Tänään valloittamaan ja kiertämään kukkula, Monte Brione.
Näkymää Torboleen päin.
Tämä reitti on helppo. Hyvää leveää polkua, turva-aita jyrkänteen reunalla ja noustavaa vain vajaat kolmesataa metriä. Ei mitään seikkailua ja extreemeä siis. Miten se nyt menikään, Ruka-tunturin huipulle oli nousua vain alle 200 metriä?
Matkalla oli jäänteitä ensimmäisen maailmansodan jäljiltä.
Sypressit tuoksuu jo talvellakin,...
Näkymät ympäristöön kaunistui ylös nousemisen myötä,..
ja jyrkkyys alas.
Matkalla tässä kukkulan toisella puolella olevassa suuressa oliivimetsässä oli meneillään monin paikoin sadon keruu. Sitä oli mielenkiintoista vähän seurata ja olla läsnä paikallisten arkielämässä, pieni hetki ohi kävellessä.
Tuolta edestäpäin lauantaina alas laskeuduttiin mökkiautolla ja tämä kukkula edessämme kauniisti näkyi.
Aina vain jyrkempää. Eilen pyöräretkellämme katselimme kauempaa kuinka ainakin kaksi ihmistä täällä rinteillä kiipeili.
Matkalla oli tiheään penkkejä ja mukava oli niihin istahtaa ja nauttia näkemästään. Aurinko lämmitti kovasti.
Riva del Gardaan päin näkymää.
Huipulla!
Toisella puolella kukkulaa polku laskeutui ensin jyrkässä metsässä.
Kolme ottamaani kuvaa tästä ja kaikki epäselviä mutta mikä tämä on? Oli kivessä. Onko tämä fossiilin kuvatus?
Myöhemmin oliivipuutarhassa.
Montakohan oliivipuuta tuossa rintessä on?
Jotenkin tämä oli satumaista tai vähän niin kuin Hobitti-elokuvasta.
Työn ääniä kuului jonkin verran mutta muuten niin rauhallista.
Kuva ei taas kerro totuutta siitä kuinka kauniilta lumihuiput näyttivät. Ainakin minun silmään.
Otin eri asetuksilla kuvia. Tämä jotenkin niin jännä mutta kun en vaan tiedä mikä oli asetus. Tästä mie tykkään.:)
Ihan kukkulan oikeaan reunaan niitä oliivipuita oli.
Onkohan tässä jonkun oliiviviljelijän hieno linnamainen talo? Tämän talon yläpuolella isolla aidatulla tontilla oli myös aivan upea iso talo.
Myös kaupungissa kerättiin satoa. Puiden alle levitettiin verkot. Puista ei riivitty käsin oliiveja irti. Oli kahdenlaista systeemiä millaisella ne irroitettiin. Tässä on niinkuin vesuri ja siinä siimapää, moottorilla toimiva. Siimapää pyöri hitaasti ja siinä oli useita "siimoja", jotka pyöri. Ehkäpä ne oli kumia? Sillä sitten oksia kammattiin. Sitten käytettiin myös puhallinta. Kun joudumme jossakin paikkaa kävelemään heidän verkkojensa päältä, näki oliivien osan olevan vihreitä ja osan tummia. Kesällä ne oli pyöreitä mutta nyt ryttyisiä. Olikohan se merkki kypsymisestä?
Leirintäalueelta. Meitä oli joku yö vain kaksi mökkiautoa ja parhaimmillaan viisi yöpymässä.
Siellä ne, kappeli ja linnake illalla valaistuina loistivat.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti