HYVÄÄ HUOMENTA KAUNIS MAAILMA!

Tämä rallatus soimaan. :) 10.11.2010 – 10.11.2013 !

Elämä on kuin helminauha, jokainen päivä on sen yksi helmi. Helminauhoja on monen pituisia, toisella lyhyempiä ja toisella taas se on pitempi. Toivon itselle tuohon helminauhaan tulevan pituutta ainakin puolet vielä lisää. Helminauha koostuu monenlaisista helmistä, toiset helmet niistä on arvokkaampia kuin taas toiset helmet sellaisia ettei niillä ole arvoa läheskään yhtä paljon, oikeastaan en halua kaikkia päiviä edes muistaa mutta nekin päivät ovat tärkeitä helmiä siihen mikä olen ja miten nyt juuri ajattelen. Äkkiä ajatellen tuossa minun helminauhassa olevan näitä hyvin arvokkaita helmiä muutamia, ehkäpä kymmenkunta niitä tärkeintä päivää joita en täällä ala erittelemään ja niistä kertomaan sinulle, muistikirjani, mutta tästä 10.11.2010 päivän helmestä, joka kuuluu tähän kymmenen toppiin, voi vähän mainita. 

Tuona keskiviikkoaamuna 10.11.2010, tuli puhelinsoitto jostakin ja siihen vastattiin heti myöntävästi. Tuntui uskomattomalta, että siitä pikkutytön unelmasta ja meidän yhteisestä unelmasta oli tulossa totta. Siitä alkoi tunteiden vuoristorata mutta päällimmäisenä suuren suuri riemu siitä, että kohta olemme astumassa kauan odotettuun ja haaveiltuun uuteen elämänjaksoon. KIITOS! Näin olen täällä asiasta kaksivuotispäivänä kirjoitellut.

Viikolla yksi päivä olin kävelyllä täällä, yhdessä kaupungissa, minne sitten me suomalaiset karavaanarit lensimme Kissojemme kanssa. Tämä 10.11.2010 päivä oli erityisesti myös kävellessä mielessäni. Sain tietää tuona päivänä, että tuleva kotikaupunkini on täällä. Tuota ihanaa aikaa en ikinä unohda. Aina kun täällä kaupungissa kävelen tulee ne ihanat alkuajat mieleen, (se tunne on vain nyt syventynyt), se tunne kaikesta siitä, ettei turhaan ollut haaveillut. Muistui taas hyvin voimakkaana mieleen, kun helmikuun alussa oli lähes kaksikymmentä lämmintä, se kun seurasin mummojen kukkapenkkien laittoa maaliskuun alussa, pian kirsikkapuut kukki ja pääsiäisenä oli jo täysi kesä. Me kalastajat emme ikinä varmasti asu joen äärellä, että lattian tasossa ja ruokapöytämme ääressä taimenet hyppii ja sorsat pitävät villejä kevään leikkejään ja saksalaisessa vanhassakaupungissa on kotikatumme.
 Tänään muistojen päivänä, meillä on ollut vain neljä astetta lämmintä ja vähän satoi räntää. Ei aiempana kahtena vuonna räntää ole vielä näin aikaisin satanut, vasta Joulukuussa. Juuri kolme vuotta sitten täällä oli talvi jo Joulukuussa, ennen muuttoamme tänne ja kevät oli aikainen. Onkohan nytkin, että talvi jo tulee nyt vaikka tällä viikollakin on ollut vielä 15 lämmintä? 

Syyskuun toiseksiviimeisellä viikolla kun lähdimme lomareissulle täällä alettiin jo kauppoihin Joulua laittamaan ja nyt on kaupoissa jo täysi Joulu. Katsoin myös, että naapurin Mummo on jo laittanut Joulukoristeita ikkunaansa. Täällä se Joulun laittaminen ja siihen kuuluvaa höpsöttämistä on paljon. Siinäkin mielessä asun nyt oikeassa paikassa sillä rakastan niin sitä kaikkea. Täällähän on Joulupukilla oma juhlapäivä ja se käykin jo lahjoineen 6.12. eli aivan pian.

Ja sitten kaiken lisänä, keskiaikaiset ja perinteiset Joulumarkkinat. Se kaikki koristelu,elävät lampaat,ruuan ja herkkujen hajut,se tavaran paljous ja tunnelma on uskomatonta. Voi kuinka jo odotankin niitä ja katselen näitä markkinalistoja, muutamat markkinat löytyy jo Baijeristakin. Tässä lista Saksan pelkistä romanttisista Joulumarkkinoista eli nuohan minua eniten kiinnostavat ja taitaa tuossa muutama Joulun aika vierähtää, että saan nuo kaikki kierreltyä.

Tänä merkittävänä muistopäivänä ja Suomen Isänpäivänä, 

muistellen menneitä ja tulevaa, jo Jouluisin tunnelmin,

Soleil