Sekä lammaspaimenentiellä pyöräilemässä.
Ajelimme perjantai-iltana jälleen metsän siimekseen ulkoiluparkkipaikalle yöksi. Vuorille päin olimme haaveilleet menevämme, mutta siellä satoi jälleen viikonloppuna ja niin ennustetaan sadetta tulevaksikin viikonlopuksi. Tästä paikasta oli tullut joskus ohjelmaa televisiossa.
Hiljainen oli yö kuun valossa, kun aivan keskenämme yön parkkipaikalla vietimme. Aamupalan jälkeen lähdimme totuttuun tapaan metsäretkelle.
Wildpark Duttenstein on 1817 metsän keskellä olevan linnan ympärille aidattu 506 hehtaarin luonnonpuistoalue. Täällä voi bongata kuusipeuroja ja Eurooppalaisia mufloneita, villilampaita.
 |
| Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy suurempana näytöllä. |
Pikkulintuset lauloivat puissa. Tuttu räkättävien närhien huuteluäänet kuuluivat siellätäällä metsässä.
Näiden lisäksi metsässä näkyi asuvan maan kuopimisjäljistä päätellen villisikoja.
Jotkut eläimet olivat syöneet lehtipuiden alaoksia tehden niistä tuuhean näköisiä. Alueella on muutama pieni lampi.
Metsästä saavuimme isolle peltoaukealle.
Schloß Duttenstein, Linna/metsästysmaja Duttenstein on rakennettu 1564-1572.
Luonnonpuistossa on vanhoja kauniita puita. Vanha kastanjakatu johtaa linnalle. Linnalle kuin myös puiston metsästäjien talolle olivat portit kiinni. Linna on ollut vuodesta 1996 asti laboratoriotohtori Schottdorfin yksityisomistuksessa. Yleisö saa kävellen tutustua metsäpuistoon, mutta linnan ympäristö rakennuksineen ja osa puistosta on aidattu yksityiskäyttöön. Tämä renessanssityylinen metsästyslinna oli ehtinyt mennä huonoon kuntoon monien vaiheiden jälkeen, mutta uusi omistaja on linnan kunnostanut entisaikojen loistoon, mutta yleisöllä sinne ei ole pääsyä.
Ylemmän kuvan oikeassa alareunassa pellon takana kaukana juoksivat vinhasti pakoon ensimmäiset "bambit".
Auringon paisteessa täällä vanhojen puiden katveessa olisi ollut vielä upeampaa.
Puiston alueella oli paljon numeroituja lintujenruokintapaikkoja. Täällä ilmeisesti on usein tuulista, kun tällä alueella metsässä puut olivat kasvaneet vinoon.
Oudon näköisesti kasvavia puita, peikkopuita.
Hirvieläinten ruokintapaikkoja.
Pian metsässä kahdessa eri paikassa vilisi eläimiä karkuun.
Kävelimme eteenpäin ja taas juoksi useita eläimiä karkuun kaukana puiden välissä. Saavuttuamme peltoaukeamalle metsästä juoksi noin 15 kuusipeuraa pellon toiselle laidalle. Ilmeisesti nuoret kuusipeurat juoksivat edestakaisin pellolla. Kun lähdimme kävelemään eteenpäin metsätiellä koko porukka ryntäsi metsään piiloon.
Tulimme uudelle peltoaukealle, siellä oli seitsemän isosarvista eläintä pellolla ruokailemassa. Minulle tuli jopa pieni pelko, että jos nämä ovat vihaisia. Itse porojen ja hirvien keskellä lapsuuden eläneenä aina pelkäsin metsän sarvipäisiä eläimiä.
Nämä olivat kuusipeurauroksia. Olin yllättynyt kuinka isokokoisia ne olivat. Vaikka olimme kaukana, niin tuntuivat meitä koko ajan seurailevan. Kun lähdimme kävelemään niin nämäkin kirmasivat vauhdilla metsään.
Pian alkoikin vesisade, joten meidän oli jätettävä kävelyretki kesken.
Vajaa yhdeksän kilometriä 165 nousumetrillä tuli tälle reitille pituutta.
Ajelimme Härtsfeldseen rannalle parkkipaikalle seuraavaksi yöksi. Teimme ilta-auringossa vielä järven kierroskävelyn, jolle tuli mittaa vajaa kaksi kilometriä. Ihastelen, kuinka järvialue monesti täällä Saksassa laitetaan viihtyisäksi ulkoilualueeksi.
Mökkiauton ikkunasta olivat nämä iltanäkymät.
Tällä parkkipaikalla emme saaneet yötä viettää keskenämme vaan kaksi muutakin autokuntaa yöpyi. Yö oli ollut kylmä. Alle kymmenen asteen lämpöinen. Lähdimme pyöräretkelle hanskat käsissä.
Alkumatka oli tasaista. Menimme lujaa ja ilman mitään avustuksia. Ja eipä sitä avustusta edes saisi, kun vauhti on yli 25. Kuvan ottamista varten yhdellä kädellä ajaessa piti vauhtia hiljentää.
Kappeli Maria Steinbrunn on rakennettu 1747.
Yleensä annan Mieheni valita reitin tai sitten vain kuljemme sen hetkisen kiinnostuksen ja mielen mukaan. Nyt minä valitsin reitin sunnuntain pyöräretkelle, Albschäferweg - Wochenendtour übers Härtsfeld eli Lammaspaimenentiellä - Viikonloppumatka Härtsfeldin yli.
Muutama kuva Nattheimin keskustasta. Vähän aiemmin jossain oli näyttänyt lämmintä olevan 12 astetta, mutta auringonpaiste toi ihanan tuntuisen ja kaivatun lämmön.
Pienellä kumpareella pidimme evästauon löhöilypenkillä.
Luonnollisesti lammaspaimenentie menee poluilla ja pusikoissa. Joskus olen tuskaillut Miehelleni, että taas sinä täältä pusikoista ajatat, kun hän on valinnut reitin. Nyt ei auttanut tuskailla vaikka suttasi. Sanoin kyllä jossain vaiheessa jotakin, johon mieheni, että itse olet tämän reitin valinnut.
Paikoin metsäpolku oli liukas. Oli nousua, joka oli niin mutanen, että pyörä vain suttasi tyhjää. Asiahan on kyllä aina ollut niin, että juuri nämä pienet suttailut ja seikkailut tekevät niitä mukavia muistoja.
Välillä reitti kulki metsäteillä, mutta useasti vain tämä lammaspaimenentie meni sen metsätien yli polkupusikkoon.
Bambejakin juoksi muutama tien yli ja kerkesin viimeisestä juoksijasta napata kaukaa kuvan.
Kloster Neresheim näkyi mukavasti kauempana. Heinää oli tehty.
Lammaspaimen oli jäänyt ilmeisesti tänne taukoa pitämään ison laumansa kanssa.
Kloster Neresheimiin olemme aiemmin tutustuneet.
Luostarin kulmilta painuimme taas metsään. On aivan parasta pyöräillä tiheässä metsikössa, jossa on polulla tai tiellä paljon kuivia kahisevia lehtiä.
Mieheni on mestari ajelemaan poluilla, mutta hänkään ei tästä alas ajanut. Kuvasta ei jyrkkyys edes näy. Oli hyvä, että pyörän kanssa pystyssä pysyin märällä ja liukaalla polulla, kun sitä alas tämän kohdan talutin. Tulimme tielle ja reitti olisi jatkunut tien yli jälleen polulle ja noussut yli harjun, mutta sen jätimme tekemättä jatkoimme osan matkaa eri reittiä.
Ajattelimme käydä katselemassa Burg Katzenstein, mutta siellä olikin taiteen, kulttuurin ja puutarhojen markkinat, Burg-Garten-Träume. Mukavaa olisi ollut tutustua ja osallistua, mutta liikaa näytti olevan ihmisiä vaikka turvajutut varmasti olivat alueella kohillaan.
Jatkoimme pysähtymättä matkaa viimeisen metsän ja polun kautta mökkiautolle. Järven ympäristössä oli ihmiset sunnuntai-iltapäivän kävelyllä.
Tässä reitti, jolle tuli mittaa 48 kilometriä 785 nousumetrillä.
Oli mukava ja hauska pyöräily sekä viikonloppu.
©Soleil
