29.8-14.9.2014 - KESÄLOMA, osa 5: Korkeuksissa ikuisella jäätiköllä

-9.9.2014, Tiistai

Taivas lähes sininen, kun aamupuuhien jälkeen jatkoimme matkaa. Ikävä jäi.

Passo Fedaia 2057 metrissä ja meidän tämän reissun viides passo.

Pysähdyimme patojärvelle aamupäiväkävelylle. Tuolla kuvan keskellä oleva hissiasema nähtiin jo Pordoi-päivän reissulla.

Ilma oli lämmin ja maisemat edelleen niin silmiä hellivän kauniit.

Ja pienelle herkkuhetkelle. Tarjoilija Mies teki minulle cappuccinoon sydämmen. :)

Patojärvi, Fedaia, joka sijaitsee 2030 metrin korkeudessa.

Tässä ajeltiinkin sitten alas moottorijarrutuksella ja varovasti, ei hurjastellen.

Kauas emme taaskaan siirtyneet leiriä pitämään, vain 25 kilometrin päähän Malga Ciapela-kylään. Menimme romanttisena mainostavalle leirintäalueelle, Camping Malga Ciapela Marmoladaan.

Mukavalta leirintäalue heti näyttikin Marmolada-vuoren juurella, metsän siimeksessä ja rauhallisella paikalla. Respassa se sitten selvisi miksi kaikkialla on niin rauhallista. Italialaislapsilla on alkanut koulut jo syyskuun alussa.

Leirintäalueen huoltotilat. Täällä oli vain naisten puolella yksi tavallinen wc-pönttö, muut oli niitä lattiajuttuja.

Laitoimme leirimme pystyyn. Ja vuorillemenoromppeet päälle, kun huomiseksi lupasi paljon sadetta.

Kaneja ja kilejä portin pielessä.

Kävelimme lähellä olevalle hissiasemalle. Matkasimme kolmella eri hissillä huikeiden kalliomaisemien ollessa ympärillä 1450 metristä 3265 metriin näköalatasanteelle ja Dolomiittien korkeimman vuoren Marmoladan huipun juurelle sekä ikuiselle jäätikölle. Hissi on alkujaan ylös rakennettu 1964.  Aivan Marmolada vuoren huipullehan me emme menneet, joka on 3343 metrin korkeudessa, kun tuo jo vaatii vuorikiipeily taitoja. Marmolada-vuori koostuu useista eri huipuista, jotka ovat Punta Penia (3,343 m), Punta Rocca (3,309 m), Punta Ombretta (3,230 m), Monte Serauta (3,069 m), ja Pizzo Serauta (3,035 m). Dolomiiteilla on yli kolmen kilometrin korkeudessa olevia vuoren huippuja peräti 21.

Malaga Ciapela 1450m -Antermoja 2350m - Punta Rocca 3265m

Näkymät ympäriinsä oli huimat. Lämmintäkin viisitoista astetta.

 Oli niin karua ja laaksot alhaalla näyttivät olevan niin kaukana. Edessämme oli taas eri kulmasta katsottuna tutut vuoret, Marmolada, Sassolungo & Sella Gruppe.

Tämä kuva on aarteeni, kun kaikki kolme kuningatarta/kuningasta ovat siinä samassa kuvassa.

Juuri otettu poseerauskuvia ja tämä viimeinen kuva, kunnes hetkessä huippu on aivan sumussa. Näkyy kuva tuosta filmillä.

Ylhäällä oli satumaa, ainakin minun silmille. Näki kauas ja pilvet liikkuivat vauhdilla. Välillä usvaisuus peitti vähän näkymiä ja erityisesti Marmoladan huippua. Näimme monta erilaista maisemaa juuri tämän takia.

Tulimme yhden hissin alemmas , Punta Roccasta 3265m Serautaan 2950 metriin. Hissiaseman yhteydessä oli ravintola, kauppa ja ensimmäisen maailmansodan museo, joka tulee vuoden päästä laajenemaan ja uusiin tiloihin. Siellä ei saanut kuvata. Täällä vuorella oli itävaltalaisten ja italialaisten sotajuttuja ollut. Jään sisälle oli tehty aivan kylä, etteivät italialaiset päässeet sinne ampumaan.

Edessä oli jyrkkäseinämäinen kallio, jossa oli ensimmäisen maailmansodan asemat, vartiopaikkoja ja luolia. Nyt kalliota kiersi reitti, jonka kierrettyä pääsi nämä näkemään. Reitillä oli suositeltavaa käyttää turvavaljaita, eli reitti oli kiipeilypolku/klettersteig. Eli reitillä kulkee turvavaijeri johon itsensä tulisi laittaa turvavaljailla kiinni. Meidän valjaat oli autossa. Alku oli ihan ok, jota en vielä vuosi sitten olisi uskaltanut kulkea kuin aivan lyhyen pätkän. Ei pelottanut vaikka jyrkyttää ja matkaa alhaalle oli reippaasti, kun pidin vaijereista kiinni. Mentiin reittiä jonkin matkaa, mutta kun se muuttui jyrkäksi ylöspäin meneväksi ja vastaan olisi tullut kallioon laitetut rautatikut askelmina, niin en uskaltanut enää jatkaa. Alkoi myös tulemaan sumua. Olisin varmaan jatkanut jos minulla olisi ollut turvavaljaat mukana. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin siinä kulkea ja mitään voimatonta tunnetta ei tullut vaikken vastaavanlaisella ole ennen kulkenut. Haluan tutustua tuollaisiin lisää.

Tuolla missä ihmisiä näkyy, niin tuosta menin vielä vähän matkaa eteenpäin.

Tähän se matka pysähtyi.

9.9.2014: 1450 METRISTÄ 3265 METRIIN MARMOLADALLE

Oli lähdettävä kello 16.40 päivän viimeisellä alas menevällä hissillä alas. Näistä kahdesta hissimatkoista otin filmiä alas laskeutuessamme. Vähän harmitti, kun en hoksannut ekaa kuvata.
Aitoa tunnelmaa, kun hississä on muutama turisti ja työmies. Minä kerrankin hiljaa.

 9.9.2014: MARMOLADALLA, Hissillä Serauta 2950m-Antermoja 2350m

9.9.2014: MARMOLADALLA, Hissillä Antermoja 2350m-Malaga Ciapela 1450m

 Tällä hissiasemalla ei päässyt ulos vaan siirryttiin vaan toiseen hissiin ja jatkettiin heti alas. Tämä 900 metrin lasku mennään jyrkästi ja alle kolmessa minuutissa. Leirintäalue näkyy kuvassa oikealla.

Upeita hetkiä saimme vuorilla kokea taas, kiitos niistä. Yksi asia lisää koettuna ja saavutettu.   
Kävimme hissiaseman lähellä kaupassa, kun tulimme kaupasta satoi vähän vettä. Meni sateen hellittämisen odotteluksi. Taas meillä oli hyvä tuuri sateen kanssa, onneksi ei vuorilla satanut.

lllalla ukkonen jyrisi ja satoi välillä taivaasta kaatamalla vettä. Minua säälitti naapurit, kaksi miestä aivan pienet teltat vesirapakossa nurmikolla. Mitenkä heidän yönsä sujuu? ;-)
 Meidän vanhin Kissoista oli mestari yöperhosen metsästäjä tällä kertaa. Iltapalaksi päätyi sisälle verkko-oven takaa päässyt yöperhonen ja edellisenä päivänä kärpänen. Kissat aivan odottavat ja kyyläävät pimeällä, että tuleeko heille ovesta kulkemisen seurauksena saalis.

-10.9.2014, keskiviikko

Illalla olimme jo yöpuulla, kun sade lakkasi. Ensimmäinen yö tällä reissulla, kun heräsin monta kertaa yöllä yli kulkeviin karvaisiin karavaanareihin. Aamulla oli taivas sininen. Aurinko pääsi paistamaan lämpimästi vapaa-ajan kotimme ikkunoista sisään, kun ei sattunut vuoret olemaan edessä. Söimme aamupalan ja koko karavaanariporukka kömpi uudestaan sänkyyn. Kyllä siinä kuudella vötkistellä on jo vähän ahdasta. Pakko oli aikanaan nousta aamupuuhien tekemiseen. Kissatkin katselivat lintuja ja leirintäalueen koiraa innokkaina.

Siitä on lätäköt kuivaneet ja miesten teltat ja muutama asuntoauto hävinnyt.
Tämä oli näkymä mökkiauton ovelta.

Ja tämä, kun oikealle katsoi. Tuonne ylös eilen nousimme noita vaijereita pitkin.

Vötkisteltyämme aikamme lähdimme kävelylle kahden kilometrin pituiselle kanjonille, Serrai di Sottogudaan.

Kallion seinämät olivat jyrkät ja korkeat.

Tästä on ennen ensimmäistä maailmansotaa tie mennyt tuosta hieman ylempää kiven vasemmalta puolen kapeasta raosta. Sodan aikaan tie kaiverrettiin kulkemaan oikealta puolen, jotta saatiin sotakalustoa kuljetettua solan läpi.

Sodan aikaisia luolia.

Olisi sitä voinut tuolla ajella, mutta me kuljimme kävellen mennen tullen.

Kävimme kävelyllä myös Sottoguda-Palue- ja Boscoverde -kylissä.

Outoa porukaa täällä asuu.

Onneksi oli siesta-aika ja kaupat kiinni, eipä päässyt shoppailemaan. Ikkunat olivat täynnä mukavan näköisiä metallitöitä.

Niin romanttisen näköisiä.

Tulomatkalla alkoi vähän ripistellä vettä ja kun mökkiautomme katoksen alle pääsimme sitä tuli jo sitten vähän enemmän. Laiskotellen ja syöden vietimme loppupäivän, kuunnellen sateen ropinaa.

Soleil  

Ps. Jatkuu,.. kurvailuilla.