Sunnuntaiajelulla lintuja bongaamassa ja verryttelykävelyllä.
Tykkään monestakin asiasta, mutta yksi asia on ottaa kuvia puista.
Ps. Syksystä ajatuksiani. Tuntuu aivan oudolta, kun Suomessa puhutaan syksystä. Blogeissa käydään mennyttä kesää kovasti jo läpi. No, elokuussa kun Suomessa koulut alkaa, niin tuota myöten tulee myös syksy.
Kävimme reilu kuukausi sitten päiväretkellä täällä, 10.7.2016:DONAUMOOS, Leipheimer Moos, noissa 1 ja 2 kohdissa.
Älykelloni ilmoitti eilisen vaelluksen jälkeen, että lepoa 120 tuntia, mutta jätin kellon kotiin, kun lähdimme sunnuntaiajelulle. Sen ei kaikkia kävelyitäni tarvitse tietää. Jalat tuntuivat vain vähän siltä, että oli edellispäivänä kävelly tavallista enemmän. Olin aika yllättynyt etteivät jalat olleet samallalailla tukossa ja kipeät kuin alkukesästä Tonavan laakson 18 kilometrin kävelyn jälkeen. Olemme kyllä kotonakin harrastaneet enemmän viimeaikoina iltakävelyjä, joten tulostakin tuosta on sitten taitanut tulla.
Me olemme omia polkuja kulkevia karavaanareita, kun laukkaamme pitkin vuoria ja uutena pienenä harrastuksena on alettu bongaamaan lintuja. Ei mitenkään intohimoisesti, niin kuin vuorihulluus on vienyt aivan mukanaan, mutta vähän kuitenkin. On mukava kuitenkin uusi tuttavuus selvittää ja muistiin laittaa, mitä lajeja on nähty.
Ulkosuomalaisena on yksi suuri ihmetyksen aihe ollut oudon näköiset linnut. Tunnistan joutsenen, harakan, variksen ja muutaman muun linnun, mutta paljon on aivan oudon näköisiä uivia ja lentäviä kulkijoita näkynyt. Muistan kuinka jo ensipäivinä ihmettelin joessa uivia mustia lintuja joilla on päässä vähän valkoista. Linnut uivat vielä oudosti nykivän näköisesti. Jossain vaiheessa ihmettelin lintuja toiselle ulkosuomalaiselle ja hän sanoi niiden olevan nokikanoja. Hän oli etelä-Suomesta ja niitä kuulemma siellä esiintyy, mutta en minä ainakaan muistanut pohjoisessa tuollaisia tavanneen. Voi ihanuus, kun muutimme tähän kotikylämme. Parvekkeen vieressä kukkivassa kirsikkapuussa lauloi musta pieni lintu niin kauniisti. Nimesin sen papukaijalinnuksi, kun myöhemmin kuulin sen olevan mustarastaan. Huhtikuussa kun Ramses lähti yllättäin, sen laulu oli kauneimillaan aamuisin ja iltaisin juuri ennen pimeän tuloa. Tuon jälkeen tuo kaunis laulu on aina tuonut mieleen suuren surun ja se sai itkuvirrenlailla surulliselta kuuluvan mollisoinnun. Muistan myös ensimmäisiltä vuorireissuilta mustat variksen näköiset linnut, joilla oli keltainen nokka. No, ne olivat alppinaakkoja. Jotakin on vuosien varrella oppinut linnuistakin.
Kaapista vahingossa löytyi kesäkuun alussa vanha kirja "Suomen ja Pohjolan linnut". Tuosta sitten Mies alkoi jotakin näkemäänsä tipiä tutkimaan. Joku tuosta löytyi, muttei kaikkia. Sitten tilattiin Suomesta Lintuopas ja ostettiin täältä saksankielinen "Vögel in Europa". Kumpikin paksuja kirjoja, joista alkoikin löytyä nimiä näille oudoille tipeille. Alettiin sitten kirjaamaan ylös bongaukset, jotka tulen jossain vaiheessa laittamaan tuohon blogin yläkulmaan omana osiona. Meillä ei kuvausvälineet ole hyviä lintukuvaukseen, joten kaikki lintukuvat eivät ole julkaisukelpoisia, mutta niistä kuitenkin voi linnun tunnistaa.
Nyt ajateltiin käydä katsomassa tämän kosteikkoalueen kahta (3) lintutornia Gundelfinger Moosin alueella. Täältä on tavattu 150 eri lintulajia.
Hellepäivä ei taida olla se paras mahdollinen lintujen bongaamiseen. Kaukanakin linnut oli lintutornilta. Paljon merihanhia oli täällä, niin kuin tuolla aiemmassakin paikassa. Jossain oli kalastajat leppoisasti rannalla istuskelemassa.
Tämmöinen kyltti, Kulturgewächshaus Birkenried, oli lähellä mihin auto parkkiin jätettiin. Kurkistettiin mitä metsästä ja lammen rannalta löytyy ja sieltähän löytyi vaikka mitä kulttuuria ja taidetta, aivan Afrikasta asti. Harmillisesti juuri kun menimme paikalle livemusiikki loppui. Istahdettiin juomaan kahvit ja ihmeteltiin paikan mukavaa tunnelmaa.
Toinen lintutorni oli muutaman kilometrin päässä. Täällä oli jossain lammella myös kalastajia telttoineen ja pöytineen. Kalastaminen olisi meille myös rakas harrastus, mutta tuohon täällä pitää kurssit ja tutkinnot suorittaa. Täällä tielle, jonne ei saa autolla ajaa, oli muutama auto ajanut, jopa aivan karavaanarikin puskaparkkiin. Grillissä paloi isolla tulella polttopuita auton lähellä. Tuoksui kuin rantasaunaa olisi lämmitetty. Minä olisin kyllä tuon nuotion vienyt ennemmin rannan läheisyyteen.
Täällä yleisissä paikoissa, jos jotakin on esille laitettu, niin paikat pysyvät siistinä eikä niitä säretä ja tuhrita. Niin kuin tässäkin lintutornin kuvassa näkyy. Täällä oli vähän lähempänä paljon lintuja, nokikanoja, sinisorsia, jalohaikaroita, kyhmyjoutsenia, silkkiuikkuja sekä kaksi uuttakin lintulajia nähtiin, mutta noita ei ole tunnistettu huonojen kuvien takia.
Saksalaisia pikkujärvikuvia.
Tykkään monestakin asiasta, mutta yksi asia on ottaa kuvia puista.
Mukava päiväretki-, bongaus- ja verryttelykävelypäivä. Kävelyä tuli tänään kuusi kilometriä.
Soleil
Viiden vuoden aikana on ajatus jo vuodenajoista täällä asuessa muuttunut. Täällähän on vasta alkanut lomakausi. Elo- ja syyskuu tuntuvat vielä kesältä vaikka illalla pimeä tuleekin vähän aikaisemmin. On hellepäiviä ja vielä iltaisinkin myöhään lämmintä istua ulkona. Meillä on lomiakin vielä paljon pitämättä. Kovasti haaveilemme vuorilomasta Dolomiiteilla. Toivotaan ettei mitään yllättävää tule ja pääsemme jossain vaiheessa lomalle taas lähtemään. Jos vuorilla sataa vettä tai lunta niin sitten ajetaan etelämmäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti