7.3.2015, TOISEN KERRAN BUNDESLIIGAN PELISSÄ

Aivan huikea kokemus oli nähdä ja kokea miten kotiyleisö juhli, lauloi ja kiitti kotijoukkuettaan pelin loputtua 15-20 minuuttia.

Se huikea ensimmäinen kerta, kun koettiin livenä oikeeta jalkapalloa oli vajaa vuosi aiemmin ja juttu siitä löytyy tästä, ENSIMMÄISEN KERRAN BUNDESLIIGAN PELISSÄ, mutta tuolloin kotijoukkue hävisi.

FC Augsburg - VfL Wolfsburg, kumpikaan ei ole meidän suosikkijoukkueita, mutta FC Augsburg on kuitenkin baijerilainen joukkue. VfL Wolfsburg on Saksan jalkapallon pääsarjassa bundesliigassa loistavasti suosikkijoukkueeni FC Bayernin jälkeen toisena ja FC Augsburg oli tuolloin viidentenä.

Saavuimme SGL-Arenalle Augsburgiin puolitoista tuntia ennen pelin alkua.

Porukkaa tuli areenalle joka suunnalta.

Ruuhkaa ei ainakaan meidän sisäänmenoportilla ollut. Kokovartalokopelointi tehtiin ja käsilaukkuni tarkasti tutkittiin.

Olimme liput varanneet netistä kolme viikkoa aiemmin ja vain muutamia hajapaikkoja tuolloin enää oli jäljellä. Meidän paikat oli vasemmassa yläreunassa olevan miehen oikealla puolella.

Tänne mahtuu yleisöä 30 660 eli on bundesliigan niitä pienimpiä katsomoita. Suurimmilla seuroilla mahtuu yli puolet enemmän.

Fanikatsomo täyttyi ensimmäisenä. Kolme robottiruohonleikkuria kulki kentällä. Ilmoitustaululla esiteltiin uudet clubin jäsenet.

Kotijoukkue FC Augsburg tuli kentälle ensimmäisenä lämmittelemään.

Ja sehän sai fanikatsomon heräämään.

Vierasjoukkue VfL Wolfsburg tuli myös kentälle.

VfL Wolfsburgn fanikatsomossa vasemmassa takanurkassa ei kovin paljon ole kannattajia.

Katsomo alkaa olla lähes täynnä, 28 tuhatta katsojaa.


FC Augsburg - VfL Wolfsburg, peli ja ensimmäinen puoliaika on valmis alkamaan.

Tässä muutama pätkä yleisön kannustamisesta.

Täällä oluttarjoilu pelaa katsomoonkin. Vaikka elämäämme ei alkoholi kuulu, niin tästä ei ole todellakaan mitään haittaa täällä vaikka pieni vähemmistö sitä juokin katsomossa pelin aikana. Ainoa haitta on tupakan savu, se näkyy filmin pätkistäkin pilvinä. Silmäni menevät savusta hiekkaisen tuntuiseksi ja kurkkuun alkaa käymään.

Istutaanko vaiko seistäänkö missäkin tilanteessa? Minulle joka en ole edes rippikoulua käynyt, en tiedä milloin edes kirkossa pitää nousta ylös seisomaan, sama on täällä jalkapallo-ottelussakin. Yleisö nousee jostain kumman syystä aina välillä seisomaan, vaikkei mikään kummoinen pelitilanne olekaan. Ei siinä auta muu kuin itselläkin nousta, kun muut nousee.

7.3.2015: ENSIMMÄINEN PUOLIAIKA
FC Augsburg -  VfL Wolfsburg, 0-0

15 minuutin tauolle mennään 0-0 tilanteessa.

Toinen puoliaika alkaa.

Kotijoukkue teki rangaistuspotkun jälki tilanteesta maalin. Maali näkyy filmillä.

Kotiyleisö juhli maalia monin eri tavoin.

7.3.2015: TOINEN PUOLIAIKA FC Augsburg -  VfL Wolfsburg, 1-0

Tässä taas pätkiä kotiyleisön juhlinnasta ja kiitoksista, omalle joukkueelleen. Fanikatsomo oli kuitenkin FC Augsburgilla pieni. Esim. Dortmundilla on kotipelissä pelkästään fanikatsomo 20 tuhatta ihmistä, melkein koko tämän pelin yleisömärä. Millainenhan voitonjuhlahan on heidän kotipelissä sitten, kun tämänkin pienen fanijoukon riemun näkeminen oli aivan uskomaton kokemus, ainakin minulle.

Riemua pelin loputtua. :)

FC Augsburg - VfL Wolfsburg, 1-0!
Onnea paljon FC Augsburg!!!

Tämä toinenkin kerta kokea bundesliigan peli livenä oli ikimuistoinen ja hieno kokemus. :) 


Soleil