15-17.3.2019: Kuninkaiden poluilla Füssenissä

Sunnuntaikävelyllä järvi ja vuorimaisemissa Schwangaussa.

17.3.3019: Edellispäivän kiertelimme Füssenissä, 15-17.3.2019: Füssenissä. Täksi päiväksi oli ennustettu vielä aurinkoisempaa ja lämpimämpää päivää. Ajelimme kuuden kilometrin päähän Hohenschwangauhun parkkipaikalle ja laitoimme vaelluskengät jalkaan.

Tämä paikka on yksi Saksan suosituimpia turistikohteita. Prinsessalinna on yksi suosituimpia kohteita Euroopassa. Aina täällä on linjautolasteittain turisteja ja erityisesti aasialaisia. Kahdeksan vuotta sitten pääsiäisenä nähty lippujono oli pisin näkemäni. Mekin täällä olemme käyneet useita kertoja.

Emme ole koskaan kiertäneet Alpsee-järveä, jonka kierros on noin viisi kilometriä pitkä. Nousimme kuitenkin ensin Schloss Neuschwanstein-linnalle  metsän halki.

Turistireitillä haisi hevosenkakka.

Linnan eteläpääty oli entisöintitöiden alla. Aina nämä maisemat näyttävät mukavilta. Mielessä oli tässä näköalapaikalla 2014 heinäkuun retki tuolta linnan takaa, kun nousimme ylös Tegelbergin hissiasemalle.

Marienbrücke - silta jonka alapuolella virtaa Pöllat-joki.

Täältä sillan päästä jatkoimme matkaa Harjupolkua - Gratweg pitkin 2014. Kyltti kertoo, että Tegelbergin hissiasemalle on matkaa kolme tuntia. Alhaalta parkkipaikalta tuli ylös matkaa 7.2 kilometriä ja 935 nousumetriä. Juttu tuosta päivästä on tässä, 26.7.2014, KUNINKAAN HARJUPOLULLA KESÄN ENNÄTYKSIÄ KOHTI. 

Olinhan aina rakastanut ja unelmoinut vuorista, mutta välillä se arkajalkaisuus vain kummiteli, se pieni voimaton pelon tunne jyrkänteen reunalla, että kompastun ja tipahdan. Se ei ollut korkeanpaikankammoa, vaan paljon pienempi juttu. Olin kuitenkin tietoisesti harjoittanut itseäni pois tuosta. Tämä vaellusretki oli kaiken puolin käänteentekevä päivä vuorihulluudelle. Nousu alussa oli jyrkässä olevaa serpentiinipolkua ja polku hyvin kapea. Matkalla oli vähän jyrkempikin kohta, jossa sai pitää varmistusvaijerista kiinni. Huomasin, kuinka tämä oli hauskaa ja mukavaa. Maisemissakaan ei ollut valittamista täällä ikihonkien seassa. Sai kokea suuria ihastumisen ja onnistumisen hetkiä.

Alla oleva kuvatarina on tosi huonolaatuinen. Kamerani ei ollut tuolloin Sony. Sekä alunperin tarinan tallensin Googleen pienikokoisena. Vasta myöhemmin YouTubeen.

Marienbrückelta näkymä linnalle.



Teimme myös pienen mutkan sillan taakse.

Schloss Hohenschwangau

Alpsee-järven kautta kulkee Fürstenstrasse (prinssientie), joka menee Hohenschwangausta Schwarzenbergin kautta Itävaltaan Pinswangiin Lechtalin laaksoon.

Alpseebad Hohenschwangau
 Järvi on syvimmältä kohdalta 62 metriä syvä.

Järven päässä reitti oli suljettu varoituslappusin, mutta kulkijoita oli tuosta huolimatta. Talven jälkeen ei oltu keritty vielä reitin kunnostustöitä tekemään, vaan edessä oli muutama este.

Täällä oli Marien-Monument, Ludwig II:n äidin muistolle pystytetty muistotaulu.

Tällä puolen järveä kävelyreitti kulki mukavasti ylempänä jyrkässä rinteessä.

Mukavalla paikalla oli tämä näköalapaikka.

Lauantain kävelyretkelle tuli mittaa 10,1 kilometriä 240 nousumetrillä, kun tämän päiväselle sunnuntaikävelylle hieman enemmän, 10,3 kilometriä ja 430 nousumetriä.

Yksi päivä tutustua kahteen linnaan ja museoon sekä käydä katselemassa liikkeitä on aivan liian lyhyt aika täällä. Me olemme täällä käyneet monta kertaa, niin meillä on vielä käymättä Schloss Hohenschwangau ja Museo baijerin kuninkaista sekä näkemättä Schwansee. Saimme vihdoin Alpsee-kierroksen tehtyä.

Ihana lopulle kahdenkymmenen asteen kevätpäivä. Prinsessakaan ei olisi kotimatkalle halunnut lähteä, kun mukavampi olisi ollut katsella prinsessalinnaa mökkiauton ikkunasta.

©Soleil

15-17.3.2019: Füssenissä

Romanttisentien varrella, Romantische Straße, katselemassa tuttuja maisemia sekä kaupunkia ja kilpailijoita lämpimässä keväisessä säässä.

Perjantai-iltapäivästä kotoa lähtiessä satoi taivaan täydeltä vettä. Tuohon olemme jo niin tottuneet, että kun mökkiautollamme kurvaamme kotipihasta, niin jos ei sada niin hyvin pian sataa. Muistutin Miestäni, että nautitaan tuosta ropinasateesta, jonka taas saimme mukaamme reissukaveriksi. Ajelimme tuttuun Wohnmobilplatz Füssenille viikonlopuksi myrskytuulen saattelemana.

16.3.2019: Yöllä kova tuuli ja sade loppuivat. Herätessämme taivaalla jo näkyi pilvettömiä sinisiä länttejä, niin kuin sääennusteet olivat ennustaneet. Tuntui mukavalle, kun tulisi lämmin aurinkopäivä.

Meillä on aina kotoinen tunne Füssenissä. Täältä blogin muistoista löytyy aikaisempiakin juttuja tästä viehättävästä pikkukaupungista.

- 19-21.2.2016: FÜSSENISSÄ JA SCHWANGAUSSA
- 21-23.2.2014, TALVINEN VIIKONLOPPU ALPPIEN JUURELLA
- 26.7.2014, KUNINKAAN HARJUPOLULLA KESÄN ENNÄTYKSIÄ KOHTI
- 5-7.7.2013, ROMANTTISESTI ROMANTTISELLA TIELLÄ

 Usein on myös yövytty täällä, kun olemme olleet matkalla johonkin eteenpäin. Ennen blogia ja ensimmäisenä kahtena vuotena kuitenkin kävimme täällä paljon useammin kuin viime vuosina. Pian huomasimme, että Füssen on turistipaikka. Oberstdorfista on rauhallisempana paikkana tullut meille mieluisampi kotivuorikaupunki. Oberstdorfissa on korkeammat ja kauniimmat vuoret sekä sieltä lähtee kauniita laaksoja useampaan suuntaan. Oberstdorf ei myöskään ole läpikulkupaikka, joka tekee alueesta rauhallisemman. 

Kevään kukkaloisto on täälläkin alkamassa.

Kuvasta klikkaamalla kuvat näkyvät näytöllä suurempana.

Kaupungin pääkävelykatu Reichenstraße oli tänään osaksi kilpailijoiden juoksurata. Kaupungissa järjestettiin Rothaus MUDIATOR feat. AllgäuMan 2019 / Füssen -kilpailut. Kaupungissa oli satoja (edellisvuonna yli 600 osallistujaa) esteratajuoksijoita, jotka suorittivat välillä erilaisia tehtäviä. Oli 9,5 kilometrin Legionär-sarja ja 19 kilometrin Hercules-sarja. Me ei edes kaikkia estepisteitä nähty.

Näitä oli hauska katsella. Kovaa hommaa näytti olevan renkaiden vetäminen.

Menotyylejä ja vaatetuksia oli kilpailijoilla monenlaisia. Toinen oli myös toista rapaisempi. Joillakin oli kasvot saaneet kuranaamion.

Kilpailusta huolimatta kadut olivat muillekin kulkijoille auki.

Füssenissä on asukkaita nelisentoistatuhatta. Kaupungin historia sai alkunsa roomalaisten kanssa yli kaksituhatta vuotta sitten.

Lech-joessa virtasi edellispäivän sateiden vettä sekä tässä keväisessä lopulle viidentoista asteen lämmössä myös vuorilta lumien sulamisvesiä.

Kiirettä emme taaskaan pitäneet, vaan tuntien aikana pysähdyimme kuuntelemaan ja katselemaan. Linnuilla oli lämpimän sää takia toisilleen kevätlaulantaa. Jotkut kilpailijoista pulahtivat vesiylityksessä uppeluksiin.

Raskasta näytti osalle taivaltaminen olevan. Kaupungin puistossakin heillä näytti olevan tehtäviä.

Kaupungin puisto Baumgarten, jossa Hochreservoir.

Hohes Schloss

Vielä kahdeksan Saksassa asumisvuoden jälkeen tuntuu ihmeeltä, että voimme näin kulkea ihastelemassa näitä entisaikaa huokuvia kaupunkeja viikonloppureissuillamme.

Paluumatkalla suuntasimme Lech-jokivarteen.

Urheilukenttien laidalla oli iloisia ulkoilijoita.

Tämäkin sattui olemaan kilpailureittiä. Muutamia viimeisiä kilpailijoita oli kulkemassa ja suorittamassa vielä tehtäviään. Maalialueella istuimme odottamaan vielä maaliin saapuvia, että olisimme nähneet miten he kulkivat tuon suurikokoisen muovisen "pomppulinnan", mutta kukaan ei enää tullut maaliin.

Maisemaa Neuschwanstein- ja Hohenschwangau-linnoille päin.

Hieno ja lämmin aurinkopäivä jälleen. Niin kiitollinen tästä kaikesta.

©Soleil

Ps. Tänään Suomessa puhutaan ja kirjoitetaan, kuinka Suomi on Maailman onnellisin maa. Ihmettelen tuota, monestakin eri syystä. Olen kuitenkin hyvin iloinen, jos Suomi on kahdeksassa vuodessa muuttunut vain positiiviseen suuntaan. Moni Suomessa elävä ei tiedä, eikä ymmärrä, eikä voi myöntää sitä tosiasiaa, että muuallakin voi olla asiat hyvin, jopa paremmin kuin Suomessa. Itse en ole koskaan ajatellut, että Suomi olisi paras paikka elää Maailmassa. Aina niillä automatkoilla olisin voinut jäädä asumaan useampaankin maahan ja tuntea maan kodiksi. Välillä tuntuu, että sitä on suomalaisena hyljeksitty maanpetturi, kun on kertonut tykkäävänsä ja olevan tyytyväinen elämään Saksassa. Enkä ikävöi Maailman onnellisempaan maahan takaisin. Minulla on kuitenkin oikeus kertoa miltä minusta tuntuu. Olen myös onnellinen tunteistani.

Tietysti tuo onnellisuus ja tyytyväisyys elämään lähtee meistä jokaisesta täällä tallaajasta itsestään. Sehän on tunnetila meidän jokaisen sydämessä. On vain hyvä asia, että jokainen on omaan elämäänsä tyytyväinen. Sitä tyytyväisyyden ja onnellisuuden, eikä kiitollisuuden, tunnetta voi koskaan olla liikaa. Toivon täydestä sydämestäni jokaisen ihmisen tuntevan olevansa onnellinen eli missä maailman maassa tahansa. Joku joka elää köyhissä oloissa voi olla onnellinen ja kiitollinen elämäänsä.


Jotkut sanovat että onni on ruohonkorren liikahdus,
jotkut sanovat että se on kuun syleilyä,
jotkut nimittävät onneksi lämmintä kättä
ja jotkut sitä että on leipää.
-Tommy Tabermann-

Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.
-Tommy Tabermann-