torstai 29. lokakuuta 2015

ROSVO TAKATALLISSA

Ei ole mikään mukava kokemus herätä ääniin mitkä kuuluvat sängyn alta ja takatallista.

Ovi näytti lukossa olevalta.

Olin nukkumaan mennessä leikilläni sanonut, kun ripustin vaatteeni koukkuun oven yläpuolelle, että siinä jää sitten rosvolle rintsikkani kaulaan, jos tulee sisälle mökkiauton ovesta.

Olin nukkunut puolitoista tuntia, kun heräsin outoihin rapinoihin ja kolahduksiin unenpöpperössä. Ensin ajattelin äänien kuuluvan ulkoa ja ihmettelin, mitä joku tekee. Mitä enemmän kuuntelin ääniä, niin olin vakuuttunut niiden tulevan mökkiautomme takatallista ja meidän sängyn alta. Veret hyytyivät ja tuli outo pelokas olo. Ajattelin niitä tarinoita, mitä olen kuullut, että rosvo on käynyt vieraisilla karavaanarin mökkiautossa asukkaiden nukkuessa leirintäalueellakin. Nytkö mekin olemme tuon kauheuden kohdanneet? Ja minä herkkäunisena herään tuohon. Ajattelin, että eihän meidän takatallin lisälukkoa voi saada auki kuin lukon rälläkällä irti leikkamaalla. Ovea auki saa vain suurta väkivaltaa käyttäen. Noihin ääniin olisi pitänyt herätä.

Epäilin jo omia korviakin, kuulinko oikein, mutta totta se oli ääniä kuului. Äänistä saattoi ajatella, että takatallissa otetaan ja siirrellään tavaroita. Kuningatar istui keittiötasolla ja hänkin katseli tallin ovelle päin, hänkin kuuli äänet eli eivät korvani valehdelleet. Katsoin pääpuolen ikkunasta ulos, ketään ei ainakaan näy mökkiauton ulkopuolella. Pelkoni vaan lisääntyi, kun ajattelin katsomista jalkapään ikkunasta, takatallin oven puolelta. Saanko rosvon sorkkaraudasta iskun päähäni. Takatallin ovi näytti olevan kiinni, eikä mitään liikettä toisellakaan puolella näkynyt. Ei takatallissa ihmistä ollut, vähän helpotti jo tässä vaiheessa.

Ajattelin, että siellä on oltava jonkun eläimen. Tuostahan on joskus meillä ollut puhetta, kuinka joku irtokissa sinne voisi livahtaa. Hiiri se ei voinut olla, hiiren liikkeistä ei kuuluisi noin isoja ääniä, ajattelin. Naapurin isäntähän kyseli muutama päivä aiemmin, että olemmeko heidän kolme päivää kadoksissa ollutta kissaansa nähneet. Jos se onkin tuonne livahtanut jossain välissä, kun on aika seurallinen tyyppi. Entä ne näätäeläimet, marderit, joita on pihassamme näkynyt, jotka purevat autojen virtajohtoja poikki ym. kivaa tekevät. Jokin aika sitten eräs ulkosuomalainen ihmetteli, kun hänen autossaan ei mene vaihde pois päältä. Huollossa huoltomiehet löysivät vaihteistosta marderin sinne laittaman vesiletkun suutinpalasen. Jos se olikin marderi jossain välissä livahtanut  takatalliin?

Prinsessakin ilmaantui ihmettelemään ääniä ja meni haistelemaan takatallin ovea. Siinä vaiheessa herätin Mieheni. Hän luuli minun höpöttävän unissaan sekavia. Nousin ylös. Ajattelin, että Kissamme on turvaan laitettava häkkeihin tuolta takatallista hyökkäävältä villikissalta tai marderilta. Siinä samassa huomaan ettei Jätkää näy missään. Mies huomaa, että takatallin ovihan ei ole lukossa, vaan siitä on mennyt lukon vastakappale rikki. Ovi näytti kiinni olevalta, kun siinä edessä on karvainen kangas suojana kissojen ylös hyppimisen takia. Mies avaa oven ja sieltä kömpii meidän rosvo-Jätkä hyvin nolona pois. Takatalliin ei ole Kissoilla mitään asiaa ja hänhän on tehnyt kiellettyä. Eipä tullut pieneen mieleenkään, että yksi kissamme olisi takatalliin päässyt.

Rikki mennyt oven lukon vastakappale. Joka on muissa ovissa metallinen tai vahvempaa muovia.
Kyllä siinä Jätkä-rosvo tarkkana seuraa, kun isäntä laittaa toisesta ovesta erinlaista vastakappaletta paikoilleen.

Arvoitukseksi jää kuinka pitkään "rosvo" oli seikkaillut takatallissa, mutta karvajäljistä päätellen hän on ahtaissa pyörien ja kalusteiden välissä perällä asti kulkenut. Onneksi ei jäänyt kuitenkaan kiinni ja satuttanut itseään.

Tätä muistoa muistellaan ja tälle nauretaan vielä pitkään. :)
      

Soleil

Ei kommentteja: