22-31-7.2016, RENTOUTUMISLOMALLA MAAILMAN PERINTÖMAISEMISSA

Ympärillä olevat maisemat ja kulttuuri on Unescon suojelemaa poikkeuksellisen kaunista ja arvokasta aluetta. Ihastelimme kylää, jota tullaan ympäri maailmaa katselemaan. Kävimme maailman vanhimmassa suolakaivoksessa laskemassa Euroopan pisimmän maanalaisen liukumäen. Kävimme mammutti- ja jääluolassa sekä vaelsimme kahden kilometrin korkeudella, joka entisaikaan oli ollut merenpohjaa.

Hallstätter See, yksi hienoimmista järvistä Alpeilla.

Tämä kohde meillä oli ykköskohde kesäkuussa, mutta silloin tänne lupasi niin paljon rankkasateita, että tuolloin menimme aurinkolomalle Unkariin. Ajatus tämän paikan kokemisesta on elänyt mielissämme jo vuosia.

Matkaan pääsimme vasta varsin myöhään ja päätimme ajella nopeaa baanareittiä vaikka se vauhtimutkan tekeekin. Juuri ennen Müncheniä huomasin netistä ikäviä uutisia. Kaupungissa oli päällä ampumisvälikohtaus meillekin niin tutussa kauppakeskuksessa, jossa on useasti käyty, viimeksi maaliskuussa. Ajoimme vain muutaman kilometrin päästä tuota tapahtumapaikkaa. Taivaalla näkyi helikopteri, josta suomalainen juorulehtikin kirjoitti. Meno oli baanalla aivan normaalia. Eteläänpäin mennessä tuli ympäristökunnista vastaan runsaasti poliisiautoja. Ikävä tapahtuma, joka jättää jälkeensä paljon monenlaisia kysymyksiä siitä miksi näin pääsi tapahtumaan. Miksi yhden nuoren ongelmat kasautuivat niin suureksi, että hän päätyi tekemään pahaa toisille ja itselleen.

Ajelimme taas Bad Aiblingiin stellplatzille yöksi. Meillä olikin hyvää tuuri matkassa, kun saimme viimeisen vapaan paikan. Stellplatzille illalla tekikin moni mökkiauto turhan reissun.

Aamulla kävimme vielä Saksan puolella kaupassa, edullisempien hintojen takia. Muutama kuva tässä Saksan puolelta.

Navigaattori teki taas pienen tepposen. Emme tarkistaneet sen antamaa reittiä ja se oikaisi noin seitsemän kilometriä pienempää tietä pitkin. Tämä ei nyt ollut kuitenkaan nurmikkoinen peltotie minne komentajarouva on muutaman kerran käskenyt ajaa.

Ajelimme Hallstätter See -järven rannalle Obertraun-kylään ja Camping am Seelle josta olimme kuudeksi yöksi paikan varanneet. Varauksen jälkeen netistä löytyi paikasta negatiivista palautetta. Meille henkilökunta oli ystävällistä. Huoltotilat olivat vähän ahtaan puoleiset, mutta siistit. Oikeastaan ainut moite paikasta meiltä oli, että sähkö saatiin monen muun karavaanarin kanssa samalta rullakelalta, jossa oli sähköjohto osittain purkamatta, sekä alueella ei ollut harmaanveden tyhjennyspaikkaa.

Alue oli oikein mukavalla paikalla, vuoret ja järvi näkyi siihen mukavasti. Aivan meidänkin paikalle näkyi järven pinta. Alueen pitäjät olivat varmasti taiteilijasieluja ja tuo teki alueesta romanttisen tuntuisen ja vähän erikoisenkin. Respakaan ei ollut perinteinen vaan isäntä istui kuin olohuoneessa pöydän ääressä tietokoneella, kun hänelle ilmoittauduimme ja lähtiessä laskun maksoimme. Nuo vuokrattavat mustalaisvaunut näyttivät aivan ihastuttavilta. Niissä yöpyjiäkin taisi olla joka yö. Lisätunnelmaa toi kahtena iltana vessojen luona soitteleva haitarimies. :) Rentoutusloma oli valmis alkamaan ja sitä me kovasti kaipasimme.

Olimme Salzkammergutin alueella, mikä on Salzburgista Dachsteinin vuoristoalueelle, juuri näille vuorille, ulottuva 52 kunnan alue. Tämä on suosittua ja Itävallan kehittyneintä lomanviettoaluetta. Suuri osa tästä alueesta on nimetty maailmanperintökohteeksi 1997. Salzkammergutin alueella on 76 kaunista järveä.

Hallstatt on nykyisin alle tuhannen asukkaan viehättävä pikkukylä, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Kylään kuljettiin vielä 1800 luvun lopulla pieniä polkuja pitkin tai venellä. Jopa talosta taloon kuljettiin ullakoilla kulkevaa käytävää pitkin tai sitten vesiteitse veneellä.

Kylän takaa jyrkän rinteen päältä ja vuoren sisästä löytyy maailman vanhin suolakaivos. Vilkas kaupankäynti synnytti kehittyneen kultuurin tähän kylään, jota kutsuttiin Hallstattin kulttuuriksi, joka kukoisti jo 800-400 eaa. välisenä aikana. Tätä poikkeuksellisen hienoa kylää upeissa järvi- ja vuorimaisemissa tullaan runsain turistimäärin katsomaan ympäri maailmaa. Täytyihän tähän erikoiseen ihmeeseen meilläkin tutustua.

24.7.2016: HALLSTATT

Leirintäalueelta on reilu kolme kilometriä Hallstattin kylälle. Jätettiin pyörät kylän laitamille parkkiin ja lähdimme sunnuntaikävelylle nauttimaan tästä ainutlaatuisesta kylästä ja upeasta järvimaisemasta sekä Dachsteinin vuorista. Ilma oli helteisen lämmin. Turisteja oli paljon ympäri maailmaa, muttei liikaa. Enkä minä innokaana kuvaajana ollut varmasti aasialaisten rinnalla se innokkain, kun he kuvasivat vielä enemmän sekä kulkivat selfietikut kädessä kuvaten. Tässä muutama kuva sunnuntain pyöräilyltä ja kävelyltä. Minä tykkään kukista, mutta myös tällaisista maisemista ja kylistä!
Ihanaa ja ihastuttavaa, niin rentouttavaa!

25.7.2016: SCHÖNBERGALM, DACHSTEIN EISHÖHLE & MAMMUTHÖHLE

Seuraavalle päivälle lupasi sadetta, joten oli hyvä mennä luoliin tuota karkuun. Aamupäivästä aurinko paistoi ja teki ilmasta helteisen. Leirintäalueelta oli noin kolme kilometrin matka Dachstein-Krippensteinin hissiasemalle. Viimeisellä kilometrillä tulee pyöräillen sata nousumetriä. Lämminhän tuossa aivan tuli, liiankin.

Noustiin hissillä Schönbergalmille, missä oli museo alueen historiasta. Tuosta oli 15 minuutin kävely mammuttiluolalle. Käveltiin aikamatka 450 miljoonan vuoden takaa. Mammuttiluolan nimi tulee sen suurudesta, täältä ei ole löytynyt mammutin luita, ainoastaan luolakarhun. Tutkittuja käytäviä luolastolla on noin 70 kilometriä. Lämmintä tuolla oli noin kuusi astetta.

Jääluolalle olikin sitten lyhyt mukava nousumatka. Kun mammuttiluolassa oli vain 300 porrasta, niin jääluolassa olikin jo 500. Lämpötila luolassa oli kolme astetta. Kauniilta näytti ja kuulosti, kun jäätikkö suli ja vesi virtas. Kumpikin kierros kesti tunnin verran. Kun olimme luolakierrokset tehneet ja istuimme syömässä, alkoi vasta ripistelemään vettä. Kuitenkin sateettomassa säässä saimme pyöräillä mökkiautollemme.

Mahtava päivä luolissa, sen silmättömän luolatoukan kotimaisemissa!

26.7.2016: WANDERUNG VON HALLSTATT ZUM SALZBERGWERK

Seuraavana päivänä oli vuorossa jälleen pyöräily Hallstattiin. Sain taas matkalla säikytellä kilikellolla kävelijöitä, kun he kulkivat kuin maailman omistajat koko tien leveydeltä, hauskaa. Unkarissa huomasi, kuinka ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että pyöräilijä takaa tullessa ilmoittaa rimpauttamalla kelloa, että täältä tullaan. Täällä oli enemmistö matkailijoita tsekeistä ja ilmeisesti tuo käytäntö ei ole heidänkään kotimaassaan yleistä, kun taas Saksassa hyvin yleinen tapa, jota minäkin säikähtelin täällä asumisen alkuaikona. Täällä ihmiset säikähtivät tosissaan, hyppäsivät kaiteeseen ja kallionseinää vasten aivan säikähtäneen näköisinä.

Jätimme taas pyörät parkkiin, kävelimme osan matkaa kylän läpi kuunnellen ja katsellen sen päivän menoa ja tunnelmaa. Suuntasimme kylän reunalta lähtevälle vaellusreitille, joka kulki näköalatasanteelle, Welterbeblick "Skywalk" Hallstatt. Nousumetrejä kolmen kilometrin matkalla tuli 350. Hyvä leveä polku kulki serpentiininä jyrkässä metsässä sekä käväisi kauniilla vesiputouksella. Täällä ei meidän lisäksi montaa kulkijaa kulkenut. Olin odottanut kyllä, että aasialaiset pikkukengissään ja juhlamekoissaan täällä menevät. Onneksi kengistä täällä varoiteltiinkin. He eivät taitaneet hellepäivänä ja lomalla haluta hikoilla, kun ylös pääsi hissilläkin.

Näköalakielekkeeltä, josta järven pintaan matkaa on 350 metriä oli maisemat kerrassaan hienot, kyseessähän on maailmanperintönäkymät. Järvestä jyrkästi nousevat vuoret ympärillä saivat tämän paikan loistamaan kauneutta, ainakin minun silmissä. Vähän jännittävääkin oli katsella kylää korkealta katolta. Monta Alppijärveä olen nähnyt, mutta tämä on yksi kauneimmista, jos ei kaunein. Järven pohjoispää ei ole maisemallisesti näin kaunista seutua, kun siellä on matalammat kukkulat.

Näköalatasanteelta ja hissiasemalta oli luontopolku tarinatauluineen suolakaivokselle, Salzbergwerkille. Matkalla tuli noin viisikymmentä nousumetriä. Tämä suolakaivos on tosiaan maailman vanhin suolakaivos. Toiminnassa on yhä ja täältä on suolaa louhittu jo 7000 vuotta.

Odotusta tuli jonkin verran, kun seuraavaan ryhmään emme pääsetkään, jonon ylettyessä ulos asti. Kerralla kun pääsi vain n.60 ihmistä kierrokselle. Seuraavassa olimmekin jo ensimmäisten joukossa pukemassa kaivosvaatteet yllemme. Kierros alkoi tutustumalla paikan historiasta kertoviin kuviin, jonka jälkeen käveltiin noin 300 metriä kaivoksen sisällä. Sitten laskettiin ensimmäinen puinen liukumäki. Tämä oli jo meille tuttua saksalaisesta suolakaivoksesta. Kierroksella kuljettiin aikamatka suolanmuodostumisesta ja kaivoksen historiasta. Päästiin laskemaan sylikkäin Euroopan pisin maanalainen liukumäki, joka oli 64 metriä pitkä! Tuon laskun jälkeen oli 300 metrin syvyydessä suolajärvellä kaunis valoshow, josta sain vielä hyviä kuviakin. Tuon jälkeen näimme Euroopan vanhimmat puuportaat jotka ovat löytyneet täältä kaivoksesta. Ovat 6000 vuotta vanhat ja niitä sai katsella lasi-ikkunan läpi. Lopuksi ajettiin kovaa vauhtia junalla maanpinnalle. Kierros kaikkineen kesti puolitoista tuntia. Vähän kuitenkin jäi sellainen tuntuma, että saksalaisessa suolakaivoksessa oli mukavampi matka, Salzbergwerk Berchtesgadenissa. Tämä oli erilainen. 

Me kävelimme jyrkän rinteen alas ja pyöräilimme kissa-Tyttöjen luo. Oli kerrassaan kokemusrikas ja hieno päivä, kun pääsi vähän vaeltamaankin! Niin kauniit maisemat oli ympärillämme ja mukavan viileää kaivoksessa!

Illalla ukkosti ja satoi reippaasti. Ilmakin kylmeni hetkessä hellelukemista alle kahteenkymmeneen asteeseen. Sade jatkui vielä aamupäivälläkin. Heti sateen loputtua lähdimme pyöräilemään lomakylämme Obertraunin rannoille ja kylille. Käytiin kalliissa kyläkaupassa ostamassa täydennyksiä ruokavarastoon. Sateen jälkeen taivas oli valkoinen älläke ja ilma niin harmaahko, mutta tämä jylhä järven eteläpää näytti silti niin kauniilta. Obertraunin kylällä oli hiljaista. Aasalaisia matkalaisia kulki jonkun verran juna-asemalta hissiasemalle päin kävellen matkalaukkuja vetäen. Täältä olisi myös voinut hyvin käydä junalla lähikaupungeissa.

Kun sitten palasimme mökkiautolle alkoi taas ripistelemään vettä.

27.7.2016, Obertraun.
Kamerani alkaa olla uuden päivittämisen tarpeessa. Olen sillä kuvannut kolme vuotta ja noin 60 tuhatta kuvaa ottanut. Kamera on myös muutaman kerran kastunut.
Huomaa kyllä hämäräkuvista ettei enää niin hyviä tule sekä välillä on tarkennuksen kanssa ongelmia, jopa niin, että näyttö on valkoinen.

28.7.2016: KRIPPENSTEIN & 5 FINGERS SALZKAMMERGUT

Me olimme niin odottaneet tätä päivää. Sääennusteet eivät aivan olleet pitäneet paikkaansa koko viikon aikana. Sunnuntaina piti olla sateisimman päivän, mutta se oli kaunis puolipilvinen helteinen päivä. Näimme myös sen, että vuorilla oli joka päivä pilviä, mutta ennusteet täksi päiväksi lupasivat sadetta vuorille, ei kuitenkaan ukkosta. Vähän mietitytti, entäs jos olemmekin koko päivän pilvessä emmekä näe juuri mitään eteemme.

Niin nousimme tavallista aikaisemmin aamulla ylös. Illalla jo pakkasimme reput ja kamppeet valmiiksi. Tytöt hyvästeltiin autoon ja niin lähdimme pyöräilemään. Kuumakaan tuossa loppunousussa ei nyt niin tullut, kun oli viileämpää. Vaihdettiin hissiasemalla vaelluskengät jalkaan ja lähdimme nauttimaan päivästä iloisin mielin. Nousimme kahdella eri hissillä Krippensteinille 2100 metriin. Matkalla oli vaihteleva sää, niin kuin monesti vuorilla on, näkyvyyttä ja pilveä. Lähdimme heti tämä reitti tallustelemaan.

Tuo reitti ei mene alahissi asemalle, mutta mehän tietysti sinne käveltiin.

Reitti kulki alussa ensin helppoa kuuden kilometrin perhereittiä pitkin. Tuossa perhereitillä oli tarinaa luonnonhistoriasta. Kävimme pienessä jääluolassa. Hoher Dachstein yksi pohjoisten kalkkialppien korkeimmista vuorista. Poikkesimme reitiltä ihmettelemään kalkkikallioiden uurteita ja syviä koloja. Siinä ihmetyksen ja ihastuksen onnellisena hetkellä tuli taas Ramsesta kova ikävä ja pysähdyin hänelle tekemään pienen muiston.

Kuljimme kivierämaassa, joka oli ollut yli 200 miljoonaa vuotta sitten merenpohjaa, ja joka oli aiemmin ollut Venetsian kohdalla, mutta mannerlaattojen liikkeet olivat tuon tuoneet sen tänne pohjoisemmaksi. Laaksossa kerrottiin aikanaan olleen kilomerin korkuisesti jäätä. Kuljettiin kiireettömästi ja nauttien näkemästämme. Vastaan tuli ruosteinen iso hai sekä polulla oli pieni hiiri, jota kyllä olen monet kerrat jälkeen päin ajatellut, että miksi se ei lähtenyt karkuun. Kallioiden välistä kasvoi kauniita kukkasia.

Heilbronner Kreuz ristillä kirjoitimme vieraskirjaan nimemme. Yleensä kun nimemme kirjoitamme, niin laitamme perään Finland. Tuskin tuossakaan muistovieraskirjassa kovin monta nimeä Suomesta oli. Nyt reissun jälkeen olen vasta lukenut mikä tarina tällä ristillä oli.

Kiirastorstaina 1954 kolme opettajaa ja kymmenen opiskelijaa Saksasta Heilbronnin kaupungista olivat matkalla täällä vuoristossa. Heitä oli varoitettu lähtemästä. He olivat kulkeneet kaksi tuntia, kun Schönbergalmilla alkoi satamaan vettä ja lunta. Tämä oli suuri etsintäoperaatio, kun yli 400 vuoripelastajaa ja muuta vapaehtoista etsivät heitä. Yhdeksän päivän jälkeen löytyi vasta ensimmäinen uhri ja kaksi viimeisintä 43 päivän jälkeen.

Muistoksi tästä tragediasta on tämä risti pystytetty.

Tuosta muistomerkiltä lähdimme kivikkopolulle tai ei siinä mitään polkua mennyt, kun kivissä oli merkkejä ja kivien päällä kuljettiin. Minä puhuin aiemmin täällä vaelluskengistä. Minulla nämä uudet vaelluskengät vuorilla olivat ensimmäisen kerran jalassa. Olin kyllä kotimäellä niillä jo aikaisemmin kävellyt. Mies oli omia kenkiä kovasti kehunut, kun hänellä ne olivat jo Oberstorfin reissulla jalassa. Aluksi kengät tuntuivat vähän koppuroilta, onhan ne 100 grammaa painavammat kuin kevyeen vaellukseen minulla olevat kengät. Täällä kiviltä kiville kulkiessa niiden erinomaisuus tuli hyvin esille. Ei tullut jalasta päkiä ja varpaat kipeäksi sekä pito oli erittäin hyvä.

Tämä kivireitti oli hauska ja mukava. Tämä oli jonkinlaista kiviniittyä, kun oli matalia puita ja pieniä ruohikkoalueita alempana, missä sitten tulikin lammaslauma vastaan. Meidän ohitti ilmeisesti tsekkiläinen pariskunta, muita ei tällä kiviosuudella näkynytkään, kun otin kuvia. Lampaat olivat kovasti isännän perässä, kun meistä ne eivät välittäneet ollenkaan. Tuon jälkeen vähän ripotteli vettä, mutta ei haitaksi asti.

Aikanaan tulimme kolmannen hissin pääteasemalle ja josta hissillä nousimme sitten ylös ja keskiasemalle. Matkaa tuli tälle vaellukselle kymmenen kilometriä.

Käytiin ravintolassa syömässä ja lähdettiin käymään näköalapaikalla, viidellä sormella, 5 Fingers. Meillä oli päivän aikana paljon onnea, kun ei kertaakaan sumussa tarvinnut kävellä. Oli ihan hyvät näkymät lähikukkuloille. Niitä kolmen kilometrin lumihuippuisia vuoria emme kauempaa nähneet. Tietysti noiden näkeminen olisi tuonut paljon kauneutta lisää ympärille. Ylhäältä olisi pitänyt näkyä myös kaunis jäätikköalue, jonka olemassaolon hetken näimme usvapilvien raosta.

Kun saavuimme näköalapaikalle edessämme oli ensikertaa päivän aikana vain harmaata sumua. Odottelimme pilvien liikkeitä ja toivoimme, että edes hetken näkisimme maisemia alas laaksoon ja järvelle. Olihan tuosta pudotusta alas puolitoista kilometriä. Toiveemme toteutui pieneksi hetkeksi. Kiitos tuosta!

Olimme päivän aikana kävelleet yhteensä 12 kilometriä. Vaikkei matka nyt kovin pitkä ollutkaan, niin jalat ainakin minulla tuntuivat vähän raskailta kun alas hissillä laskeuduimme. Hississä olikin tiivis tunnelma, tupaten täynnä, ja monenlaisia tuoksuja. Oli ihana saada vaelluskengät jalasta pois ja pyöräillä tossut jalassa mökkiautolle.

Ihana päivä vaikkei lumihuippuja nähtykään! Vuoret tuovat vaan niin paljon iloa ja onnellisen rentouttavia hetkiä! Eikä sadettakaan ollut haitaksi asti.

Olimme olleet kuusi yötä samassa paikassa. Meillä kokemisen ja näkemisen nälkä on suuri. Voitaisi reilun viikon aikana mennä tukka putkellakin paikasta toiseen. Tai vaikkapa viikonloppureissu tehdä Välimerelle. Olemme vain huomanneet, kuinka paljon enemmän saamme reissuiltamme, kun jätämme kiireen kokonaan pois. Onhan tässä jo kohta kolmekymmentä vuotta tullut automatkailtua, koko aikusikä. Oppinut tietämään, mikä tuntuu meille parhaalta tavalta. Täältäkin paikasta jäi monta juttua näkemättä, mutta jos olisimme viipyneet vain kaksi tai kolme yötä paljon vähemmän olisimme kokeneet. Nyt saimme paljon laajemman kuvan alueesta. Meillä on tiedossa, mitä ehkä seuraavalla kerralla haluamme nähdä tai minkä polun kulkea.

Perjantaina jatkettiin matkaa. Käytiin Bischofshofenissa kaupassa. Ilma oli aurinkoinen ja helteinen sekä maisemat matkalla kauniit.

Matkalla tienvarsilla ja parkkipaikoilla oli runsaasti autoja.
Lomalaiset olivat lähteneet vuorille kuljeskelemaan.

Kuljimme kuin taivaan vapaat lintuset, vailla päämäärää, joka sekin tuntuu meille hyvältä ja sopii oikein hyvin. Se karavaanarimatkailun suuri vapauden tunne. Ajatuksena oli vain jäädä viikonlopuksi katselemaan ja oleskelemaan vuorimaisemiin. Jäimme St. Johann-kaupungin kupeeseen Camping Michelnhofiin, josta oli ihan mukavat vuorimaisemat maalaismaisemissa. Siisti leirintäalue oli ison maalaistalon yhteydessä. Heidän lehmänsä oli lähilaaksossa nyt kesälaitumella.

Lauantaina mieli teki kovasti vuorille. Melkein mökkiauton takaa lähti reitit, mutta päätettiin käydä vain vähän pyöräilemässä ja katsomassa miltä näytää St. Johann -kaupunki.

307.2016, St. Johann

Kun ilta pimeni, tuli ukkonen, joka kuitenkin meni nopeasti ohi. Aamulla, kun lähdimme kotia kohti, lähes koko matkan Itävallassa satoi. Saksan puolella sade loppui.

Ihana rentoutumisloma maailman perintömaisemissa oli muistoina mielissämme ja kamerassa kuvina mukana, kun kotiin tulimme. Kiitos taas tästä upeille maisemille, arvokkaalle historialle sekä meille karavaanareille, kun lähdimme tämän katsomaan ja kokemaan!

Soleil

Ps. Olimme lähijärvellä, 6-9.6.2014, ITÄVALLASSA, WOLFGANG-JÄRVELLÄ, tuolloin. Nämä kumpikin kauniita paikkoja, mutta ehdottomasti tämä Hallstätter See on kauniimpi paikka.

Tämän jutun aukaistua huomasinkin, ettei kuvalinkit vanhasta Googlen kuva-albumista eivät enää aukea. En edes tiedä kuinka pitkään tuo on noin ollut. Noita vanhojakin juttuja käydään paljon katsomassa ja kukaan ei ole asiasta minulle kertonut.

Kaikki vanhemmat linkit elokuusta 2014 taaksepäin pitäisi linkittää uudestaan. Tuohon juttuun ne linkitin.