9-25.9.2016 Loma: 1-osa, KORKEUKSISSA

Grossglockner Hochalpenstrasse, Edelweissspitze, Pasterze Gletscher, Kaiser-Franz-Josefs-Höhe sekä ikimuistoinen yö vuorten panoraamaparvekkeella.

 Grossglockner

9.9.2016, perjantai: Olimme tätä reilun kahden viikon lomaa kovasti odottaneet. Tunnehan oli hieno, niin kuin aina, kun viimein matkaan lähdimme.
 Ensimmäinen yö yövyttiin matkaparkissa, Stellplatz am Hödenauer Seella, Saksan puolella. Vieressä olevalla pienellä järvellä on pieni vesiurheilukeskus jossa mm. kulkee vaijerirata vesilautailijoille.

10.9.2016, lauantai: Aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Aamupalan syötyämme jatkoimme matkaa.

Prinsessamme on kissoista se, joka eniten seuraa ajon aikana edessä olevaa liikennettä.

Meillä oli vielä tässä vaiheessa kaksi reittiä mielessä, mitä ajaisimme ja minne suuntiin lähtisimme. Sateita ja kylmenevää oli lämpimän ja aurinkoisen jakson jälkeen luvassa. Otimme pienen riskin menosuunnastamme. Taivas alkoikin pilvistymään Itävallan puolella, kun lähdimme ajelemaan Itävallan korkeinta vuorta Grossglockneria kohti. Kuitenkin ennusteet lupasivat kohtalaista säätä. Tuo seutu oli meille ennen näkemätöntä ja kokematonta. Alue oli ollut jo niin pitkään käytävien paikkojen listalla, joten päätimme nyt saada sen pois alta.

Jotenkin mokasimme ja ajoimme Zell am See -järven ohi tunnelissa, emmekä tehneet sitten u-käännöstä. Meillä oli nimittäin ajatus järven rannalla keittää kahvit. Kahvit kyllä keitettiin ja kaupassa käytiin vielä myöhemmin, ennen nousua korkeuksiin.

Großglockner Hochalpenstrasse -panoraamatie on rakennettu 1935 ja tiellä on yhteensä pituutta 48 kilometriä. Tie alkaa Bruckin-kylästä ja päättyy alas laaksoon Heiligenblut-kylään. Tie on maksutie. 35 euron hintaan sisältyi sitten myös Pasterze-jäätikön lähellä olevat näyttelyt ja museot.

Jotenkin vuosien varrella tullut kuva tästä tiestä kirjoitusten perusteella aiheutti pienen pettymyksen, vaikka tie onkin yksi merkittävä nähtävyys Itävallassa. Vuorimaisemat ympärillä ovat kyllä kauniit ja kulkeehan tie kiemurrellen karuissa maisemissa, joka luo tietyn tunnelman sekin. Tie on helppoa leveätä tietä, joka ei oikeastaan tarjoa tuosta syystä mitään pientä jännitystä matkalla. Mökkiautollakin helppo ajaa, kun mutkat ovat loivia. Ainoastaan haitolla olevat polkupyöräilijät, joita ylösnoustessa joutuu ohittelemaan, voivat sydämen sykettä vähän nostaa. Alasmennessä ne eivät ole haitolla, kun hurjapäisinä laskettelevat monesti nopeampaa kuin me mökkiautolla. Kuitenkin mukava mutkatie tie tämä oli!

Mökkiauton jätimme parkkipaikka Fuschertörliin 2407 metrin korkeuteen muiden karavaanarien tapaan. Tuosta olisi voinut ajaa vielä hyvin pienempää tietä Edelweissspitzelle ja näköalapaikalle, mutta päätimme olla ajamatta ja käydä pienellä päiväkävelyllä. Arvelimme ylhäällä parkkipaikalla olevan niin paljon moottoripyöriä ja henkilöautoja, että siellä mökkiautolla olisi ongelmia saada parkkipaikkaa ja edes kääntyä. Oikein arvasimme, tuo parkkipaikka oli tupaten täynnä.

Filmiä mökkiautolla kurvailusta ylös ja mukana myös kuvia matkalta ja kävelyltä Edelweissspitzelle 2571 metriin. Tuolta oli kauniit maisemat kauas ympäriinsä. Oli mukava pieni kävelyretki.

10.9.2016: GROSSGLOCKNER HOCHALPENSTRASSE part 1

Matka jatkui mukavasti lasketellen ja välillä nousten eteenpäin. Pysähdyimme Grossglockner Hochalpenstrasse tien korkeimmalla kohdalla parkkipaikalla, Hochtor 2504 metrissä. Lämmintä oli vain 12 astetta. Tämä olikin kissa-Tytöillemme korkein kohta jossa he ovat käyneet. Onnea Muori, Prinsessa ja Kuningatar!

Muutaman mutkan jälkeen olimmekin jo Grossglocknerin maisemissa ja Pasterze-jäätikön reunalle Kaiser-Franz-Josefs-Höhellä. Matkalla annettiin välillä ystävällisesti tietä henkilöautoille ja moottoripyörille. Näissä alaslaskuissa on tärkeää mennä pienellä vaihteella ja moottorijarrutuksella, hyvin säästeliäästi jarrua käyttäen. Pääasiassa tämäkin laskeuduttiin kakkosvaihteella.

10.9.2016: GROSSGLOCKNER HOCHALPENSTRASSE part 2

Loppumatkasta alkoikin vettä vähän ripsimään ja kun olimme jäätikön lähettyvillä parkissa mustat sadepilvet nousivat vauhdilla alhaalta laaksosta ukkosen saattelemana. Meillä oli tarkoitus vain käydä mutka täällä mökkiautolla ja tulla joku toinen päivä katselemaan aluetta paremmin linja-autolla. Parkkipaikalle tultuamme huomasimme heti, että siinä vieressähän on muutaman auton matkaparkki ja asiaa tutkittuani padistä tuo myös varmistui. Niin siirsimme paikan vapauduttua automme Motorhome parking Grossglocknerille ja päätimme viettää yön korkeuksissa. Toivoimme myös sateen loppumista. Vettä satoi noin tunnin verran reilusti. Usvaisia kuvia sateen loputtua.

Auringonlasku ja sininen taivas tekivät vuorimaisemista mukavan näköiset. Yön ja toista vuorokautta vietimme tuossa ympyrän kohdalla upealla panoraamaparvekeella.

11.9.2016, sunnuntai: Yön tässä vietti kanssamme kolme muutakin mökkiautoporukkaa. Itse nousin jo aikaisin katselemaan Kissojen kanssa maisemia ikkunasta. Ikkunasta oli näkymä Grossglocknerin huipuille.

Murmelit täällä hotellien lähellä olivat tosi kesyjä. Ihmiset syöttivät niille porkkanoita.

Parkkipaikaltamme vajaa kilometrin matkalla on kaikenlaista katseltavaa ja nähtävää. Tien päässä on iso parkkitalo. Tämä tien pätkä ja alue, Kaiser-Franz-Josefs-Höhe, on yksi osa Grossglockner alppitietä. Lähdimme tutkimaan ja katselemaan tätä aluetta heti aamusta. Kävelimme ensin ylempänä rinteellä katsellen alas jäätikkölaaksoon, jonka jälkeen menimme jäätikköalueelle ja tuon jälkeen tutustuttiin näyttelyihin ja museoihin. Alueella on mm. muutama hotelli, ravintoloita, Swarovskin lasitorni myymälöineen, yksityisten ihmisten näyttely vanhoista autoista, Vespa näyttely, elämyspolku sisätiloissa jossa mm. sai kosketella Grossglocknerin jäätä, Nationalpark Hohe Tauernin eläimistä ja luonnosta näyttely panoraamafilmeineen yms.

Lisäksi ympärillä on karut vuoret ja suurena kuninkaana Grossglockner vartioi tätä kaikkea 3798 metrin korkeudesta alas jäätikkölaaksoon. Perältä vuorten välistä laskeutuu Pasterze-jäätikkö. Tämä jäätikkö on reilun kahdeksan kilometrin pituudella Itävallan suurin jäätikkö. Vuoret ovat tuoneet vuosien myötä sateiden ja lumen mukana paljon alas jäätikköjärvelle ja jäätikölle hiekkaa ja kiviä. Tämä teki maisemista vähän harmaan.

Senhän me tiedämme, että jäätiköt sulavat vauhdilla ympäri maailmaa. Tämä on asia, joka saa ainakin minut vähän mietteliääksi. Muistan kuinka lähes kolmekymmentä vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran Briksdalsbreen-jäätiköllä Norjassa ja kun myöhemmin kävin uudestaan niin tuonakin aikana oli sulamista tapahtunut. Usein täällä asumisen aikana on tullut tv:stä ohjelmaa Alppien jäätiköiden sulamisesta. Näytetty kuinka jossain levitellään kesäksi suojia kovan sulamisvauhdin estämiseksi. Näiden kauniiden luonnon aarteiden sulamisvauhtihan on vain koko ajan nopeutunut. Arvioiden mukaan, jos sulaminen jatkuu samaa vauhtia niin 2050 tämä jäätikkö on sulanut tuolloin kokonaan pois. Osittain tämä taitaa olla meidän kaikkien syytä. 

Historiaa jäätikön paksuudesta.

Olimme vuorikulkijoina vähän laiskoja tänään. Kuljimme alas tällä 1960 rakennettulla hissillä. Kuvasta näkee kuinka 1930 jäätikkö oli vielä yli 100 metriä ylempänä kuin mitä se oli 1960 hissin valmistuttua. Tuosta 1960 vuodesta jäätikkönreuna oli vetäytynyt yli satalaskumetriä alemmas ja jäätikön reunalle oli reilusti matkaa.

Ensin kuljettiin jyrkässä rinteessä leveällä portaikkopolulla. Matkalla oli kylttejä missä jäätikön reuna oli ollut tiettyinä vuosina. Tuo veti kyllä vähän hiljaiseksi, kun näki konkreettisesti sen kuinka maisema on vuosien myötä muuttunut. Vuoden 2000 kyltin tietämillä tuli varoitustauluja, että olet jäätiköllä ja vaikket näekään niin hiekan ja kivien alla on jäätä. 2010 vuoden jälkeen varoitustauluja tuli vielä enemmän. Tästä kulki kuitenkin vaellusreitti. Me kävimme 2015 kyltistä vähän matkaa eteenpäin. Minua alkoi jo vähän pelottamaan, kun jäätikön reunoilta tippui kiviä ja hiekkaa veteen jossain paikoin. Alkoi pelotamaan, jos jää jalan alla pettää ja tipahtaisi johonkin syvään jääkuiluun. Kuljimme vain merkityllä polulla.

Ramses sai Pasterze-jäätikön reunalle uuden muistomerkin. Siihen kohtaan missä arvelimme kylteistä päätellen jäätikön reunan olleen Ramseksen syntymän aikoihin 2007.

11.9.2016: KAISER-FRANS-JOSEFS-HÖHE

Tuossa näkyykin vähän jäätikön alla olevia onkaloita joiden päällä kävimme.

Jäätiköltä noustessa ylös kiersimme näyttelyt ja museot. Tuon hienon kierroksen jälkeen jatkoimme matkaa alas laaksoon uusia kokemuksia keräämään.

Matkalla tuli vastaan muutama vähän arvokkaampikin auto.

11.9.2016: GROSSGLOCKNER HOCHALPENSTRASSE part 3

Menimme ja leiriydyimme Nationalpark-Camping Grossglocknerille, jossa vietimme seuraavat päivät.

Jatkuu,..

Soleil