"Älä ota mukaan täältä muuta kuin muistoja ja kuvia, ja jätä ainoastaan jalanjälkesi."
Näissä maisemissa ei tarvitse paljoa mielikuvitusta käyttää, kun tuntee olevansa kuin etelä-Norjan vuonoilla ja koskilla. :)
Näissä maisemissa ei tarvitse paljoa mielikuvitusta käyttää, kun tuntee olevansa kuin etelä-Norjan vuonoilla ja koskilla. :)
Tippukivi- ja linnankierrosten jälkeen oli kova hinku järvi- ja vuorimaisemiin. Lähettiin vähän riskillä, joudummeko ruuhkiin ja saammeko paikkaa leirintäalueelta, kun emme varausta tehneet. Nuo huolet oli turhia, menomatkalla ei ruuhkia näkynyt ja leirintäalueelta, vaikka liikuttiin tuossa Füssenin seudulla, Camping Seespitze, saimme viimeisen tyhjän paikan mukavalla näkymällä.
Menimme Plansee-järvelle. Järvi sijaitsee lähellä Saksan rajaa Füssenin ja Garmisch-Partenkirchenin välissä, Itävallassa Reutten lähellä Luonnonpuisto Lechtal-Reutte alueella. Tämä järvi on meillä usein mielessä ja tätä kautta ajetaan usein, tehden jopa mutkaa ohikulkumatkalla jonnekin. Käydään kahvit keittämässä järven rannalla tai vain muuten ihastelemassa järveä ja ympärillä kohoavia vuoria. Talvella auringon paisteessa täällä on niin kaunista ja lunta jopa toista metriä.
Olemme vain kerran viettäneet viikonlopun järven rannalla, mutta tuolloin olimme järven toisessa päässä. Tuo viikonloppu on mielessä erityisesti kahden vuoden takaa siitä, että lähdin ja halusin voittaa arkajalkaisuuttani, sitä voimattomuuden tunnetta, joka aina tuli jyrkänteen reunalla vaikka aina olenkin halunnut vuorille. Tämä askel oli suuri. Olinhan niitä pieniä askelia pari vuotta jo ottanut. Nyt kyllä naurattaa tämä, kuvatarina tuosta reissusta, ihania kuvia ja muistoja kylläkin. (Samassa albumissa on myös samalta reissulta kuvia ihanasta Linderhofin linnan piha- ja puistoalueelta.) Siinä silloin, kun omin jaloin nousin vähän peläten ylöspäin ja pysähtyi välillä katselemaan taaksepäin aina vaan alemmas jäävää järven pintaa ja leirintäaluetta, niin tuli sellainen ahaa-elämys, että siitä syntyi suurempi vuorihulluus. Hulluus siitä, että näitä ahaa-hetkiä haluaa kokea lisää. Rakkaushan oli jo syntynyt vuoria kohtaa lapsena. Reitti jäi silloin kesken, palasimme siitä metsästysmökiltä 350 metrin nousukorkeuden jälkeen. Tuo reitti kokonaisuudessaan tulisi kyllä joskus kävellä.
 |
| Nämä kuvat ovat kahdelta eri vuodelta ja helmikuulta. Talvella on kauniimpaa kuin kesällä. |
Olemme vain kerran viettäneet viikonlopun järven rannalla, mutta tuolloin olimme järven toisessa päässä. Tuo viikonloppu on mielessä erityisesti kahden vuoden takaa siitä, että lähdin ja halusin voittaa arkajalkaisuuttani, sitä voimattomuuden tunnetta, joka aina tuli jyrkänteen reunalla vaikka aina olenkin halunnut vuorille. Tämä askel oli suuri. Olinhan niitä pieniä askelia pari vuotta jo ottanut. Nyt kyllä naurattaa tämä, kuvatarina tuosta reissusta, ihania kuvia ja muistoja kylläkin. (Samassa albumissa on myös samalta reissulta kuvia ihanasta Linderhofin linnan piha- ja puistoalueelta.) Siinä silloin, kun omin jaloin nousin vähän peläten ylöspäin ja pysähtyi välillä katselemaan taaksepäin aina vaan alemmas jäävää järven pintaa ja leirintäaluetta, niin tuli sellainen ahaa-elämys, että siitä syntyi suurempi vuorihulluus. Hulluus siitä, että näitä ahaa-hetkiä haluaa kokea lisää. Rakkaushan oli jo syntynyt vuoria kohtaa lapsena. Reitti jäi silloin kesken, palasimme siitä metsästysmökiltä 350 metrin nousukorkeuden jälkeen. Tuo reitti kokonaisuudessaan tulisi kyllä joskus kävellä.
Tämäkin alue antaa mahtavat puitteet myös harrastaa tuota vuorihulluutta. Mm. tästä järveltä on Saksan puolelle vaellusreittejä pitkin kävellen tai pyöräillen kaksi ja puoli kilometriä ja 15 kilometriä Zugspitzen hissiasemalle. Järvi on vajaan 1000 metrin korkeudessa ja ympärillä olevat vuoret kohoavat reiluun kahteentuhanteen metriin eli vuorenhuiput ovat aivan jalkaisin valloitettavia. Tällä isolla alueella ei myöskään ole hiihtohissit pilaamassa maisemanäkyä. Ainoa haitta on järven rantaa pitkin kulkeva tie joka on moottoripyöräilijöiden suosiossa niin kuin autoilijoidenkin. Tässä hyvät sivut joista löytyy vaellus-, pyöräily- ja kiipeilyreittejä yli satatuhatta koko Euroopan alueelta ja myös täältä.
Katselin reilu kuukausi sitten tämän alueen reittejä. Aivan sattumalta törmäsin samalla yhteen tämän alueen mainosfilmiin. Tallensin linkin kirjanmerkkeihin. Usein eksyin tätä katselemaan. Filmin alku sai aina jotenkin herkkään mielentilaan ja onhan tämä nyt paljon parempi kuin omat tekeleeni. Filmi näiltä sivuilta, Stuibenfällen. Filmi lähtee reitin toisesta päästä, mistä me lähdimme. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että me olemme tuosta vierestä monet kerrat ohi ajaneet ollen aivan tietämättömiä tämmöisestä pienestä kauniista kanjonista.
22.8.2015: Aamulla lähdimme kanjonille kävelyretkelle.
Lähdimme leirintäalueen läheltä sillan kupeesta, tästä oli 20 minuutin kävely reitille.
Seurataan kylttejä Ministersteigille.
Tästä lähti ensimmäinen vesiputous.
Ja se laskeutui tänne.
Tämän jälkeen käveltiin mutkittelevaa polkua metsässä.
Saavuimme kanjonin reunalle ja näköalapaikalle.
Tulosuunnassa oli toinen putous.
Täällä oli ryhmä laskeutumassa oppaiden kanssa tämän n. 30 metriä korkean vesiputouksen vierestä alas. Katselimme tuota touhua jonkin aikaa.
Näköalapaikalta kierrettiin alas jokivarteen.
Ryhmä nousi ylös putouksen alta.
Ja riemua heillä tuntui riittävän alas hyppiessä. Olisimme halunneet mennä tuosta oikealta katsomaan korkean putouksen monttua, mutta tuo kallio oli märkä ja niin liukas, että katsoimme viisaammaksi olla menemättä. Ettei satuta itseämme eikä kastella.
Matka jatkui lähes kuivaa jokivartta pitkin,
kunnes tuli kapea kanjoni.
Vesi turkoosin sinistä.
Ylhäältä kaunis näkymä alas.
Päästyämme tähän viimeinen ryhmän seikkailija hyppäsi alas.
Vaikkei tämä kanjonin kaunein kohta pitkä ollut, niin ehdottomasti kaunis ja vielä kauniimpi varmasti on runsaamman veden aikaan.
Reitti nousi tämän jälkeen jyrkästi ylös, Ministersteig-Plansee 1h 20min. Kulki sen jälkeen loivemmin metsässä.
Näkymät reitiltä olivat ihan mukavat jokiuomaan ja lähivuorille. Kuvan keskellä soraharjun takana menee tie josta olemme monet kerrat ajaneet.
Matkalla oli portaita, jyrkänteen reunalla verkkoaita ja riippusilta.
Täältä ylhäältä ei nähnyt putouksia.
Tässä aiempia juttuja Saksan puolelta kahdesta kanjonista, Breitachklamm ja ehdottomasti kaunein ja mahtavin käymistäni kanjoneista on Partnachklamm. Tuolta löytyvä valokuvaelokuva on omasta mielestäni musiikin kanssa yksi parhaista, jos ei parhain, tekeleeni.
Tässä kävelemämme reitti ja pituutta tälle tuli yhdeksän kilometriä ja korkeuseroa vain reilu 200 metriä.
Kävimme mökkiautolla pitämässä kahden tunnin kahvittelu paussin ja Kissoillekin annettiin välipalaa. Lämmintä oli varjossa vähän yli kaksikymmentä. Tuolla kahden vuoden takaisella reissulla kiersimme tavallisilla pyörillä koko Planseen ympäri. Eteläpuolella järveä tuo pyöräily tavallisella pyörällä oli vähän hankalaa, kuvia täällä, kun polku oli paikoin kapea, kivinen ja juurinen.
Lähdimme kiertämään kävellen Heiterwanger Seen ja tämän reitin.
Heiterwanger Seen polun alkuun on tästä leirintäalueen nurkilta ja sillan päästä on 35 minuutin kävely.
Järvissä on monipuolinen eläimistö ja kasvusto sekä poikkeuksellisen hyvä näkyvyys veden alla. Nämä järvet ovat paratiisi sukeltajille.
Järvellä pääsee myös kulkemaan kahdella pienellä laivalla.
Takana näkyvä, ilmeisesti Kohlbergspitze, näytti houkuttavalta.
Planseen ja Heiterwanger Seen yhdistää 300 metriä pitkä kanava toisistaan.
 |
| Kuva Planseelle päin sillalta. |
 |
| Kuva Heiterwanger Seelle päin sillalta. |
Viime kerrallakin tässä oli poikia hyppimässä veteen. Nyt en kerennyt saada kuvaa kaiteen päältä hyppäävistä, enkä myös jäänyt heidän rannalta takasin hyppäämään tuloa odottamaan.
Heiterwanger See -reitti on erityisen suosittu retkeilijöille, maastopyöräilijöille, sauvakävelijöille ja juoksijoille, niinkuin Palanseenkin ympäristö.
Heiterwanger Seen toisessa päässä on näiden kahden järven ainoa kylä, Heiterwang.
Tänne meillä on monet kerrat ollut tarkoitus tulla. Järven rannalla on Hotel Fischer am See ja Camping Heiterwangersee.
Kaksi isäntää haravoi pellolla traktoreilla heinää, kun ohi kävelimme.
Nämä vuorilta laskeutuvat lumiensulamisvesien tekemät urat ovat rumistuksia vuorimaisemissa.
Aina kun vaellusreitit menevät eläinaitauksien läpi, niin olen vähän varuillaan. Vähän jopa pelkään ja mietin mihin ampaisen pakoon tai mistä löytyy kättä pitempää, jos eläin jostain syystä käyttäytyisi uhkaavasti. Vaikka olen lapsuuteni viettänyt maalaistalossa ja lypsänyt lehmiä ja touhunnut niiden kanssa, niin tiedän, että se tuttukin mansikki voi olla arvaamaton. En ikinä menisi näissä vaellusreittien karja-aituksissa mitään eläintä silittelemään vaikka ne suloisilta näyttävätkin.
Nämä varoitustaulut ovat paikallaan kyllä!
"HUOMIO!
Pidä etäisyyttä laitumella oleviin eläimiin!
Lehmät suojelevat vasikoitaan!
Koira pitä pitää hihnassa ja hätätilanteessa päästää hihna irti!"
 |
| En muista ennen nähneeni juuri tällaista taulua. Viime kesänähän oli Itävallan vuorilla saksalaisnainen ollut koiransa kanssa liikkeellä ja lehmä oli tämän naisen tappanut. |
Tässä hiehoporukka ilta-auringossa ilmeisesti tuumailemassa mihin suuntaan lähtevät vai seurasivatko kuka ohikulkija astuu heidän reitille tekemään jätösläjään, että saisivat sitten naureskella.
Sillalla oli järvikierros tehty.
Leirintäalueelle oli tästä vielä matkaa pari kilometriä. Miehen rannetietokone näytti, että tälle reitille tuli pituutta 10,1 kilometriä. Aamuiselle kävelylle tuli mittaa 9 kilometriä. Olimme päivän aikana kävelleet 19.1 kilometriä.
Pitää vielä kuntoa kyllä kasvattaa, jos tähän kävelymatkaan vielä lisätään 1500 metriä korkeusnousua. Silloin aletaan jo olemaan paremmassa vuorien valloituskunnossa.
Minun on helppo ottaa mukaan vain muistoja ja kuvia. :)
Olipa tosi mukava päivä!
Soleil
Ps. Seuraavana päivänä olimmekin jo toisenlaisissa maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti