18-27.9.2015 kesäloma2: 2.Osa, IHASTUMISTA SEUTUUN

Iseo-järven ja Monte Isola-saaren rantoihin ja kyliin. :)

21.9.2015, maanantai: Lomafiilis oli korkealla, kun sai herätä aamusta auringon paisteeseen ja aamupalan syödä mökkiauton edessä tätä järvimaisemaa siinä samalla katsellen.

Monte Isola ja Isola di Loreto- saaret

Olin venäyttänyt selkäni sunnuntaiaamuna kopistellessani vilttiä. Tuolle vaivalle tuntui parhaalta lähteä vain kävelylle tänään. Lähdimme Maronen keskustaa katselemaan.

Olen monet kerrat tuskaillut Italiassa sitä, että pyörätiet puuttuvat. Comolla, näistä pohjois-Italian järvistä, kokemuksemme mukaan tässä asiassa tilanne on huonoin. Täällä tämä asia oli ihan hyvin järjestetty. Tietyin paikoin joutui menemään liikenteen sekaan erityisesti etelään päin kulkiessa, mutta tuo ei haitannut, kun liikennettä ei paljoa ollut.

Kauniita ovat nämä järvimaisemat.

Kävelimme viehättävään Vellon kylään. Talot kapealla alueella, vuorten ja järven välissä. Täälläkin oli juhlittu.

Saimme nähdä pieniä jäljellä olevia rippeitä näiden juhlien koristelusta.

Ikkunoissa paperikukkia.

Kaiteet koristeltu havuin, nauhoin ja paperikukkasin.

Täällä oli katokset pöytäryhmineen laitettuna, jotka sitten myöhemmin viikolla oli purettu pois. Paperikukkia oli koristeina myös kukkapenkissä ja puun alla. 

Paperikukkia oli näissä havuköynnöksissä, jotka kyllä olivat upean näköisiä.

Kävelimme kylän toiseen laitaan, josta olisi lähtenyt maisemareitti pohjoiseen päin, kävely- ja pyörätie, tuon näkemisen ja kulkemisen jätimme toiselle päivälle. Palasimme rantaa pitkin takaisin, usein istahdimme kuuntelemaan ja katselemaan.

Elämä täällä oli hyvin rauhallista, ei hulinaa mihin monesti Italiassa törmää. Tässä katselimme kahden miehen kalastuspuuhia Vellon kylän laiturilla.

Maronen rantakatu oli myös kaunis ja rauhallinen.

Kävelimme leirintäalueelta vähän järvenrantaa etelään päin, suunnitellen seuraavien päivien retkiä. Tässä tien varressa roomalaisia muureja. Takana Veston kylä.

Leirintäalueen sisäänkäynti.

22.9.2015, tiistai: Aamupalan, aamujärjestelyjen ja -siivousten jälkeen lähdimme pyörillä liikeelle. Aamu oli pilvinen, mutta kuitenkin 22 lämmintä. Joku sääennuste oli luvannut sadetta jo vähän tälle päivälle. Sade ei tullut häiritsemään tätä pyöräretkeä, ainoastaan muutaman pisaran nakkasi jossain välissä. Paksut pilvet roikkuivat koko päivän matalalla ja mustina vuorien päällä, oli jotenkin hämärä päivä. Kuvaelokuvan taustamusikki "valo taivaalta". Retkemme oli pilvisyydestä huolimatta täynnä valoa ja iloa, lomasta nauttimista. Iloitsemista uusien asioiden ja paikkojen näkemisestä. Minä sain matkalla Miehestänikin uuden miehen, kun hän kävi parturissa. Pyöräretkelle kertyi mittaa yli kolmekymmentä kilometriä.

22.9.2015: PYÖRÄRETKI  MARONESTA ISEOON

23.9.2015, keskiviikko:  Tämän päivä oli jo kotoa lähtiessä tiedossa tulevana sadepäivänä, jonka kaikki sääennusteet lupasivat. Meistä nämä sadepäivätkin ovat mukavia lomapäiviä, rentoa oleilua yhdessä ja sateen ropinan kuuntelua. Etuteltta mökkiauton edessä on verraton juuri tällaisia päiviä varten, antaa hyvän tuulen- ja sateensuojan. Sen suojassa on mukava syödä, laittaa ruokaa ja istuskella.

Kissat katsovat tv:tä ja leikkivät metsästysleikkejään.

Ja sadehan loppuu aina, niin nytkin illasta ja aurinko alkoi pilkistelemään pilvien rakosista. Lähdimme iltakävelylle ylös tuonne kukkulalle, jonne oli pieni kipuaminen.

Kävelimme Pregasso-kylän läpi. Muutamia ihmisiä oli kävelyllä tai pihoillaan pihatöissä. Italialaiset eivät ole niin tervehtiviä, kuin mitä on kotona ja Itävallassa tottunut, mutta kun heitä tervehtii, niin vastaavat kyllä. Paluumatkalla kävimme pienessä kyläkaupassa. Kauppias-Mies kyseli mistä tulemme, kun ilmeisesti ihmetteli oudon kuuloista puhettamme. Ostimme häneltä mm. paikallista juustoa ja leikettä.

Mielellään asuisimme tuossa vasemmalla olevassa talossa ja katselisimme tuota järvi- ja vuorinäkymää. Kirkkokin alkoi paremmin toiselta puolelta kukkulaa näkymään.

Kylänraitilta johti kirkonpihalle vanhat kiviset portaat.

San Pietron kirkko on rakennettu 1300-luvulla.

Täälläkin oli paperikukkia. Kirkon ovet olivat lukossa. Italiassa hyvin harvoin ovet ovat kirkoissa auki.

Kirkon pihamaa on 329 metrin korkeudessa ja järven pinta 181 metrissä. Tänne nousua tuli leirintäalueelta 148 metriä. Täältä on upea panoraama näkymä ympäriinsä. Aurinkoisella ilmalla vielä paremmat. Ehkäpä yksi kauneimmista kirkkopihamaanäkymistä Euroopassa.

Monte Isola -saari ilta-aurinkoa vasten kuvattuna.

Tämä mökkiauton eteemmekin järveltä näkyvä pikku saari, Isola di Loreto -saari on yksityisomistuksessa.

Alla näkyy Camping Riva di San Pietro, leirintäalueemme jossa olemme. Sunnuntaina alue oli lähes täynnä.

Kissat seuraavat illalla porukalla luonto-ohjelmaa linnuista. Mustat-Tytöt katsovat etuistuimilla. Me palvelijat katselemme ulkona järvelle, takarannalla mukavasti järvenpintaan kimmeltäviä valoja. Tämä tuo aina minulle mieleen mukavat muistot menneiltä vuosilta Suomesta tänne etelään reissatessa. Tuo tunteen myös, että lomalla olemme.

24.9.2015, torstai: Ilma aurinkoinen, niin kuin sen pitikin olla tänään. Tätähän olimme niin toivoneet ja odottaneet.

Lähdimme nauttimaan ja kokemaan Monte Isola -saaren. Pyöräilimme ensin Sale Marasinoon. Tuosta menimme saareen pyörien kanssa pienellä matkustajalautalla, joita kulkee noin 15-20 minuutin välein. Lauttaliikenne saareen on alkanut jo 1840.

Monte Isola on viehättävän kaunis saari Iseo-järvessä. Saari on keski- ja etelä-Euroopan suurin järvessä oleva saari. Saaressa asuu noin 1800 vakituista asukasta yhdessätoista pienessä kylässä. Saaressa ovat autot vain sallittuja papilla, lääkärillä ja pormestarilla. Paikallinen pikkubussi, paikallisten moottoripyörät/skootterit sallitaan myös. Näimme pyöräreissulla myös pienikokoisen roska-auton, lava-auton ja traktorin. Olivat hauskan näköisiä "leikkiautoja", mutta silti nämä miniautot täyttivät tien tai kadun.

Tässä Carzanossa lauttarannan läheisyydessä oleva kolmikerroksinen moottoripyörien ja mopojen parkkitalo.

Täällä oli monen näköistä ja kuntoista kulkupeliä saaren asukkailla.

Monte Isolaan saavuttuamme emme voineet olla huomaamatta saaressa olleita FESTA DI SANTA CROCE 2015 -juhlakoristelua. Jos olisimme menneet saareen alkuviikosta, niin olisimme koristelut nähneet kauniimpana ja runsaampana. Nyt lähes kaikki oli purettu pois ja tuota purkamistyötä tehtiin. Myös keskiviikkopäivän sade oli tehnyt tehtävänsä, kuivista oksista oli paljon varissut sateessa havunneulasia maahan. Saimme kuitenkin muutamassa kohtaa kävellä ja pyöräillä kukkaköynnösporttien alta ja tuohan tuntui hyvin romanttiselta, ainakin minusta.

Saarikierros, kävellen, pyöräille, istuskellen, kuunnellen, aistien korvat höröllä paikallista elämää sekä ihastellen saarta ja näkymiä saaresta järvelle ja vuorille. Kauempana pohjoisessa päin Alpeilla oli satanut vuorille lunta ja sehän kruunasi nämä maisemat. Aivan lumoutuneena katselin tuonne suunnalle, järven pohjoiseen päähän tuota sinistä taivasta vasten näkyvää valkoista lumiharsoa. Kuljimme viini- ja hedelmäpuuviljelmien ohi sekä Carzano-, Paradiso-, Siviano-, Menzino-, Sensole- ja Peschiera Maraglio-kylien läpi.

Muutama mukava muisto tässä. Paikalliset ajella huristeli vauhdikkaasti skootereillaan. Jopa äidillä kaksi lasta kyydissä, hame helmat hulmuten menivät. Niin ajoivat skootterilla vähän hienomminkin pukeutuneet.
Koulun pihalla iloiset lapset juoksi kiljuen pikkubussiin. Bussi ajoi kapeaa kylän raittia aina välillä töötätellen, ilmoitti täältä tullaan. Tuota ihmettelimme miten tuo mahtui kapealla kadulla kulkemaan.
Söimme kirkon pihalla pienet välipalapatukat, katsellen ympärillä olevaa maisemakauneutta sekä vähän ränsistyneitä muutamaa talon takapihaa. Suunnittelen, että tuossahan olisi talo remontoitavaksi meille.
Pienen seikkailun jälkeen päädyttiin linnan porttien taakse ja saimme todeta, että tälle pihamaalle emme pääse. Se oli yksityisaluetta.
 Sensole-kylässä ihmettelimme kymmeniä kissoja. Menimme syömään tuossa kylässä ihan mukavan näköiseen rantaravintolaan lounasaikaan, eikä heillä ollut montaa ruokavaihtoehtoa tarjolla, salaattia, paistettuja kalafileitä(leivitettynä tai ilman) ja salamilautanen viidellä eri sortilla. Ilmeisesti tämä oli paikallinen lounasruoka. Nämä ateriat kuitenkin leivän kanssa maistuivat hyviltä, siinä paikallisten rupatellessa lähipöydissä. Eikä tuossa istuskellessa ja katsellessa järvimaisemaa etelään päin Isola di San Paolo -saarinäkymällä hullumpaa ollut olla.
Peschiera Maraglio kylä näytti olevan turistien suosima. Me jätimme kylään tutustumisen seuraavaan päivään.

Tässä muutama kuva pyöräretkeltämme, princess lake-sävelmän soidessa taustalla.

24.9.2015: PYÖRÄRETKI MONTE ISOLAN YMPÄRI

Voi, miten ihanan päivän saimmekaan toistemme seurassa viettää, elämän parhautta!

Leirintäalueelle saavuttuamme meille oli tarjolla rauhallista ja mukavan kuuloista kitaramusiikkia, kun hollantilainen karavaanari-Mies soitti rannalla pitkään kitaraansa.

Olen aiemminkin kirjoitellut siitä, että ensimmäiset kaksi vuotta kuljimme täällä keski-Euroopassa kiireellä, niin kuin aina oli kuukauden lomareissuilla Suomesta käsin. Oli tunne, että pitää nähdä paljon kerralla. Aloimme ajattelemaan, että miksi kiirehdimme, onhan meillä loppu elämä aikaa täällä kierrellä. Jätettyämme kiireen pois ja alettuamme olemaan aina yhdessä paikassa pitemmän aikaa, viikonlopun ja useamman päivän ajan, niin olemme saaneet nauttia matkailusta vielä enemmän.

 Soleil

Ps. Jatkuu,.. reissun kaksi ehkäpä aivan parasta päivää edessä.