Päivät 24-26.3.2017: Sekä monenlaisia säikähdyksiä. Ajettiin yöllä myrskyä pakoon alas kukkulalta. Nyt on myös kuultu maan alla nukkuvan merihirviön hönkäilyt. Sateesta ja myrskystä huolimatta teimme mukavia retkiä ja iloitsimme jokaisesta aurinkoisesta ja sateettomasta pienestä hetkestä suuresti, sillä olimmehan lomalla hienolla pohjois-Espanjan rannikkoalueella.
Edellinen kevätloman toinen juttuosa loppui tähän tekstiin " Jatkuu,.. mitä seuraava yö tuokaan tullessaan." ja näihin alla oleviin kuviin, 16.3-8.4.2018 KevätLoma: 2.osa, JOULUMAAHAN KEVÄÄLLÄ, kun jäimme näihin mukaviin merimaisemiin yöksi.
Olimme jo lähes yöpuulla ja kello puoli yksitoista, kun yhtäkkiä alkoi satamaan ja tuulemaan tosi kovaa. Mökkiauto heilui vaikka tuuli tuli takaa päin. Kuinkahan auto olisi heilunut jos tuuli olisi käynyt mereltä päin ja auton sivulle. Ei edes Kroatiassa muutama vuosi aiemmin tuuli heiluttanut näin kovasti mökkiautoa. Heilutus ja veden piiskaus mökkiauton kattoon ja kylkiin oli niin kovaäänistä, että Kissojakin tuntui alkavan pelottamaan tai olivat hyvin kysyvinä, että mitä tämä on. Minua kyllä alkoi aivan oikeasti pelottamaankin, että jos tuuli nakkaa meidät mereen. Emmehän me jyrkänteen reunalla edes kyllä olleet. Tulimme siihen tulokseen, etta nukkuminen tässä pyräkässä on aivan mahdotonta. Hyvin äkkiä laitettiin paikat yö järjestyksestä siihen kuntoon, että pääsimme ajamaan mökkiautolla.
Vettä tuuli tien täydeltä ja lehtiä sekä pieniä oksia lenteli, kun kurvailimme mutkatietä alas Bentaldeen pikkukaupunkiin parkkipaikalle, jossa matkailuautot saavat yöpyä. Matkailuautojen puoli isosta parkkipaikasta oli pimeä, joten jäimme aivan henkilöautojen parkkipaikan puolelle ja asutusalueen tien viereen katuvalon alle aivan turvallisuutta ajatellen, kun muitakaan karavaanareita ei ollut yöpymässä. Tuuli alhaalla oli huomattavasti tyynempi, mutta rantaan näytti paiskautuvan melkoisen korkeita aaltoja. Kissat tuntuivat olevan meidän äkkilähdöstä hyvillään, kun myrskyn meteli oli poissa ja mammansa tyytyväinen, kun hengissä selvisimme alas kukkulalta eikä tarvinnut pelätä enää myrskytuulta.
Katselin Tupsukorvien kanssa ikkunasta uuden yöpaikkamme elämää. Hiljaista oli, joku auto vain kauempana rantatiellä ajeli. Pian huomasin, että muutaman metrin päässä ojan toisella puolella alemmalla parkkipaikalla nurmikkoalueella oli hyvin pieni teltta tuulesta vinksollaan. Siinä yhdessä katselimme ja pian sadekin vähän hellitti. Teltasta nousi polvilleen teltan eteen tarpeille joku mies, huh huh, vielä tuokin oli nähtävä. Myöhemmin, kun ei juuri satanut mies kävi kohentamassa telttaansa parempaan kuosiin. Pian, yhden jälkeen, karavaanari porukka uusia kokemuksia rikkaampana oli unten mailla.
24.3.2017: Aamulla kuuden jälkeen todella säikähtäen heräsin outoon huutoon. Nousin pystyyn enkä tienyt siinä unenpöpperöisenä mikä oli se ääni. Mies sanoi, että se oli vain aasi. Aasi tosiaankin vain huuteli tien toisella puolella. Olinkin edellispäivänä puhunut ja kaipaillut, kuinka aasi ei olekaan vielä tällä reissulla antanut meille herätystä. Nyt sen sitten sain, mitä kaipasin. Aasin herätyksestä oli aiemmilta reissuilta vain mukavia muistoja. Prinsessa oli aasista aivan tohkeissaan, kun se huuteli vielä useamman kerran.
Aamulla oli lämmintä 11.8 astetta. Vähän sateli ja välillä paistoi aurinko. Ylhäällä kukkulalla ei netti illalla toiminut, joten edellisiltana yön ja tulevan päivän sääennusteet jäivät lukematta, mutta tiesimme sateen jatkuvan. Säätiedotusten mukaan päivän aikana puuskittaisen tuulen nopeus olisi pahimmillaan 118 kmh. Mitähän se yöllä oli?
Naapuri telttalainenkin näytti heränneen. Hän, rastapäinen mies, meni juttelemaan ja istumaan makuupussissa maahan aasin aitauksen luo ja näytti syövän aamupalaa, vaaleaa leipää. Meitä on monenlaisia kulkureita liikkeellä.
Kissa-Tytöistä aamuinen kuva kertoo millaiset oli tunnelmat kokemusrikkaan myrsky-yön jälkeen, kun yöunet olivat jääneet kaikilla vajaiksi, vaikka aasin tekemän herätyksen jälkeen vielä unia jatkoimmekin. Olisi niin mukavaa ollut vaan käpertyä peiton alle heidän viereensä jatkamaan unia tai vain vötkistelemään kissa-Tyttöjen lailla.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytössä isona. |
Jatkoimme kuitenkin matkaa. Ajelimme vähän takaisin päin lähes samaan kohtaan mistä yöllä lähdimme. San Juan de Gaztelugatxe -kappelin parkkipaikalle. Parkkipaikalta oli reilun 1,3 kilometrin kävelymatka kappelille. Oli hyvä, kun laitoimme vaelluskengät jalkaan. Polku rinteessä oli märkä, mutainen ja paikoin liukas meren rantaan asti. Rannasta nousi ihanat vanhat portaat ylös kappelille.
Vettä satoi ja välillä aurinko vähän paistoi ja tuuli oli myrskyisä, mutta ei niin kova kuin yöllä. Netistä olimme lukeneet, kuinka keski-Euroopan lumet olivat värjäytyneet saharan hiekasta. Täällä saharanhiekkaa oli vaahtoavan meren pinnalla.
Hieno olisi ollut kappelille matka aurinkosäällä, mutta tuuli, sade ja pauhaava meri tekivät tästä myös näkemisen ja kokemisen arvoisen.
24.3.2018: San Juan de Gaztelugatxe, Spain
Ajoimme Islares-kylän kupeessa olevalle leirintäalueelle, Camping Playa Arenillasiin. Alue oli mukavasti metsän suojassa, eikä mereltä päin käyvä tuuli käynyt sinne. Ajomatkaa tälle sadepäivälle tuli 85 kilometriä.
25.3.2017: Aamulla nukuttiin kuin pikku possut pitkään ja sikeästi. Lämmintä ulkona oli vain 7,6 astetta. Reilun vuorokauden oli satanut runsaasti, vain pieniä sateettomia hetkiä oli välillä, kun taas uusi sadekuuro tuli. Aurinko oli pilkistellyt sadepilvien raosta vain lyhyviä hetkiä. Päätettiin olla toinen yö paikallaan ja pitää sadetta.
Leirintäalue oli mukavasti vuorinäkymissä. Alueen uudemat huoltotilat olivat kylmät ja tuuliset. Toiset jo aikansa eläneet, mutta lämpimämmät.
Leirintäalue oli mukavasti vuorinäkymissä. Alueen uudemat huoltotilat olivat kylmät ja tuuliset. Toiset jo aikansa eläneet, mutta lämpimämmät.
Lähdettiin sateesta huolimatta kolmen ja puolen kilometrin rannikkovaellusretkelle. Oli teräviä kiviä, joiden seassa sai varoen kulkea, mutaa ja märkää. Housut sotkeutui ja kastui eikä kovin montaa kuvaa tullut otettua sateen takia. Uusi lintulaji bongattiin, suula. Tuuli oli jo tyyni, mutta meri löi mukavia pärskeitä korkeisiin rantakiviin.
Ja taas sai säikähtää. Kuului ihmeellinen iso kohiseva puhallus jostain. Aivan kuin joku hengittäisi todella raskaasti. Pian huomattiin kuinka tuosta ympyrän kohdalta maan sisältä tuli höyryä samalla, kun ääni kuului. Taas minua oikeasti pelotti, kun piti kulkea tuon äänen ja höyryn ohi nurmikkoalueen halki, kun maan alla nukkui raskasta untaan merihirviö. Entäpäs jos se olisi herännyt.;)
25.3.2018: Rainy day in Islares, Spain
Mukava retki sateesta huolimatta hienoilla rannoilla vuorimaisemissa.
Oltiin ja öllötettiin loppupäivä. Laitoin muutaman pääsiäiskoristeen lisää esille ja siitäkös Prinsessamme oli niin mielissään. Hän on niin ihana prinsessa ja tykkää kaikesta kauniista.
26.3.2017: aamulla oli lämmintä 11.1 astetta. Päivälämpötilat ovat olleet loman aikana 15-20 asteen välillä. Auringon paistaessa enemmänkin. Yöllä taas satoi vettä rankasti. Sateen toivoisi jo vähän hellittävän, kun oli satanut jo pari vuorokautta lähes taukoamatta. Oli sateessa vain muutaman minuutin taukoja, harvoin edes puolta tuntia.
Aivan kotona tehdyn alkusuunnitelman mukaan meidän oli aikomus täällä näissä mukavissa vuorimaisemissa meren äärellä viettää muutama päivä pitempään, pyöräillen ja vuorilla kulkien, käydä ottamassa toiselta puolen lahtea vuoren reiästä kuva merelle päin. Ei tänne tällä kertaa kannattanut jäädä, kun joka paikka oli niin märkänä ja sateen ennustettiin jatkuvan.
Tullessamme leirintäalueelle respan mies sanoi, että maa täällä on hyvin märkää. Olivat joutuneet joitakin mökkiautoja auttamaan poispääsyssä. Näytti meille kuivimman paikan, mutta kun oli satanut kokoajan lisää ja vaikka kuinka nätisti Mieheni yritti liikkeelle lähteä, niin savimaalla renkaat vain suttasivat, kun olivat vähän vielä paikoillaan ollessa maahan painuneet, joten mekin tarvitsimme vetoapua.
Matkamme ja sade jatkui.
Pieneksi hetkeksi sade hellitti ja pysähdyimme lintutornille, Observatorio De Aves De La Arenilla, Santoñanin lähelle.
No, pian sade jatkui jälleen. Kojussa sateen suojassa vierähtikin äkkiä pari tuntia lintuja tiiraillen, myös katsellen nousuveden nousua. Kaksi uutta lintulajia bongattiin, haahka ja mustakaulauikku.
Käytiin taas kaupassa ja ajeltiin Playa de Trengandín rannalle. Meillä oli tähän tarkoitus yöksi jäädä, mutta kun satoi, niin pätettiin vielä vähän jatkaa matkaa. Tästä olisi ollut mukava tehdä myös kävelyretkiä, mutta märkä hiekka ei houkutellut sotkemaan kenkiä. Keitimme vain päiväkahvit, kun sade ropisi kattoon.
Pitkälle ei ajettu, taas suuntasimme lintutorniin, Observatorio de Aves. Tämä oli lintuköyhä paikka, vaikka täällä piti asustella noin 50 eri lintulajia. Olisko edellispäivien navakka tuuli ajanut ne täältä pois.
El Molino De Las Aves - vuorovesimylly.
Ja pian taas satoi ja matka jatkui. Hiljaiset olivat kylätiet. Jossain miehet tekivät tien kunnostustöitä. Aina ei tie mennyt kovinkaan leveästä paikasta talojen välistä.
Mieheni oli katsellut näitä lintupaikkoja ja vuorossa oli Marisma de Joyel, Nojan lähellä. Parkkipaikan vieressä oli merenlahdelle tähystykoju, josta löysimme geokätkön. Sekä mennessä että palatessa kävelyretkeltä tämä punarinta tuli aivan viereemme meille kauniisti laulamaan kevätlaulua. Ajattelin sen olevan mukana kulkeva Ramses enkelikissana, niin kun hän kulkee milloin perhosenakin vuoriretkellä ja kotipihassa mustarastaana iloisesti laulaen. Ramses tuli meille kauniisti laulamaan, keikistellen päätään ja silmiin katsoen, muistutellen kuinka hän mukana kulkee ja toivottelee, että nauttikaa elämästä, kun hän tuo teille nyt auringonpaistetta. Ikävä ja kaipaus ei katoa ahkerinta apulaista ja karvaista karavaanarikaveria kohtaan, vaan näin on mukava ajatella Ramseksen kulkevan karavaanariporukkansa mukana tälläkin reissulla.
Molino de Santa Olaja - vuorovesimylly on yksi alueen suosituista nähtävyyksistä. Tämä on koko Euroopassa ainut näin hyvässä kunnossa oleva. Merenlahti oli rehevöitynyt ja vähän aavemaisen näköiseksi olivat vanhat kasvustot rannoilla menneet.
Voi miten ihana tuulahdus tämä vajaan kolmen kilometrin pieni kävelyretki olikaan, kun aurinko sitä valotti ja lämmitti. Oli aivan kesän lämpöä ja puidenkin lehdet jo mukavasti vihersivät.
26.3.2018: Marisma de Joyel - Noja, Spain
Matka jatkui jälleen.
Isla Playa rannalle parkkipaikalle, Parking Para Pernoctar, ajelimme yöksi. Siirikin tykkäsi näkymistä mökkiauton ikkunasta merelle ja puussa hyppivistä linnuista.
Päivän ajomatkamme tässä. Sateen takia jäi monta paikkaa näkemättä. Aikaakin tällä hienolla ranta-aluepätkällä voisi viettää viikkotolkulla. Olimme päivien aikana puhuneet taas siitä, kuinka olemme saaneet taas nähdä Espanjasta aivan uudenlaista aluetta. Espanjan vuorialueet, joista emme ole vielä nähneet kuin pienen osan, on meille vuorihulluille sitä hienointa Espanjaa. Tämä pohjoisen rannikkoalue on aivan eri maailma rauhallisuudellaan, rehevyydellään ja hienoine rantoineen, kuin mitä on aurinkorannikko. Täällä emme ole edes nähneet niitä roskaläjiä. Aurinkorannikolla paistaa aurinko eniten vuodessa, mutta siihen se sitten jääkin.
Illan hämärtyessä alkoi taas sade.
Juuttu reissusta jatkuu pikkuhiljaa. Kuvia on vielä reilu 4800 läpikäytävänä. Teen kuvista lyhyitä kuvatarinoita mukava musiikki taustana. Niitä katselemalla pääsen aina uudestaan reissun kävelyretkimaisemiin.
Pian oli jo käännyttävä paluumatkalle, mutta ennen sitä saimme nauttia vielä auringosta, kaupunkikohteesta ja viettää tämän reissun viimeinen yö meren äärellä puskaparkissa.
Soleil
Edelliset jaksot:
16.3-8.4.2018 KevätLoma: 1.osa, LUONTOLOMAN ALKU
16.3-8.4.2018 KevätLoma: 2.osa, JOULUMAAHAN KEVÄÄLLÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti