18-27.9.2015 kesäloma2: 4.Osa, KAUNIIDEN VUORIMAISEMIEN HALKI KOTIIN

Ja hyvästien jättö Marone-kylälle, Monte Isola-saarelle ja upealle Iseo-järvelle.

Vettä ei ollut yöllä satanut, eikä sitä satanut aamullakaan. Taivas oli kuitenkin paksujen pilvien peitossa ja hyvä näin. On aina paljon mukavampi lähteä kotiin päin pilvisellä ilmalla kuin auringon kauniisti paistaessa. Tänne kauniille ja rauhalliselle järviseudulle varmasti tulemme vielä uudestaankin.

Ajelimme suorinta reittiä moottoritielle. Ei ollut tänään aikaa ajella hitaita pienempiä teitä kylien läpi. Moottoritiellä ei ollut ruuhkia ja liikenne eteni hyvää vauhtia eteenpäin. Ainoastaan moottoriteiden lipukkeen otto- ja maksupaikoilla liikenne oli vähän ruuhkautunut.

Como-järvellä pilvet roikkuivat alhaalla. Tästä moottoritieltä otetusta kuvasta, ennen Sveitsin rajaa, näkeekin hyvin kuinka Comon rannat ovat asutetut. Como on yksi suosikkijärviämme, mutta erilainen kuin Iseo-järvi.

San Bernardino -tie on meille hyvin tuttu reitti, tämä tie on aina hyvin mukava kulkea. Tie on talvellakin leveytensä puolesta hyvä ja turvallinen tie ylittää Alpit. Kokemusta on myös räntäsateella. 

Tätä San Bernardinoa sanotaan yhdeksi Alppien kauneimpiin kuuluvaksi alppitieksi. Kuvia tässä noin neljänkymmenen kilometrin matkalta, kun tie lähtee alhaalta laaksosta nousemaan pikkuhiljaa ylemmäs siltojen ja tunneleiden kautta aina passon korkeimmalle kohdalle 2066 metriin.

Alapuolelta kuvasta pääsee kuva-albumiin, 27.9.2015:SAN BERNARDINO PASS

 Ajoimme vasta toisen kerran vanhan San Bernardino Pass -maisematien, joka nousee San Bernardinon hotellikylästä. Tämä tiehän ei ole talvella auki eikä tätä ole pakko kesälläkään ajaa. Voi oikaista suoraan vuoren läpi kuuden kilometrin tunnelissa. Ilma oli aurinkoinen, kun se ei aina vuorilla ole, päätimme nauttia loman lopuksi vielä tämän hienon mutkatien. Onneksemme ylhäällä saimme auton tien varteen ja Laghetto Moesola -alppijärven rantaan parkkiin. Hienot olivat taas kahvinkeittopaussilla maisemat. Meillä olisi niin mieli tehnyt lähteä vaellusretkelle, mutta tuohon ei ollut nyt aikaa, harmi. Kissoilla kaulat venyivät pitkälle, kun he katselivat järvelle. Vaikka ovat aina maisemista kiinnostuneita, niin vesistö saa heidän silmänsä erityisesti aina loistamaan. Tuleekoohan heillä mieleen synnyinmaan järvien ja jokirantojen valjasteluretket. :)


Vaikka karavaanarikulkureiden vauhti passotiellä näyttää vauhdikkaalta, tässä kuvatussa filmissä, niin jopa polkupyöräilijä alamäessä taas ohi meni vauhdilla. Noiden pyöräilijöiden menoa ei voi kuin ihmetellä, kun he jopa 70:ä alas laskevat. Heillä ei taida olla oma elämä kovin arvokas tai sitten luottavat osaamiseensa. Usein on kukkapuskia, risti kuvan kera tien varressa juuri näillä passoteillä ja taitavat suurimmaksi osaksi olla pyöräilijöiden muistoja.
 Alas laskeutumisessa päätielle ja tunnelin toiseen päähän oli muutama neulansilmämutka. Musiikki sopii sattumalta myös tähän tunnelmaan, kun laskeudutaan alas. Alussa mukavaa laskettelua, välillä vähän arvoituksellista, mutta taas loppulaskettelu suurta nauttimista mökkiautoilusta ja matkailusta. Minähän aina vähän jännitän näitä vuorilta laskeutumisia, en läheskään aina. Mehän olemme kokeneet sen kun autosta menee jarrut etelä-Norjassa. Vuokra asuntoauton eturenkaat jäivät kaatuneen tienkaiteen päälle. Oli kiinni senteistä ettei koko perhe tipahtanut alas rotkoon. Taisinpa muutaman kerran kysyä tämänkin laskeutumisen aikana, että onhan jarrut kunnossa ja vaihde varmasti tarpeeksi pieni. Vaikka pelkomörkö vähän välillä kummittelee, niin tuolle pelolle ei tuon onnettomuuden jälkeen ole annettu valtaa. Jos olisi antanut, olisi niin monta upeaa matkailun tuomaa hetkeä jäänyt kokematta.

27.9.2015: SAN BERNARDINO PASS  

Rakastetaan ja nautitaan, kuskikin saa rattia kääntää ja kurvailla, suuresti tällaisista vuoriteistä.

San Bernardino Passin kuuden kilometrin tunnelista, kun tullaan ulos, on alamäkeä tasaiselle Thusisiin asti noin 38 kilometriä. Tätäkään ei lasketella vapaalla vaan sopivaa vaihdetta käyttäen moottorijarrutuksella. Tässä liikennemerkki muistuttaakin jarrujen kuumenemisesta ja siitä, että alamakeä 8% laskulla on vielä jäljellä 12 kilometriä. Jarrujen käyttö ja niiden kuumeneminen pitää ehdottomasti aina pitää mielessä vuoristoteillä!  

Ajoa Maronesta Saksan rajalle tuli tätä reittiä noin 422 kilometriä.

Vaikkei vuorilla oltu, Grossglocknerin maisemissa, niin Monte Isola -saari on nyt jalkaisin valloitettu. Kotona oli talo vähän kolea ja oli laitettava lämmitys päälle, mutta mukavat reissumuistot myös lämmittivät. Saimme tuijotella kokonaisen viikon järvelle ja vuorille sekä rakkaimman silmiä, kiitos!


Soleil