19-21.8.2016: EICHSTÄTTISSÄ

Altmühl-jokivarressa aistimassa barokkiajan tunnelmia, ihmettelemässä niityllä olevia oudon näköisiä "kiviä" sekä aikamatkalla kauniiden fossiilien maailmassa.

Vuorille lupasi sadetta, jopa ukkosta, joten sinnepäin ei kannattanut nyt lähteä, kun taas pohjoiseen päin lupasi vain vähän sadetta. Mulla on tapana ottaa aina jokapaikasta mukaan esitteitä. Eichstätt on juuri yksi esitteistä löytynyt paikka tai oikeastaan Jura-Museum Eichstätt.

Kopio Ramseksen muistojutun viimeisestä päivästämme: "Me jatkoimme yhdessä siivoamista ja pakkasimme petivaatteita ja teidän romppeita valmiiksi, mökkiautoon vientiä varten, että viikonloppuna lähdettäisi Eichstättiin ja Jura-Museoon."

Tähän lähtöön liittyi paljon menetystä, surua sekä kaipausta, mutta myös aarteina ihania muistoja yhdessä tekemisestä viimeisien tuntien aikana. Nämä muistot kovasti vielä satuttavat ja tulevat varmasti jollainlailla loppuelämän satuttamaan. Muistan kuinka puhuin Ramsekselle reissuun lähtemisestä. Hän katsoi mammaansa syvälle silmiin, aivan silmät loistaen, niin kuin aina. Hän oli aina mielissään, kun puhuin reissuun lähtemisestä. Hän oli pakkaamisessa romppeita apulaisena Eichstättiin lähtöä varten puuhkahäntä vain hulmuten, niin kuin aina muulloinkin. Kaikki oli hyvin, mutta sydän sammuikin illalla aivan yllättäen. Tuo viikonloppureissu tuolloin huuhtikuun alussa jäi tekemättä. Nyt sain yksin pakata romppeet lähtöä varten, kun Tytöt eivät ole apulaisia.

Olemme jo monet vuodet ja vilkkaimman lomakauden aikaan täällä kulkeneet näin ruuhkaisilla teillä.
Ne ruuhkat ovat paikoin Alpeilla päin, isojen kaupunkien lähettyvillä sekä näkyy myös leirintäalueilla.

Ajoimme Wohnmobil- und Zeltplatz Eichstättille viikonlopuksi. Karttakirja kertoi, että tässä on ohikulkumatkalla jonnekin kerran aiemminkin yövytty. Täällä on myös kaksi mökkiä vuokrattavana ja pari paikkaa matkailuvaunuilijoille sekä telttapaikkojakin jokirannassa. Jokivarsi on suosittua melontareittiä, joten melojatkin voivat yöpyä täällä. Heitäkin kuten muitakin telttailijoita yöpyi kumpanakin yönä noin kymmenkunta porukkaa. Mökkiautot olivat lähes kaikki saksalaisia, mutta muutama italialainen, hollantilainen ja sveitsiläinenkin kulkija oli.

Tytötkin nauttivat viikonloppulomasta. He ovat kyllä niin kauniita ja rakkaita meille!

Pyöräilimme Altmühl-jokivartta pitkin lauantaiaamuna Eichstättin keskustaan. Raatitalon tornista kuului jo kauemmas asti lauantaimarkkinoille kutsuva soitanta, perinteinen saksalainen torvimusiikki. Kuvia kaupungin kaduilta, taloista ja kirkoista. Täällä aisti hyvin menneen vanhan ajan.

20.8.2016: EICHSTÄTT

Altmühl-jokivarressa oli kanooteilla ja kumiveneillä kulkijoita, niin aikuisia kuin lapsiakin ja hauskaa heillä tuntui olevan.

Ihanasti maalattu bussipysäkki.

Pyöräilimme ja kävelimme katsomaan oudon näköisiä "kiviä" Hessenin laaksoon. Taiteilija Alois Wünsche-Mitterecker (1903–1975) on vuodesta 1958 aina kuolemaansa asti tehnyt näitä sotaa ja väkivaltaa esitteleviä taideteoksiaan, jotka esittävät taistelevia ja maassa makavia hahmoja. Muutama luomus on valmistettu loppuun taiteilijan kuoleman jälkeen vuosina 1976-1979. Yhteensä näitä taideteoksia on 78. Hiljaista oli täällä sotajoukkojen keskellä.

