18-27.9.2015 kesäloma2: 3.Osa, AURINKOA JA LÄMPÖÄ

Jokainen päivä on uusi seikkailu,

aika kokeilla siipiään

ja ottaa vastaan uudet haasteet,

jotka johtavat yhä suurempiin asioihin...

Sillä jokainen päivä on kuin lahja,

lupaus, joka on annettu sinulle.

Jos elät päiväsi rikkaasti,

täysin rinnoin, niin

jokainen vuosi on edellistä onnellisempi.

- tuntematon-

25.9.2015, perjantai: Lämmin aurinkoinen aamu. Söimme aamupalan ulkona, niin kuin olimme joka aamu syöneet tässä järven rannalla mökkiauton edessä. Aamupuuhastelujen jälkeen kaivettiin takakontista vaelluskengät esille ja tämä tiesi hyvää.

Eilen pyöräiltiin Monte Isola -saari ympäri. Tänään lähdemme saaren korkeimman kohdan valloittamaan.

Monte Isola on yksi euroopan korkeimmista saarista. Korkein kohta saaressa on merenpinnasta 600 metrin korkeudella, kun järven pinta on 181 metrissä. Eli järveltä on nousukorkeutta 419 metriä saaren korkeimmalle kohdalle ja kirkon pihamaalle, Santuario della Ceriolaan. Kemijärventieltä Talvijärven rannasta vajaasta 300 metristä on Rukatunturin huipulle vajaaseen 500 metriin nousua 200 metriä. Tai jos ajattelet, että Kilpisjärvestä Saanan huipulle on noin 550 metrin nousu. Tuossakin on noustavaa. Taas täällä asumisen aikana ajatus on muuttunut, että 500 metrin nousu on pieni.

Leirintäalueelta pyöräilimme Sale Marasino -kylän ohi Sulzanoon. Tämäkin kylä oli jo tuttu paikka Iseo-kaupunkireissultamme. Sulzanon lauttarantaan jätimme pyörämme ja menimme lautalla saaren suurimpaan kylään Peschiera Maraglioon, jossa tuntuikin edellispäivänä olevan jonkun verran turisteja.

Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat

unelmasi, laulat omia laulujasi, tanssit omia

tanssejasi, luot asioita omalla sydämelläsi ja

nautit täysin siitä matkasta, ja luotat siihen,

että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK.

-Elana Lindquist-

Jotenkin nyt tuli tunne, että haluan tämän jutun yhteyteen laittaa nämä kaksi lempirunoani. Nämä kaksi päivää olivat niin muistorikkaita, niin olivat kyllä edellisetkin. Myös kirjoittaa jotakin ajatuksiani. Rakastan kirjoittaa, mutta se on hankalaa lukihäiriöni takia. Reissu- ja vuorihulluuden ohella olen myös valokuvaushullu tai voiko tuota tuoksi sanoa, mutta räpsin paljon kuvia. Haluan ikuistaa noita matkailun tuomia pieniä hetkiä, jotka tuntuvat suurilta. Minulle näkeminen ja kuuleminen kertoo paljon enemmän, kuin luettu teksti. Siksi olenkin alkanut opettelemaan näiden valokuvaelokuvien tekemistä. Näihin sekä tänne blogiin laitan vain pienen osan ottamistani kuvista. Vaikkei näitä valokuvaelokuvia juuri kukaan käy katsomassa, niin näitä teen silti, meille muistoksi reissuista tästä erittäin mukavasta uudesta elämän jaksosta. Niihin laitan välillä epäselvänkin kuvan, kun kuvan takana on joku tarina, sen itselle tärkeä juttu. Teen tätä bloggausta runsaalla kuvamäärällä oman aitoon tyyliini.

Keväällä olin kiitollinen siitä, että vuoritallustelu valokuvaelokuvia löytyy, kun se selän hermokipu raastoi. Pääsin niiden kautta kulkemaan suuresti rakastamilleni vuoripoluille ja -maisemiin, uudestaan ja uudestaan. Jo pelkät kuvat tuovat niin paljon iloa. Saa kulkea ja muistella aina uudestaan.

Taustamusiikki on tärkeä, aina vaan ei löydä sitä itselle mieleistä. Näihin kahteen alla olevaan löysin, panhuilu soi niin kauniisti ainakin minun korville. Silmissäni musiikki saa maisemakuvat elämään ja nautin vielä enemmän matkailun ihanuudesta, siitä uuden kokemisesta ja näkemisestä.

Suurta rakkautta on kaivaa tietokoneen kansioista esille näitä tekeleitäni. Istua Mieheni kanssa kotisohvalla käsikädessä, katsella ja muistella, nauttia reissuista monesti vielä jälkeenkinpäin. Minulla tuossa hetkessä valuu kyyneleet, niin paljon nämä kuvat merkitsevät. Ovat aitoa elettyä elämää, josta niin pitkään haaveilimme. Suuri intohimomme on matkailu mökkiautollamme.

Asiaan! Katseltiin ja kierreltiin aluksi vähän Santuario della Ceriolaan kylää. Kylä on jyrkässä rinteessä. Kylän takaa lähti merkitty polku saaren huipulle. Käveltiin oliviipuuviljelmien ohi, ihmettelimme alaspäin äkkijyrkästi laskeutuvaa rinnettä ja erilaisissa metsissä sekä peltojen reunamilla. Välillä polku oli kivinen ja jyrkkä. Ihastelimme näkymiä järvelle ja edellispäivänä käydyn Sensole-kylän sekä linnan suunnalle näkymää ylhäältäpäin. Ilma oli helteinen, jopa paikoin tuulensuojassa tukahduttavan kuuma. Kuuntelimme ympäriltä kuuluvia ääniä, sen koulubussikin siellä töötötteli samaan malliin kuin edellispäivänä. Saavuimme viehättävään Cure-kylään. Tuolla elämä vaikutti hiljaiselta, koirakin vain makoili keskellä tietä, mutta kahvilassa istuessamme kylä vaikutti erittäin vilkkaalta. Miksihän ne puhuu niin isoon ääneen?

Olisimme halunneet jäädä kylään kasvattamaan tomaatteja, niin hienolla paikalla oli kasvimaa ja talo. Ei käyty kysymässä olisiko talo ollut myytävänä. Lumihuippuiset Alpit näkyivät järvimaiseman takaa. Lunta vuorilla oli vähemmän kuin edellispäivänä. Kylästä lähti leveähkö kivetty polku sotamuistomerkille ja kirkolle, huipulle.

Näkymät ympäriinsä, kirkon pihalta, järven pinnasta reilu 400 metriä ylempää olivat kauniit ja vielä kun aurinko paistoi, se lisäsi paikan kauneutta. Palasimme aikamme ihasteltuamme tätä kauneutta takaisin. Kuljimme osan matkaa eri reittiä alaspäin. Voi kuinka olisin paluumatkalla metsän yhdessä kohtaa halunnut heitellä ilmaan kastanjan karvaisia palloja, joita maassa oli paljon. Maailma on kaunis! 

25.9.2015: KÄVELYRETKI MONTE ISOLAN HUIPULLE

Vaelluskengät tietävät aina erityisen mukavaa päivää, kiitos paljon Miehelleni, saarelle, maisemille ja elämälle tästä päivästä!

Niin, siinä illan istuskelimme, juttelimme ja ihastelimme tätä kaunista järvimaisemaa, niin kuin muinakin päivinä. Kuu loisti taivaalla, niin kuin oli tainnut loistaa lähes joka ilta.
Tänään oli haikeutta kuitenkin mielissämme, tämä loma on käymässä loppuun ja huomenna on alettava leiriä purkamaan. Olisimme halunneet loman niin jatkuvan. Alunperin meidän oli tarkoitus nyt olla 2-3 viikkoa lomalla, mutta tuo ei onnistunut.

26.9.2015, lauantai: Jotenkin ei olisi halunnut nousta ylös sängystä, viimeisenä lomapäivän aamuna. No, onhan se aamu vielä huomennakin. Vaikka oli tuota haikeutta loman loppumisesta, noustiin nauttimaan tästä aurinkoaamusta täysillä. Meillähän oli suunnitelma tehdä pyöräretki pohjoiseen päin ja aivan näkemättömälle alueelle.

Leirintäalue meni kiinni seuraavalla viikolla. Täällä oli vakiopaikkalaiset, Eläkeläiset, purkaneet koko viikon kesämökkileiriään, vajaat kymmenen asuntovaunuporukkaa. Heillä etutelttojensa alla mm. tiskipöydät ja jääkaapit. He pesivät etutelttojen kankaita, puuhailivat kaikenlaista koko viikon. Kun siirryimme ulos aamupalalle, he olivat jo taas täydessä työn touhussa. Nämä Eläkeläiset olivat jo iäkkäitä. Yhdellä pariskunnalla oli joko tytär tai poika vaimonsa tai miehensä kanssa, hekin jo meistä vanhempia, auttamassa. Tämä nuorempi nainen kuului saavan jonkun kiukunpurkauksen ja etuteltasta lensi vauhdilla joku kaappi ulos. No, me emme jääneet heitä katselemaan ja kuuntelemaan. Purimme oman markiisin alta etuteltan pois ja lähdimme pyöräilemään.

 Kuljimme Maronesta Vello-kylään, minkä jälkeen alkoi viiden kilometrin kevyenliikenteen maisemareitti, Vello Toline, joka oli aivan järven rannassa menevä vanha tie, hieno reitti. Jatkoimme matkaa Tolineen ja siitä Pisognen-kaupungin laitamille, jossa jätimme pyörämme parkkiin. Kaupungissa oltiin pystyttämässä markkinoita päivällä, ilmeisesti joku iltatapahtuma. Lapsille oli mm. karuselleja ja possujunia. Paljon erilaista myytävää, tavaroita ja ruokaa. Tämäpä olikin mukava sattuma. Aikamme kierreltyämme palasimme samaa reittiä takaisin. Hieno pyöräretki oli tämäkin.

26.9.2015: PYÖRÄRETKI MARONESTA PISOGNEN MARKKINOILLE

Pisognessa jo taivas alkoi pilvistyä ja tummua, samoin oli Maronessa, kun tulimme leirintäalueelle. Takanamme oli todella mustat pilvet, mutta ne eivät sataneet koko iltana.

Vakiopaikkalaiset saivat juuri ennen pimeän tuloa suuren purku-urakan tehdyksi. Me purimme leirin loppuun, laitoimme pöydän, tason, kaasulevyn ja kaapin takatalliin, ja kaasupullon kaasupullojen kaappiin sekä veivasimme markiisin sisään. Istuimme ja tuijottelimme pimeässä aikamme järvelle. Pistimme tuolimme takatalliin ja kömmittiin mökkiautoon kiitollisina näiden päivien muistot mukanamme, eletystä hienosta kesäloma2:sesta. :) 

Soleil

Ps. Jatkuu,.. hienojen maisemien kautta kotiin.