu hyvin. Ainoastaan aikaa oli vain liian vähän. Mielellään olisimme kulkurielämää jatkaneet pitempään.
Roadtripillä kävimme viidessä maassa, joista neljässä yövyimme. Leirintäalueella oltiin vain 24 yöstä seitsemän. Vietimme öitä myös aivan luonnon keskellä metsässä keskenämme heräten huuhkajan huuteluihin. Ajettuja kilometriä tuli noin viitisen tuhatta. Sää oli joululomareissuistamme kaikista lämpimin ja paras, vaikka emme kovin etelään menneetkään. Olihan se loistavaa olla kolme viikkoa ilman vesisadetta. Välillä sumu oli vähän kauniiden näkymien tiellä.
Luontolomahan tämä jälleen oli pääasiassa. Sellaista elämää me karavaanarit haluamme reissuiltamme ja rakastamme. Ihastelimme mm. merta, vuoria, kallioita, kiviä, bongailimme lintuja, etsimme geokätköjä, pyöräilimme, olimme sumussa, ajelimme mökkiautolla joen yli vedessä sekä kävimme luostaria ja linnaa katsomassa.
Jokainen reissu on tutkimusmatka paikkoihin ja ihmisten vähän erilaiseen elämään. Kotiin palasimme kiitollisin mielin koettujen ja nähtyjen uusien asioiden kanssa. Niistä koostuu elämänrikkaus, joita ei saisi nähdä ja kokea kotisohvalta.
Luontolomahan tämä jälleen oli pääasiassa. Sellaista elämää me karavaanarit haluamme reissuiltamme ja rakastamme. Ihastelimme mm. merta, vuoria, kallioita, kiviä, bongailimme lintuja, etsimme geokätköjä, pyöräilimme, olimme sumussa, ajelimme mökkiautolla joen yli vedessä sekä kävimme luostaria ja linnaa katsomassa.
Jokainen reissu on tutkimusmatka paikkoihin ja ihmisten vähän erilaiseen elämään. Kotiin palasimme kiitollisin mielin koettujen ja nähtyjen uusien asioiden kanssa. Niistä koostuu elämänrikkaus, joita ei saisi nähdä ja kokea kotisohvalta.
Ihmettelin mitä Mieheni puhui, kun hän sanoi näkevänsä kalliossa naisenkuvan. Heristelin silmiäni, että missä mieheni naisenkuvan näkee, kun en kuvaa missään aluksi nähnyt. Kerkesin jo ajatella, että nyt hän horisee jo aivan outoja. Oikeastaan vasta kameran linssistä katsottuna tuon näki paremmin, että kallion varjo teki kauempana kallionseinämään ponihäntäisen naisenhahmon, jolla näkyivät vielä rinnat. Aika erikoista. Minulta olisi todennäköisesti nainen jäänyt näkemättä, mutta miehet ne näkee naisia kaikkialla ;-)
Taas olisi valtava työurakka edessä, kun olen ottanut yli kahdeksantuhatta kuvaa. Jopa miettinyt sitä, että jos kuvat jätän läpikäymättä tai käyn vain läpi ja jätän siihen. Kuvat kuitenkin haluan läpi käydä, kun se on aina mukava uusi matka elettyihin reissunmuistoihin. Tuota kuvien läpikäyntiä ei helpota yhtään se, että selkäongelmien lisäksi viimeiset 15 vuotta aina ajoittain vaivaa hiirikäsi. Viimeisien vuosien aikana enemmän. Onhan niitä kuviakin tullut näpyteltyä muutama. Nytkin käsivarttani särkee, välillä aivan selkärangasta asti sormenpäihin. Ranteessa on patti nytkin. Oireita ei yhtään helpota hiiren napsuttelu. Tuosta syystä syyskuun loman kuvien läpikäymisessä meni aikaa. Niin menee näidenkin ihanien ja meille ainutlaatuisten muistojen kanssa.
Mukavaa ja aina vaan parempaa alkanutta vuotta kaikille sydämestäni toivottelen!
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti