Vähän välillä karavaanareiden arjestakin, perheonnesta, tänne reissujuttujen sekaan. :)
Rakkautta on taas ollut ilmassa, naapurissa, rakkauden ja onnentuojakyyhkyt sitä tuovat.
Nämä isot röhjäkkeet aivan varkain yläparvekkeen parrulle tupsahtivat. On siinä vanhemmilla ollut jotakin säpinää. Risuja pesäkotiin kannettiin lisää jokin aika sitten. Pesässä on aina toinen vanhemmista istunut. Hoitovuoron vaihdon aikaan iloista juttelua kuulunut. Jossain vaiheessa, aivan vasta, tipahti parvekkeelle munan kuoren palanen. Ajattelin tuosta, että pikku-tipit tulevat vasta esille joskus reilun viikon päästä. Alkuviikosta pesä oli usein vanhemmista tyhjä. Ajattelin, että taisipa pieleen pesintäpuuhat mennä tai sitten poikaset ovat jo niin isoja ettei vanhempi kotipesään mahdu. Ajattelin kuitenkin, että eivät voi vielä niin isoja olla. No, niinhän siinä sitten kävi, että alkuviikosta kun menin katsomaan verhon rakosesta, kun vanhempi huudellen pesälle tuli. Siellä näkyi laiha pitkä kaula, kun vanhempi oli syöttöpuuhissa. Torstaina pesästä sitten jo näkyi jo isompia tipejä. Kasvuvauhti näyttää olevan nopea, kun jo näin isoja rohjakkeita ovat tänään. Minä kun olisin halunnut nähdä taas niitä pikkutipejä.
Parvekkeella ei ole muuta sotkua kuin muutama pieni oksa ja se munankuori, mutta ylhäällä orrella on jo enemmän. Tämän jälkeen saavat nämä naapurit kyllä häädön. Tuo pesä pitää rikkoa ja laittaa verkkoa tai piikkejä tuonne.
 |
| Kuva karavaanareista 9.10.2015. |
Kovasti täällä on uusia reissusuunitelmia meneillään ja monta paikkaa mielessä. Tälle vuodelle on vielä monta lomaviikkoa pitämättä. Karttoja katsellaan ja sääennusteita seuraillaan. Loma vuorilla taitaa jäädä haaveeksi sillä emme halua kylmään ja räntäsateeseen. Tuo vähän harmittaa, kun kesäloma3-4 jää niin loppu vuoteen. Se on kuitenkin parasta, kun voimme olla välillä aina kulkureita ja oman elämämme nautiskelijoita. Tehdä sitä mitä suuresti rakastamme.
Kantrivaanari: Karavaanari
Kevään tullen aurinko kun lumet sulattaa
teiden kulkurille silloin taivas aukeaa
matkakodin tielle laittaa, reissuteko alkaa maittaa
nokka kohti seikkailuja, jälleen lähdetään
Mukana on aina peti, vessa, keittiö
kulkuri ei olekaan mikään heittiö
vaan luokkaa parasta, a-tason matkaaja
oman elämänsä nautiskelija
Se on...
Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, iloinen kulkuri, hei...
Karavaanari, karavaanari, jostain se tulee...
ja jonnekin menee...
sehän on aina tiellä!
Joku laittaa mökin joen, järven rannalle.
Rakentaapi töllin pysyväisen sannalle
kulkuri ei yhteen paikkaan, asettua saata lainkaan
vierivälle kivelle ei juuret kasvaa saa...
Matkamiehen mökki kulkee aina mukana
vaikka joka aamu vaihtuu uusi maisema
meren rannat, kylät, vuoret, unohtuvat turhat huolet,
edessä kun tietä riittää uuteen seikkailuun
Se on...
Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, iloinen kulkuri, hei...
Karavaanari, karavaanari, jostain se tulee...
ja jonnekin menee...
sehän on aina tiellä!
Illan tullen karavaanin
hetken lepoon asettaa
rutu, konsuli tai kääkkä
on kaikki luotu matkaa jatkamaan…
Sehän on...
Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri, iloinen kulkuri, hei...
Karavaanari, karavaanari, tien päältä tuttu, melko veijari, hei...
Karavaanari, karavaanari, jostain se tulee...
ja jonnekin menee...
sehän on aina tiellä!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti