Hassut kotikylän kulkijat saavat aina hymyn naamalle. Olimme myös jälleen mukavalla kävelyretkellä metsän siimeksessä etsimässä geokätköjä. Iloisin ja kiitollisin mielin, vaikka taivas olikin lähes kokonaan pilvinen.
Meillä päin liikkuu oudon näköisiä sorsia, jotka kulkevat vielä kaulat pitkällä ja päät pystyssä. Ovat kulkeneet aivan kotikylässämme asumisen alkuvuosista lähtien. Oudon näköisiä värivirheellisiä sorsia on ollut joskus aiemmin neljä, mutta viime vuosina vain kaksi. He kulkevat tässä naapureiden pihoilla nurmikoilla ja kukkapenkeissä ja napostelevat samalla jotain kasvien seasta. Usein heidät myös näkee tuossa tiellä kulkevan kiireisen oloisina. Pitävät aina kovaa oudon kuuloista sorsajuttelua toisilleen. Aivan kuin toinen moittisi toista. Kissatkin tuntevat nämä kulkijat. Rientävät usein kulkijoita parvekkeelle tai ikkunaan katsomaan. Minun jo sanominen, että taas kääkkäkit tulevat, niin tupsukorvat tietävät mistä puhun. Ennen joululomaa kerran näimme, että näillä kahdella sorsalla oli kuusi muuta oudon näköistä kaveria mukana. Ilmeisesti hellä oli rakkauden hedelmänä tullut perheenlisäystä.
Nyt kun olimme lähdössä henkilöautolla ajelulle, niin mökkiauton takaa kuului naapurin nurmikolta äänekästä sorsien jutustelu. Olivat tällä uudella kokoonpanolla jälleen. Suunta heillä näytti olevan sama kuin meilläkin. Aivan kuin olisivat kyseleet meiltä, että kumpi menee ensin. Annoimme heidän kulkea edeltä kaakatellen kotiinsa. He kulkevat aina talolle, jossa on kanoja ja hanhia. Joskus olemme nämä kaksi kulkevaa nähneet puolen kilometrin päässä tämän talon isomman kana- ja hanhilauman kanssa pellolla. Kulkevat väliä talolta peltokanala/ankkalaan. Vesistölle on matkaa kilometrin verran. En tiedä käyvätkö järvellä vaan elävätkö vain kuin ankat ja kanat. Ovat kyllä olleet vuosien ajan yhdenlaiset ilontuojakulkijat monella tapaa ja nyt heitä on vielä kahdeksan. Joten tämmöisiäkin iloja tämä rakas kotikylämme antaa meille.
Nyt kun olimme lähdössä henkilöautolla ajelulle, niin mökkiauton takaa kuului naapurin nurmikolta äänekästä sorsien jutustelu. Olivat tällä uudella kokoonpanolla jälleen. Suunta heillä näytti olevan sama kuin meilläkin. Aivan kuin olisivat kyseleet meiltä, että kumpi menee ensin. Annoimme heidän kulkea edeltä kaakatellen kotiinsa. He kulkevat aina talolle, jossa on kanoja ja hanhia. Joskus olemme nämä kaksi kulkevaa nähneet puolen kilometrin päässä tämän talon isomman kana- ja hanhilauman kanssa pellolla. Kulkevat väliä talolta peltokanala/ankkalaan. Vesistölle on matkaa kilometrin verran. En tiedä käyvätkö järvellä vaan elävätkö vain kuin ankat ja kanat. Ovat kyllä olleet vuosien ajan yhdenlaiset ilontuojakulkijat monella tapaa ja nyt heitä on vielä kahdeksan. Joten tämmöisiäkin iloja tämä rakas kotikylämme antaa meille.
 |
| Mitenköhän tuolla yhdellä on vielä afrokampaus. |
Viikolla taas aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja sääkin oli parhaimmillaan vähän yli kymmenen asteen lämpöinen. Viikonloppuna monesti pilvet peittävät taivaan. Lämpökin oli tänään vain 2-4 lämpöastetta. Nyt maanantaina tätä kirjoittaessa jälleen aurinko paistaa.
Ajelimme jälleen sunnuntaikävelylle noin 15 kilometrin päähän. Nyt eri suuntaan kuin viikko aiemmin. Tuon reissun kuvajuttu on tässä, 12.1.2020: Harmaa sunnuntaipäivä. Täälläpäin olemme pyöräilleet, mutta tätä reittiä emme olleet kulkeneet kävellen eikä pyöräillen koskaan aiemmin.
Mieheni oli katsonut reitin, jonka varrella oli myös muutama geokätkö. Itse en edes tiennyt, että matkalla on myös vanhan linnan jäännöksiä. Näitä linnoja ja raunioita on täällä kyllä paljon.
Metsiä ja niissä polkuja ja teitä täällä riittää kuljettavaksi. Olemme kulkeneet paljon yhdeksän vuoden aikana, mutta jo aivan kotinurkillakin on käymättömiä metsiä.
Kuuraa sienen lakilla.
Tässä neljä kätköä.
Polku, jota kuljimme oli yli kuusisataa vuotta vanha tien pohja.
Tein muutamana kesänä yläasteikäisenä metsänistutustyötä Metsähallitukselle. Onkohan istuttamilla metsäpalstoilla puut näin sievässä rivissä. Tuskin, kun istutus yleensä tehtiin iso ojaiseksi kynnettyylle aukeelle. Täällä en ole nähnyt kynnettyjä aukeita ja metsiä.
Aurinko paistoi pilvien lomasta hetkittäin ja toi ihanaa lämpöä.
On männyillä pituutta.
Varjon puolella pellon laidalla oli vähän lunta.
Tukkipinoja
Varsitie
Tässä kolme kätköpiilopaikkaa.
Matkaa tälle kävelyretkelle tuli 5,6 kilometriä 145 nousumetrillä. Oikein mukava reitti, kun ei ollut aivan tasaisella. Matkalla keräsimme 12 geokätköä.
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti