Vaellusta 13.5 kilometriä, nousua ja laskua noin 640 metriä, linnan raunioita, linna ja kauniita maisemia Schwäbische Albeilla. :)
Kun kotiovemme aukaisimme, kuului mukavasti puhallinmusiikkia kotikylämme paloasemalta, missä oli alkaneet Saksojen yhdistymisen juhlapäivän juhlat. Me jätimme nuo juhlat väliin ja nakkasimme reput ja vaelluskengät henkilöauton peräkonttiin. Tämä tietää sitä, kun vaelluskengät ovat mukana, että mukava päivä on edessä.
Tämä vaellus on meillä ollut pitemmän aikaa jo mielessä. Nyt luvattiin aurinkoista ja lämmintä päivää, joten lähdimme päiväretkelle henkilöautolla tuota suunnitelmaa toteuttamaan.
 |
| Kuvia baanalta. Tällä München Stuttgart välisellä moottoritiellä A-8:lla on jo vuosia ollut suuret muutostyöt meneillään. Nelikaistaisesta tie muutetaan kuusikaistaiseksi ja tieprofiilista poistetaan mukavat kukkulat. Tiestä tehdään nopea ajoväylä kaupunkien välille. Kulkiessa olen ihmetellyt miten perusteellisesti työtä tehdään, ajokaivoineen ja vedenkeräys lampineen. Maa-ainesmäärät mitä liikutellaan ovat suuria. Vanha tienpinta jauhetaan paikan päällä maa-ainekseksi. Sekä tienpinnan paksuus mitä täällä tehdään on todella paksu, lähes puoli metriä, betoni- ja asfalttitietä. Asfalttia laitetaan monta paksua kerrosta. Lisänä Ulm-Stuttgart välille rakennetaan pikarautatieyhteyttä, mikä menee suureksi osaksi maan alla. |
Auto jätetiin Bissingen an der Teck pikkukaupungin laitamilla olevalle Wanderparkplatz am Seelle. Parkkipaikka oli jo aivan täynnä, mutta juuri joku auto lähti pois. Muutkin olivat täältä lähteneet ulkoilemaan.
Parkkipaikalta 423 metrin korkeudelta oli noin kolmen kilometrin kävelymatka Breitensteinin näköalatasanteelle 812 metriin.
Käveltiin metsässä serpentiininä nousevaa polkua pitkin. Vastaan tuli muutamia vahdikkaasti pyöräileviä miehiä, joilla tuntui kiljahduksista päätellen olevan hauskaa.
Ylhäällä olikin kovasti muuta kautta tulleita maiseman ihailijoita.
Breitensteinin näköalapaikalta kallionreunalta avautuvat noin sadametrin matkalta panoraamanäkymät aivan Stuttgartiin asti. Ruska-aika on jo alkanut täällä. Ruska on täällä pitkä, kun eri puihin tulevat lehdet niin eri aikaan keväällä ja putoavat syksyllä.
Me lähdimme kiertäen laskemaan ja taas nousemaan Burg Teckin linnalle, joka kuvassa näkyy pienenä vuoriharjulla oikealla.
Breitensteinilta näkymät toiseen suuntaan. Täällä oli muutama iso ryhmäkin pyhäpäiväpiknikillä.
Kiersimme vasemmalla olevan harjuvuoren päälle, laskeuduimme noin parisataa metriä alemmas ja taas noustiin harjuvuorta oikealle ja linnalle.
Tältä parkkipaikalta oli lyhyt kävely näköalapaikalle. Jotenkin aina ihmettelen, kun ajelemme täällä Saksassa pikkuteillä. Vaellus- ja pyöräilyreittejä maa on täynnä, myös paljon niiden varrella Wanderparkplatzeja ja ne ovat pyhäpäivisin autojen valloittamia. Saksalaisia on paljon, mutta he myös runsain joukoin ulkoilevat.
Harvemmin Alpeilla edes näkee näin jyrkkiä laskuja teillä. Tuonne suuntaan emme kävelleet.
Jonkun matkaa reittimme meni pienellä kylätiellä.
Tässä ihmettelimme kuinka tukevat ja kestävät varmasti ovat nämä betoniset aidantolpat. :)
Tämän maatilan aidat vasemmalla puisia ja oikealla niin aidantolpat kuin aitalaudat teräsputkea.
Pieni vanha hautausmaa.
Vanhoja raunioita.
Kuljimme reitillä monenlaisten erilaisten metsien läpi.
Reitin varrella oli muutamia nuotiopaikkoja. Täällä oli nuotio tulessa.
Vastaan tuli Diepoldsburgin linnan rauniot.
Hienot ovat näkymät täältäkin. Oikealla näkyy Breitensteinin näköalatasanne.
Linnaraunioille menevän sillan alta jatkoimme matkaa.
Laskuduimme jyrkähkössä metsässä serpentiinipolkua alas.
Tästä alkaa kahden kilometrin nousu linnalle.
Polulta näki puiden rakosista maisemia jonkin verran. Matkalla oli kuitenkin kaksi näköalapaikkaa kallion reunalla.
Näköalapaikka Gelberfels 771 metrissä.
Täällä oli nousemassa ja laskemassa kiipeilijöitä.
Viimein Burg Teck näkyi. Yllämme oli humissut ja hurissut purjelentäjiä ja liitovarjoliitäjiä vaelluksen aikana.
Teck-vuorelta ja linnan pihalta oli hienot näkymät kummallekin harjun puolelle.
Tuonne Breitensteinin näköalapaikalle nousimme ja sieltä kiersimme vuoriharjua pitkin linnan pihalle.
Tässä näkymää pihan toiselta puolelta näköalatasanteelta Oweniin päin.
Ja Stuttgartiin päin.
Tällä seudulla on paljon kukkuloita. Tuolla lennätettiin lennokkeja.
Linnan alapuolella oli luola, Sybillenhöhle, josta on 1898 löytynyt Swabian Alb aarre, 15000-20000 vuotta vanhoja karhujen, mammuttien, sarvikuonojen ja villihevosten luita.
Linnalta oli noin 350 metrin lasku parkkipaikalle. Harva kulki meidän polkuja. Lähes kaikki jäivät matkan varella olevalle parkkipaikalle.
Burg Teck kuvan keskellä näkyy pienenä.
Ja takaisin parkkipaikalla.
Vähän poikkesimme tältä reitiltä. Tällä reitillä on matkaa 11,5 kilometriä ja nousua 585 metriä. Meillä tuli vaellusmatkaa 13.5 kilometriä ja nousua noin 640 metriä. On mukava, kun asumme kahden vuorten välissä Alppien ja Schwäbische Albien. Voi valita mille suunnalle kulkee. Mukavan upeita reittejä löytyy myös Schwäbische Albien alueeltakin ja paljon.
Kotiuduttua kotikylässä purettiin jo juhlatelttoja, kojuja ja pöytiä, joita olivat pari päivää kyhänneet muutaman tunnin juhlaa varten.
Illalla katsotiin tv:stä Saksan 25 vuotisyhdistymisjuhlaa mikä tuli Frankfurtista Main-joelta.
Niin kiitollisina pistimme illalla nukkumaan eletyistä ja koetuista päivän asioista!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti