NAAPURISSA PIKKU-TIPEJÄ

Olin kyllä ajatellut kyyhkysvauvan olevan pienen ja söpön pellavapään, mutta se onkin iso rohjake. :)

Olemme viikon verran Mieheni kanssa jo tuumineet, että taisi rakastavaisilla epäonnistua perheen perustaminen. Pohdittu, että onko kuumuus tehnyt tehtävänsä ja pikkutipit menehtyneet lämpöön ja nestehukkaan. Ihmetelty on sitäkin, kun aikunen on enää hyvin harvoin käynyt pesässä. Aivan kuin se kävisi vain katsomassa, ettei poikasia ole ja sitten menee lähipuuhun tai katolle huutelemaan. Yölläkään ei ole mitään ääniä kuulunut, vaikka nukkuessamme parvekkeen ikkuna on raollaan, eikä aamulla ole aikuista enää pesässä näkynyt, niin kuin aina aikaisemmin se oli. Toisaalta on ajateltu, että poikasten kasvaessa ei pesässä ole enää tilaa aikuisille. Pesästä, kun emme ole aikuisen lisäksi ketään nähty. Monta kertaa on jo meinattu hakea kellarista tikkaat ja kurkata onko siellä ketään kotona.

Eilen illalla sitten näin, kun vanhempi oli pesällä jotakin puuhaamassa, että sieltä yksi pienempi pää vilahti. Yhdessä Mieheni kanssa tuota seurattiin, kamerat kädessä, mutta ei enää päätä näkynyt, kun vanhempi ei ollut pesällä. 

Aamulla, kun kuulin kyyhkysen lentävän pesälle, hiivin heti kameran kädessä ikkunan taakse ja näin selvästi, että poikanenhan siellä on. Mitenköhän se on noin äkkiä isoksi kasvanut, ihmettelin.

Tässä aikaisemmat jutut näistä naapureista.

Vanhempi lensi heti pois. Aukaisin ikkunan ja asetuin nojatuolin käsinojalle seisomaan ja odottamaan, että verhon raosta ja ikkunan läpi saisin kuvan pienestä.

Pieni pää, ei pörröinen, ja silmät sieltä vähän näkyivät.

Vanhempi huuteli naapurin antennissa. En muuten ole huomannutkaan aiemmin, että naapurissa on tällaiset harava-antennit. Meille ainakin seitsemänkymmentä kanavaa tulee kaapeliverkosta. Aukaisin toisenkin parvekkeen ikkunaoven auki.

Aikaa kului, kun vihdoin ja viimein vanhempi huudellen lennähti pesälle. Katseli ikkunaan päin vähän epäluuloisen näköisesti. 

Käteni jo aivan tärisivät, kun olin reilu puoli tuntia kädet ojossa odottanut ja välillä piti aivan pitää seinästä kiinni etten tipahda käsinojalta lattialle.

Ja tipahtaa olin, kun pesästä nousi tuollainen melkein vanhempansa kokoinen rohjake.

Pikku rohjakkeella tuntui olevan nälkä, niin innokaasti se söi.

Siirryin tuolin käsinojalta alas ja menin verhon parvekkeen puolelle. Jouduin kovasti räpsimään kuvia ja vaihtaa säätöjä, kun kaikista tuntui tulevan vastavaloon aivan liian tummia. Emokin huomasi minut tuosta räpsinnästä.

Ja harmikseni lensi pois.

Poikanen jäi yksin pesäänsä siipiä heiluttamaan. Harmitti, kun häiritsin heidän ruokahetkeä.

Kävin siirtämässä yli sata otettua kuvaa koneelle, joista suurin osa oli epäselviä. Kävin taas kurkkaamassa verhon takaa kameran kanssa. Pesässä onkin suuri yllätys. Siellä seisoo kaksi tipivauvaa, rohjaketta, ylvään näköisenä. Kaikki kuvani ikkunan läpi ovat epäselviä ja pian he olivatkin matalina.

Olen kuvat jo läpi käynyt, siirtänyt ne tähän blogijuttuun ja kirjoittanutkin tuon yllä olevan. Kävin kurkkaamassa taas naapureita ja taas siellä ollaan ylhäällä. Siirsin parvekkeelle, pesästä vastakkaiseen nurkkaan katsottuna, jykevän puutuolin ja asetuin siihen seisomaan nojaten seinään. Vanhempi huuteli jossakin. Ääntelin, yritin matkia pieniä tipiääniä, ja rapsuttelin varpailla tuolia. Kyyhkysvauvat olivatkin uteliaita ja nostivat pesästä hieman päätään.

Hetken päästä vanhempikin lennähti pesälle.

Ja niin alkoi nälkäisten ruokkiminen. Tuota oli aivan pakko itselläkin seuraten ihmetellä, kun kerrankin näkee luontofilmiä näin livenä ja läheltä.

3-5 viikon ikäisinä nämä pikkutipin rohjakkeet jo oppivat lentämään. Tuohan voi jo viikonpäästä tapahtua, että muuttavat naapuristamme pois.

Tausta musiikin nimi, "lennä pois". Niin, kohta ne lentävät pois. :(

14.8.2015: KYYHKYSTEN PERHEONNEA PARVEKKEELLA

Filmiä ruokkimistilanteesta.

Jotenkin tuntuu hassulta, että tämä naapuriperhe varttuu meidän makuuhuoneen raollaan olevan ikkunan takana parvekkeella ja yöt kuuntelevat meidän kuorsausta. Onkohan pikkutipeille tullut siitä tuutulaulua ja pois lennettyään pesästä kaipaavat ääniämme. Jokohan pikkutipit ovat nähneet ikkunan takaa Kissojemme katseet.

Toivottavasti saan vielä kuvia parrulla tepastelivista kyyhkysnuorista.
Ja jos en saa, niin hyvää matkaa teille! Kiitokset tästä kokemuksesta ja mukavasta muistosta! :)


Soleil