Ei vaan kaksi, eikä vaan kymmenen, vaan aivan kaksikymmentä tuhatta paperilyhtyä.
Olimme kuulleet tällaisesta tapahtumasta jo vuosia aiemmin, mutta koskaan emme olleet ennen tätä hienoa ilmestystä nähneet. Illaksi oli luvattu vesisadetta ja nettisivujen mukaan oli vähän epävarmaa joutuvatko järjestäjät illan Lichterserenade 2018 -tapahtuman perumaan. Lähdimme kuitenkin iltaretkelle ja ajelimme Neu-Ulmiin ostoskeskuksen parkkipaikalle, josta kävelimme Tonavan rannalle.
 |
| Silta suljettiin autoliikenteeltä. Tähän maailma on mennyt, että turvallisuuden takia pitää tie sulkea järeämminkin keinoin kaiken varalta ja hyvä näin. Roska-autojahan on joka kaupungissa viikonloppuisin vapaana. |
Jäimme illan ohjelman aloituspaikasta Ulmin vanhankaupungin vierestä Tonavan rannalta noin kilometrin päähän Ulmin ja Neu-Ulmin yhdistävälle sillalle.
Ajattelimme tästä näkevämme punaisten ja keltaisten paperilyhtyjen kellunnan ja sen kun virta niitä vie eteenpäin pisimmän matkan.
Tämä tapahtuma järjestettiin viidennenkymmenennen kerran. Kuulimme valoserenadin alkulaukauksen ja näimme aloitusilotulituksen.
Täällä Saksassa on hyvin monenlaisia tapahtumia. On tapahtumia, joissa on järvi tai joki liekeissä, See in Flammen. Kuuluisa on tapahtuma Rhein in Flammen, jonka olemme kerran televisiosta saaneet ihastellen katsoa.
Pian näkyi myös vähän valoa tulevasta paperilyhtymerestä.
En saanut kuviini taltioitua kuinka hienon näköistä oli, kun sillanreunoilta tippui tulisäteitä Tonavaan. Kuvissani se näyttää vain yhdeltä valomössöltä.
Paperilyhtymeri eteni ja kauempana olevan Tonavan yli menevän sillan meidän puolella ammuttiin nyt raketteja.
Paperilyhdyt lipuivat hiljalleen virran mukana eteenpäin. Jälleen ammuttiin raketteja.
Tonavalla soi rauhallinen musiikki. Tuo musiikki tuli lautasta, josta raketitkin ammuttiin. Reilun puolen tunnin päästä oli paperilyhtymeri luonamme.
Ihmisiä oli rannoilla paljon vauvoista vaareihin.
Meidän allamme oleva silta oli tulessa.
Netistä löysin filminpätkän, kun joku oli kuvannut juuri tulessa olevan sillan, jolla me olimme. Tästä myös kuuluu se musiikki mikä täällä soi.
Vettä alkoi vasta aivan loppuserenaadin aikaan vähän ripistelemään. Toisella puolella siltaa myös ammuttiin raketteja.
Ja vielä viides ilotulitus.
Tässä vielä tunnelmallinen filminpätkä livemusiikin kera.
Tämä oli uskomattoman hienon näköistä ja niin ikimuistoinen kokemus nähtynä. Aivan satumaista! :)
Sunnuntaina, 22.7.2018, lähdimme pyöräretkelle sateisista sääennusteista huolimatta. Taas ajelimme monenlaisten peltomaisemien halki.
Sekä metsien. Aika monta kylää ja pikkukaupunkiakin osui matkan varrelle, olisko jotain reilu kaksikymmentä.
Matkalla etsimme geokätköjä monenlaisista paikoista. Viisitoista löydettiin, mutta lähes yhtä monta jäi löytämättä. Aina se kätkön löytäminen ei auta, vaan pitää ratkaista monelaisia asioita. Vähän aikaa pyörittelimme ensinmäisen kuvan puurasiaa käsissämme ja ihmettelimme, että miten tuosta saa alumiinitangon pois ilman rasian rikkomista, että pääsemme kätkörasiaan käsiksi. Löytyihän siihen ratkaisu.
Mieheni meni yhtä kätköä yksin etsimään metsäpöpeliköstä, kun yhtäkkiä juoksi kiroillen ja huitoen pois metsästä. Kerkesin jo ajatellemaan, että villisikako hänellä on kintereillä. No, hän astui ilmeisesti ampiaipesään ja sai kaksi kirvelevää pistoa jalkaansa.
Aikaa kaikkinensa meni tällä helpon tuntuisella pyöräretkellä evästaukoineen ja geokätkojen etsimisessä viisi ja puoli tuntia. Kilometrejä kertyi vajaat 51 kilometriä reilulla 200 nousumetrillä.
Ja kuinka sääherra olikaan puolella. Vaikka mustat pilvet oli monin paikoin taivaskattona, niin vettä välillä vain vähän ripisteli. Se ei edes kastellut. Viisi minuuttia oltuamme kotona, vettä tuli taivaalta kaatamalla. Olipa meillä hyvä tuuri ajoituksen suhteen. Vai odottiko sääherra, että kotiin pääsemme ja antoi sen jälkeen sitten sataa oikein kunnolla.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti