1-3.11.2019: Viikonlopun maisemakierros

Järvi- ja vuorimaisemien ihastelua Itävallassa. Kotomaassa yö luostarin takana, tutustumista sulostuttavaan Oberammergauhun sekä kanjonin tallustelu Garmisch-Partenkirchenissä.

1.11.2019: Meillä oli tänä päivänä pyhäinpäivä. Pyhäpäivä on oikealla paikalla eikä ole siiretty viikonloppuun, niin kuin Suomessa. Torstaina iltapäivällä baby-Kuninkaalla oli kolmannen kerran rokotukset, joten jätimme pidennetylle viikonlopulle lähtemisen tähän perjantain aamupäivään.

Baby-Kuninkaan karavaanarikoulu jatkui. Lähdimme ajelmaan taas sillä ajatuksella, että ajelemme sinne minne sen hetkinen mielemme haluaa kulkea. Halusimme Babylle näyttää meille tärkeitä vuorimaisemia. Ensimmäiseksi ajelimme kahvin keittoon Plansee-järvelle.

Ilma ei ollut mitä parhain esitellä järven kauneutta, mutta tuntui Baby-Kuningas nauttivan ja rentoutuvan karavaanariporukkansa yhdestä suosikki Alppijärvestä.

Matkamme jatkui muutaman tunnin päästä. Ajelimme vajaa kolmekymmentä kilometriä itään päin. Matkalle jäi upea huvila, Schloss Linderhof, jossa olemme kerran käyneet. Useasti olemme ohi ajaneet ja kerran hellesäässä pysähtyneet pikaseltaan vain Ettalin upeaa luostaria katselemaan. Nyt menimme luostarin taakse parkkipaikalle yötä viettämään, Parkplatz 5 Kloster Ettal. Kunnan alueella on reilu seitsemänsataa asukasta. Olimme Garmisch-Partenkirchenin alueella Baijerissa vajaan 900 metrin korkeudella merenpinnasta.

2.11.2019: Yö luostarin muurien takana oli rauhallinen. Eivät edes italialaisen karavaanariautokunnan ihmiset puhuneet isoon ääneen. Vain välillä sadepisaroiden hentoinen ääni kuului mökkiautomme katolla. Babylläkin meni yö nukkuen, niin kuin kotonakin. Puoli seitsemän aikaan hän oli ruokaa vailla ja aamupalan syötyä oli leikkiaika. Flamingo oli nyt hittilelu ja se sai kyytiä kuperkeikkojen kera.

Me palvelusväki lähdimme aamupäiväkävelylle.

Luostari on perustettu huhtikuussa 1330. Luostarilla on mm. panimo, tislaamo, kirjakauppa, hotelli, juustotehtaan yhteisyritys ja useita pienempiä yrityksiä.

Tämä on toiminnassa oleva munkkiluostari, jossa asuu viitisenkymmentä munkkia.

Vaikka viimeisen vajaan yhdeksän vuoden aikana näitä entisaikaa huokuvia pihapiirejä ja rakennuksia on nähty paljon. Onhan näitä rakkaassa kotikylässämmekin, niin kyllä näitä on aina mukava ihastellen katsella. Ovat elämyksiä, jotka tuntuvat suurelta nähdä eikä näihin silmä ole vielä tottunut. Kiitollinen on mieli kun näitä saa nähdä.

Kiersimme kylän ristiin rastiin rauhassa. Teimme pieniä ostoksia ja istahdimme kahvilassa päiväkahveille.

Ajelimme Ettalista muutama kilometri pohjoiseen päin Oberammergauhun ja Ammer-jokivarteen parkkiin. Tämänkin reilun viiden tuhannen asukkaan pikkukaupungin ohi olemme monesti ajaneet, mutta emme ole koskaan täällä pysähtyneet. Täällä on aina tuntunut olevan paljon porukkaa kesäaikaan. Nyt oli jo iltapäivä pitkällä ja suurin osa kaupoista jo kiinni, niin oli hiljaista. Joitakin turistikauppoja oli vielä auki, niin kuin joulukauppa, Käthe Wohlfahrt, jossa pääsin jo mukavaan joulutunnelmaan.

Tätä minä tarkoitan, kun joku joskus kysyy, että missä kannattaa käydä. En voi suositella erityisesti mitään. Voin vain sanoa, että saksalaiskylissä on lähes aina katseltavaa. Tietysti on jotkut turistien suosimat turistipaikat, mutta niin paljon muutakin. Voi miten ihania taloja täällä olikaan.

Istuimme Mieheni kanssa tosi maukasta italialaista jäätelöä syömässä tässä kadun varrella italialaiskahvilan edessä. Aurinko lämmitti mukavasti, Ratsastaja kulki hevosenkengät kopsahdellen ohi ja tunnelma oli kaikin puolin mukavan tuntoinen. Ihmettelimme sitä, että on marraskuun ensimmäinen päivä ja miltä vielä näyttää. Pelargoniatkin kukkivat vielä niin kauniisti. Entisessä kotikaupungissa Suomessa oli samaan aikaan yli viisitoista astetta pakkasta.

Mökkiautolla annoimme Kissoille ruokaa. Baby-Kuningas sai karavaanarikoulua, kun ovi oli auki ja siitä ohi kulki koiria. Häntä vielä koirat vähän pelottavat. Saimme myös seurata ja kuunnella paikallista perinnemusiikkia livenä, kun hääkulkue kulki läheltä ohi. Elämys oli tuokin.

Baby-Kuninkaalle halusimme näyttää meille hyvin rakkaan alueen Garmisch-Partenkirchenin ja vähän Grainautakin. Täällä viimeksi vietimme Joulun ajan 2018. Aina tuntuu mukavalle nähdä nämä vuoret ja erityisesti Zugspitzen huippu horisontissa.

 

Monessa paikassa täällä päin on yövytty, mutta emme koskaan olympia hyppyrimäkien parkkipaikalla, Gemischter Parkplatz auch für Wohnmobile, jossa on luvallista matkailuautojen yöpyä. Täällä olimme ensikertaa matkailuautolla parkissa vuonna 2000, silloin emme yöksi jääneet. Tuli menneitäkin muisteltua.

3.11.2019: Tänään piti auringon paistaa, mutta taivas olikin paksujen pilvien peitossa sekä vuoret aikalailla usvassa. Lähdimme silti sunnuntaikävelyretkelle. Olympiamäkien pihamaa oli kunnostustöiden alla.

Täällä päin on upeat vuoret sekä hienoja luontokohteita mm. kaksi hienoa kanjonia muutaman kilometrin päässä toisistaan. Tämä muisto on viiden vuoden takaa. Tässä juttu, 4.10 2014: SATUMAINEN RUSKARETKI VUORILLA KANJONIN UUMENIEN LÄPI HÖLLENTALANGERHÜTTELLE. Höllentalklammin läpi kuljimme Höllentalangerhüttelle eväitä syömään. Matkaa oli Höllentalklammin alkuun ensin 2,7 kilometriä tien varresta helppoa metsävaellusreittiä. Höllentalangerhüttelle oli reilu viisi kilometriä ja reilu 600 nousumetriä. Joka kerta, kun nämä kuvat katson, niin liikutun. Tämä oli erityisen ihana vaellusretki aivan upeassa kilometrin pituisessa kapeassa kanjonissa, kun korkeiden kanjoninseinämien ylhäältä tippui vesipisaroita timantteina alas. Musiikkikin saa minut liikuttumaan, myös se että selkävammaisena pääsin näin upeaan paikkaan. Tämä oli satumatka vuorten uumenissa!

Partnachklammille olemme monesti olleet menossa. On tullut huono sää tai reilu vuosi sitten loppukesästä, kun olimme taas menossa, niin kanjoni oli suljettu maanvyörymän takia.

Partnachklammin alkuun oli mäkkihyppystadionilta vajaa kaksi kilomertriä kävelymatkaa. Matkan voi kulkea hevoskyydilläkin. Me kävelimme yhteen suuntaan vajaa kolme ja puoli kilometriä, missä välillä oli 700 metriä pitkä Partnachklamm-kanjoni. Tämä kanjonikin oli hieno, mutta ei läheskään niin upea kuin Höllentalklamm. Täällä joki, Partnach, ei virranut syvällä kanjonissa eikä myöskään niin vuolaasti eivätkä kallionseinämät olleet niin korkeat vaikka ne lähes 80 metrin korkuiset olivatkin.

Hieno sunnuntaikävelyretki.

3.11.2019: Partnachklamm

Zugspitze-näkymien kautta ajelimme kotiin.

Baby-Kuningas on vallan mainio karavaanari jo. Ei mitään ongelmaa matkailla hänen kanssa. Ainostaan se mikä välillä kotonakin, että tupsukorva Tytöt eivät halua hänen kanssa painia, eivätkä kovin ota häntä kainaloiseksi, kun hän on liian innokas.

Olipa ihana pidennetyn viikonlopun maisemakierros pilvisestä säästä huolimatta. Näitä kuvia läpikäydessä iski taas suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saamme olla ja elää täällä. Näiden upeiden maisemien äärellä, joita voin vielä sanoa kotimaisemiksi. Kiitos!

©Soleil

30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 4.Osa, Rügenin saarella

Tutustumista viehättäviin pikkukaupunkeihin ja rantoihin kävellen sekä pyöräillen. Kuunnellen ja katsellen merta ja metsiä luonnonsuojelukohteessa. Sekä historian jälkiä katselemassa.

Kartta Rügenin saaresta.

8.9.2019: Aamu valkeni tihkusateisena. Matkaa oli jatkettava täältä koillisnurkasta ja leirintäalueelta, Campingplatz Thiessow Rügeniin.

Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana.

Ajelimme Binziin, jonka ohi olimme edellispäivänä tuksuttavalla ja tupruttavalla höyryjunalla kulkeneet.

Tämä kylpyläkaupunki on ollut jo suosittu lomakohde 1800-luvun loppupuolella. Saksojen yhdistymisen jälkeen kaupungista on jälleen tullut hyvin suosittu lomakohde. Eikä ihme, kaupunkinäkymä mukavan näköisine huviloineen oli ihastuttava.

1900-luvun alussa rannalla komeili 580 metriä pitkä puurakenteinen laituri. 1942 laituri romahti. 1994 avattiin tämä uusi 370 metriä pitkä laituri.

Kaupungissa oli laiturijuhlat, Seebrücken Fest, Kurhaus Binzin edustalla.

Jäimme kuuntelemaan musiikkia ja napostelimme vatsaamme vähän täytettä.

Tunnelma oli kivan näköisellä ranta-alueella rauhallisen mukava.

Ei näitä valkoisia rakennuksia voinut kuin ihastella, niin kauniita olivat.

Kävimme kävelemässä myös Schmachter Seen rannalla. Voi miten mukava olisi ollut alueeseen tutustua paremmin, mutta aika oli tälläkin reissulla rajallinen.

Tätä lokkipariskuntaa seurasimme tovin, kun he sitten lennähtivät tiehensä. En tiedä oliko heillä romanttiset kuhertelut menneillään, vaiko jostakin asiasta eripuraa.

Matkamme oli jatkuttava. Ajelimme vähän matkaa eteenpäin ja Itämeren rannalle jäimme monen muun karavaanari autokunnan tavoin parkkipaikalle yöksi, Park-und Wohnmobilstellplatz Neu Mukran. Tässä oli lupa matkailuautojen yöpyä kahdeksan euron maksulla.

Tässä päivän vajaa 34 kilometrin ajoreitti.

Olimme kyttäilleet sääennusteita ja ne eivät kertoneet hyvää, joten tämä pyöräretki oli parasta toteuttaa tänä iltana. Takatallista otimme pyörät esille ja lähdimme pyöräilemään. Kävimme Binzissä asti. Matkalla oli kilometrejä pitkät rakennukset, jotka halusime nähdä.

Eräs johtaja halusi tänne rakentaa suuren terveyskylpylän ja tehdä Prorasta maailman suurimman rantalomakohteen. Rakennustyöt aloitettiin 1936, mutta 4,5 kilometrin pituisen rakennuksen rekennustyöt keskeytyivät toisen maailmansodan takia. Sodan jälkeen rakennukset olivat itä-Saksan (DDR) armeijan käytössä suljettuna sotilasalueena. Saksojen yhdistymisen jälkeen 90-luvun alussa nämä rakennukset jäivät tyhjilleen. 1991 aluetta pääsivät kansalaiset katsomaan. 2012 rakennuksia alettiin myydä huutokaupalla sijoittajille. Tuon jälkeen aluetta on uudiskorjattu. Rakennuksiin on tehty luxus-asuntoja, hotelleja, hostelli, kauppoja, ravintoloita, museo alueesta, Dokumentationszentrum Prora. Keskeneräiset rakennukset ovat muistomerkkejä.

Pitkästi oli rannalla rakennuksia. Uutta ja hienon näköistä, mutta paljon myös rakennustyömaata ja osa rakennuksista vielä tyhjillään kymmenien käyttämättömänä olleiden vuosien kuosissa. Kuvat kertokoon, miltä kilometrien alue näytti.

Paluumatkalla alkoi tihkusade.

9.9.2019: Vettä tuli koko yön ja reilusti, vielä aamupäivänkin ja lopun päivää sadekuuroina. Kävimme Prorassa ruokakaupassa ja ajelimme Rügenin luonnonperintökeskukseen Naturerbezentrum Rügen, katselemaan, tutkimaan ja kävelemään yli kilometrin pituinen polku metsässä puiden yläpuolella. 

Tässä tornissa kävelynousumatka on kuusisataa metriä ja nousumetrejä 40. Matkalla oli useita infoja linnuista ja tehtynä mallina niiden pesäkoloja.

Ylhäällä ei voinut pitkään olla, kun vesisade piiskasi päin kasvoja. Sadevarjokin oikeni suoraksi. Näkymät ylhäältä ympäriinsä eivät olleet parhaat tässä säässä, mutta silti kiva panoraamanäkymä.

Tämä kohde oli mukava näin sadesäässäkin.

Matka jatkui Nationalpark Jasmundiin.

Ajelimme Hagenin kylään stellplatzille. Tässä päivän 25 kilometrin ajoreitti, jossa ajelimme taaksepäin Proraan ja luontokeskukseen. Eli pitkiä eivät olleet meidän päiväajomatkat.

10.9.2019: Sääennusteet pitivät paikkansa. Vesisateessa olisi voinut lähteä ulos, mutta kun vettä tuli kovassa tuulessa vaakatasossa, niin tuo sää ei houkutellut ulos lähtemään. Tästä tuli vötkistelypäivä, joka teki kyllä turralle jalalleni ja heikoille jaloilleni hyvää. Olin ollut alkukesästä lähes viisi viikkoa liikuntakyvytön pahan vällilevypullistuman takia ja kävellyt vasta kuukauden verran ilman kyynärsauvoja. Tällä reissulla pari kertaa päivässä tein pieniä jumppaliikkeitä ja venyttelyjä, aivan kuten vieläkin 11.11. tätä kirjoittaessani. Illasta juuri ennen pimeän tuloa alkoi tuuli ja sade hellittämään. Pihamaakaan ei enää ollut yhtä isoa rapakkoa, joten uskalsimme viimein pistää päämme ulos ja käydä suihkussa. 

11.9.2019: Yö oli kahden sadeyön jälkeen hiljainen. Aamulla aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Voi miten ihanalta tuo tuntuikaan.

Pyöräilimme UNESCOn suojelemien arvokkaiden vanhojen pyökkimetsien halki kansallispuiston keskukseen, Nationalpark-Zentrum Königsstuhl. Tutkimme keskusta sekä teimme pienen kävelyretken. Kävimme katsomassa Viktorian näkymää ja Kuninkaantuolia. Sää oli mukavan lämpöinen ja meri lähes tyyni.

11.9.2019: Insel Rügen- Nationalpark Jasmund

Pyöräilimme takaisin ja teimme vielä mutkan pohjoiseen.

Kävimme Lohmen kylässä.

Olisimme pyöräilleet pitempäänkin, mutta minun pyörästä lonksahti kettinki pois paikoiltaan. Ja syykin siihen selvisi. Ketjun lenkki oli rikki. Mieheni sai ketjun paikoilleen ja väännettyä ketjun lenkin paremmin kiinni. Varovasti pyöräily onnistui, mutta meidän oli palattava kuitenkin suorinta tietä mökkiautolle.

Täällä kansallispuistossa olisi voinut vaikka viikon aikaa viettää, mutta Usedom-saarella vierailu ja eilinen sadepäivä oli vienyt meidän lomapäiviä. Meidän oli jatkettava matkaa. Meillä oli kaksi kohdetta, jotka halusimme saarelta nähdä vielä tällä reissulla. Ensitöiksi etsimme pyörään korjauskappaleen ja kävimme ruokakaupassa.

Ajelimme yöksi Putgarteniin matkailuautojen parkkipaikkalle yöksi. Vajaa 30 kilometriä siirryimme eteenpäin.



Jatkuu,..

©Soleil

- 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 1.Osa, Alkumatka

- 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 2.Osa, Itämeren rannalle

- 30.8-15.9.2019, Syyskuun loma: 3.0sa, Saksan suurimmalle saarelle