3.OSA SYYSLOMAMME 23.11-1.12.2013

25.11.2013, Maanantai:

Täti(oikealla) ja hänen siskontyttärensä. Katselevat siinä palvelijoidensa aamupalan syöntiä.

Mökkiauton edestä näkymä vuorelle.

Taas haluan laittaa soimaan tämän ihanan pianon pimputuksen ja kulkea vuorelle näissä sävelissä.

Tuonne ylös siis matkataan kävellen, ihastelemaan ihanaa maailmaa. Tässä kaupungin kävelykadulla, kahden puolen sitrushedelmiä puissa.

Päivä ihanan aurinkoinen, niinkuin pitikin olla.

Tästä reitti alkaa, Santa Barbaran-kappelille.

Ensin kävellään tällaista leveää polkuserpentiiniä, linnakkeelle.

Kuvia oliivipuiden alta alkumatkalta.

Reittejä vaellukseen, kiipeilyyn ja maastopyöräilyyn löytyy täältäkin, moneen vaatimustasoon. 

Bastionen linnakkeen rauniot.

Matka jatkuu polkua pitkin. Korkeita askelmia oli sitten muutama.

Välillä kapeahkoa polkua.

Tässäpä sitten muutama polkukuva. Polku oli aika vaihtelevaa. Alas tullessamme ohi pyyhkäisi meistä mies kovaa vauhtia juosten. Häntä ei kivet hidastanut ollenkaan.

Mukavaa tätä oli kulkea ja ihastella välillä näkymää alas polun mutkista.

Matkaa on vielä vähän.

Kivinen on polku.

Ennen Kappelia oli taukopaikka. Myös rakennus (ei näy kuvissa) jossa ilmeisesti sesonkiaikaan pidetään kioskia. Jos olisimme tienneet tämän, olisi meillä ollut makkaraa mukana. Puita oli isot pinot ulkona, sekä WC löytyi.

Matkaa enää vähän.

Kappelin on rakentanut kaivosmiehet aikanaan. Tuosta ilmeisesti meni vanha käytävä kaivokseen. Sieltä puhalsi mukavan lämmintä ilmaa. Ilma täällä ylhäällä viileni huomattavasti. Aurinko ei päässyt tänne paistamaan koko päivän aikana ollenkaan.

 Siinä se nyt on, Santa Barbaran pieni kappeli.

 Näkymää kappelilta alas kaupunkiin, suoraan alas reilun 500 metriä.

 Kappelille oli jätetty koruja ja kuvia.

 Kannatti aamulla herätä ja kävellä tänne. Ihana elämä ja tämä maailma!

 Kappelilta polku jatkui ja minä olin tietysti utelias näkemään minne se menee?

 Maasto jyrkkeni hyvin paljon ja polku oli hyvin kapea.

Tässä sai jo vähän enempi nousta.

 Kappeli alempana.

Tähän matkamme pysähtyi. Olisin kyllä uskaltanut tuon nousta mutta tässä oltiin jo alueella jossa pitäisi olla suojavarusteet, kypärä ja valjaat. Ja niistä oli muistutustaulu kappelin jälkeen. Kappelille oli turvallista aluetta. Kappelin yläpuolella oli suojaverkot putoaville kiville mutta täällä ei ja yllämme oli lähes pystysuora kallio. Polulla oli irtokiviä jotka oli jostain ylhäältä tippuneet. Ne vähän arveluttivat, jos huono onni kohdalle sattuisi ja kivi päähän tippuisi. Tuosta olisi ollut turvallista jatkaa varustein, valjailla kiinni portaiden vaijerissa.

Tuolla sitä käytiin. Minä en voi uskoa vieläkään todeksi, että uskalsin ja ei edes pelottanut, minua arkajalkaa. Vielä suuremmalta saavutus tuntui kun katselin tuota paikkaa Garda-järven rannalta. Kohtahan olen vuorikiipeilijä? ;)

Aivan upea kävely. Kävely ylös oli raskaampi kuin se puolta pitempi nousu, yli kilometrin nousu. Wank-vuoren nousu oli hyvää polkua. Kun taas tämä oli paljon korkeita portaita ja kivikkoa. Tämä oli paljon jyrkempi nousu myös, se teki tästä varmasti vähän raskaan tuntuisen. Huonon kunnon syytä.

KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ! Nämä kokemukset ja pienet saavutukset tuntuvat oikein mukavilta.  

Soleil