20.8.2016: FIGURENFELD EICHSTÄTT

Pyöräilimme tuon tunteita herättävän taidekatselmuksen jälkeen lähiseuduilla ja käytiin vähän kaupoillakin.

Odottavat karvaiset rakkaat saivat tuliaisia. Heitä on yritettävä ilahduttaa kaikin keinoin, kun se YstäväRakas puuttuu näyttämästä suuntaa ja keksimästä leikkejä. Mustat-Tytöt tykkäsivät vikisevästä hiirestä. Erityisesti Prinsessa antoi hiirelle kovaa kyytiä. Meillä on joskus tällainen ollutkin, mutta tämä olikin niin herkästi reagoiva, että vikisi koko kotimatkan.

Kuningatar ihmettelee, että mitähän se mamma laittoi pöytään roikkumaan.

Willibaldsburgin suuri linna on rakennettu kukkulan päälle piispa Berthold Burggraf von Zollernille vuonna 1355.

Nykyisin linnassa on esihistoriallinen museo, missä kerrotaan alueen historiasta kivikaudelta aina varhaiskeskiajalle asti sekä Jurankaudesta kertova museo. Aikamatka aina satojenmiljoonien vuoden takaa alkoi jo linnalle kävellessä. Tämä seutu on ollut 150 miljoonaa vuotta sitten merenpohjaa, trooppista paratiisia koralliriuttoineen. Vain muutamia saaria on ollut alueella näkyvissä. Tuolloin meressä ja maalla eli aivan outoja hyönteisiä, kasveja, kaloja, lintuja ja eläimiä, niin pieniä kuin valtavan isojakin. Alueen kalkkikivinen maaperä on jättänyt sisälleen paljon tältä ajalta olevia muistoja. Näitä ihmeitä fossiileja löytyy koko ajan lisää tältä alueelta, sekä läheltä Solnhofenista. Näyttelyn uusimmat fossiilikalat olivat esillelaitettu muutama vuosi sitten.

Jossain museon kartassa näkyi, että pohjoismaiden kohta oli tähän aikaan jään peitossa. Ylä-asteen historian tunneilta ei ole jäänyt mitään asiatietoa muistoihin, kun vain kauhea hälinämuisto. Tunnit olivat muutaman luokan oppilaan vuoksi painajaismaisia. He kiusasivat opettajaa ja kaikin monin eri tavoin tekivät tunneilla häiriötä. Myös lapsuudessani vallalla ollut aateilmapiiri on kumonnut tällaisen vaiheen olemassaolon, vaikka itse olenkin toisin ajatellut. Tämmöiset Juran ajat ja fossiilit on aika uusia juttuja, vaikka olenkin tietänyt näiden olemassaolosta. Ulkosuomalaisuus ja uusi kotimaa on näihinkin asioihin antanut jo vähän enemmän näkemystä, kun näihin on törmännyt jo monessa eri museossa. Elämä on ihmeen ja ihmetyksen hetkiä täynnä monelta eri kantilta.

Ilmeisesti tämä ja Solnhofenissa olevat museot ovat näistä asioista ihan alueen omaa historiaa. On elämys nähdä senaikaisia eläimiä, kaloja, neljä metriä pitkä krokotiili, lähes kokonainen mammutin luuranko, yms.,..

Kuvia otin paljon linnasta ja museosta, mutta tässä vain niistä muutama. Käytiin kurkistamassa myös linnan yli 75 metriä syvään kaivoon, maisemia katseltiin linnantornista sekä ihasteltiin kaunista linnanpuutarhaa.

 21.8.2016: JURA-MUSEUM & WILLIBALDSBURG EICHSTÄTT

Tämä Altmühl-jokivarsi kalkkikallioineen ja historioineen antaa vielä meille monta antoisaa retkeä, mutta tekee myös pienen ongelman, kun jokia, maisemia ja museoita on täällä niin paljon.

Kerrassaan satumainen kurkistus tuohon kaukaiseen aikaan oli tämä viikonloppuretki!

Danke schön, Deutschland!

Soleil