Vähän tamä tympii, mutta on aivan parasta olla kotihoidossa rakkaiden ympäröimänä.
Jutun, 1.7.2018: AURINKOPYÖRÄILYLLÄ, loppuun kirjoitin Kissojemme kuulumisia tuoreiden kuvien kera. Siiristä kirjoitin näin:
"Siirin kymmenen päivän sairaalajaksosta on vuosi aikaa. En voi muuta sanoa kuin, että se hoitojakso kannatti. Siiri on nauttinut elämästään ja me muut Siirin seurasta. Siiri saa munuaisten toimintaan helpottavia lääkeitä, myös homeopaattisia, päivittäin. Kerran viikossa saa sen neljän aineen annoksen, sen terapialääkkeen. Vuosi sitten alkoi vasta se munuaisten vajaatoimintaa sairastavan tyypillinen ruokahalun muutokset ja niiden kanssa on nyt vuosi eletty. On päiviä jolloin ruoka maistuu hyvin ja on päiviä jolloin se maistuu huonommin. Välillä on annettu myös ruokahalua lisäävää lääkettä, sitä kuitenkin aika harvoin. Siirin mennyt vuosi on aivan saksalaisen eläintenhoidon ansiota, mutta myös minulla on oma osuuteni. Olen aivan joka päivä antanut ruiskulla neljä viisi kertaa Siirille vettä suuhun, noin 50ml, että munuaiset saavat nestettä. Siirille myös palvelen monta kertaa päivässä aivan nokan alle ruuan. Hän jopa saattaa huudella, etteikö sitä ruokaa jo tule. Niinä huonompina ruokailupäivinä olen antanut ruokapaloja suuhun. Tuota en tekisi, jos Siiri vastaan laittaisi. Lääkärin mukaan tämä helle on pahaa aikaa, joten elämästä nautiskelijan kannan parvekkeelta sisälle, kun lämpö kohoaa 25 lämpöasteeseen. Siiri on menneen vuoden aikana saanut niin paljon rakkautta, että jo sen voimalla on mennyt hyvin. No, eivät ne munuaiset taida siitä piitata. Toivoin silloin Ramseksen äkkikuoleman jälkeen, kun Siiri ikävöi kovasti ja sairastui, niin että pissakin oli punaista, että saisimme Siirin pitää ainakin puoli vuotta vielä luonamme. Toiveeni on toteutunut monin kertaisesti. Tässä juttelin Siirille, että kyllä me vielä 12-vuotissynttärit joulukuussa vietämme. Tiedän, että munuaiset voivat tehdä lopun hyvin äkkiäkin, kysymättä edes sitä Siiriltä ja meiltä. Jokainen yhteinen lisäpäivä on onnen päivämme ja ollaan kiitollisia niistä."
Tuohon voisin vielä lisätä, että vuoden aikana on käyty usein verikokeissa. Veriarvot ovat pysyneet samalla tasolla, mihin hoidon jälkeen elokuun alussa vuosi sitten jäivät aina maalisuun alkupuolelle asti, kun kävimme ennen kolmen viikon kevätlomaa kontrollissa. Huuhtikuussa pian kotiin tulon jälkeen helteet jo alkoivat. Toukokuussa veriarvot oli vähän nouseet.
Tästä löytyy vuoden takainen sairaskertonus, MUORIMME SAIRASTAA!.
Tuohon voisin vielä lisätä, että vuoden aikana on käyty usein verikokeissa. Veriarvot ovat pysyneet samalla tasolla, mihin hoidon jälkeen elokuun alussa vuosi sitten jäivät aina maalisuun alkupuolelle asti, kun kävimme ennen kolmen viikon kevätlomaa kontrollissa. Huuhtikuussa pian kotiin tulon jälkeen helteet jo alkoivat. Toukokuussa veriarvot oli vähän nouseet.
Tästä löytyy vuoden takainen sairaskertonus, MUORIMME SAIRASTAA!.
 |
| Kuva paperikorikissasta 20.7.2018 |
Meillä on hellepäiviä huuhtikuusta lähtien ollut aika paljon. Lääkärimme jo vuosi sitten sanoi, että helteet on paha juttu munuaisvikaiselle. Kissa ei juo tarpeeksi ja vereen alkaa kertyä liikaa huonoja aineita. Tulee paha olo, jolloin kissa ei halua syödä. Toisaalta normaalistikin kissat heltellä syövät vähemmän.
Vaikka olen Siiriä kantanut lämmön noustessa parvekkeelta sisälle, lisännyt vesikuppien määrää, antanut vettä vähän enemmän ruiskulla suuhun, niin ei hoitoni ole auttanut, ei edes se kovasti rakastaminen.
Tilanteet muuttuvat äkkiä. Olin ajatellut, etten maailmalle huuda Siirin sairaudesta, mutta kun tämä vaikuttaa kuitenkin koko karavaanariporukan elämään ja reissuihimme. Viime viikonlopun olisi pitänyt olla reissuviikonloppu, mutta Siiri oli alkanut viikolla syömään vähän huonommin. Joten jäimme kotiin, vaikka Siiri itse kyllä olisi varmasti halunnut mökkiauton ikkunoista ja ovesta lähteä lintuja katselemaan. Toisalta mökkiautoilu ei ole este, kun siinä on myös asunto-osassa ilmastointi, jolla olot mökkiautossa ovat viileämmät kuin kotona. Ainahan se on huoli vuorireissulla siitä, että jos se ilmastointilaite meneekin jostain syystä pois päältä.
Siiri ei muuten vaikuttanut sairaalta, mutta ruoka maistui aina vaan huonommin. Tupsukorva-Ystävät ovat siirtyneet enempi yösyöjiksi. En voinut tietää syökö Siirikin yöllä, joten syötin Siiriä noin puolet päiväruokamäärästä varmistaakseni ettei suurempia tuhoja tapahdu. Kissahan ei saa olla vuorokautta syömättä. Painokaan ei ollut laskenut.
Tässä kuvissa Siiri on torstai aamuna, kun posti toi paketin. Siiri tuli tyhjän laatikon tarkastamaan kissoista ensimmäisenä ja kun tarkastus oli tehty kellahti iloisesti maahan pyörimään ja kieltä näyttämään. Kuvien ottamisen jälkeen soitto eläinlääkäriasemalle, kun huono ruokahalu niin palvelijoita huoletti. Verikokeisiin pääsimme puolentoista tunnin päähän, kun ottivat meidät vastaan ruokatunnilla. Minut ja Siirit olisi lääkäriasemalta haettu, mutta Mieheni tuli kyytimieheksi.
Vaikka olen Siiriä kantanut lämmön noustessa parvekkeelta sisälle, lisännyt vesikuppien määrää, antanut vettä vähän enemmän ruiskulla suuhun, niin ei hoitoni ole auttanut, ei edes se kovasti rakastaminen.
Tilanteet muuttuvat äkkiä. Olin ajatellut, etten maailmalle huuda Siirin sairaudesta, mutta kun tämä vaikuttaa kuitenkin koko karavaanariporukan elämään ja reissuihimme. Viime viikonlopun olisi pitänyt olla reissuviikonloppu, mutta Siiri oli alkanut viikolla syömään vähän huonommin. Joten jäimme kotiin, vaikka Siiri itse kyllä olisi varmasti halunnut mökkiauton ikkunoista ja ovesta lähteä lintuja katselemaan. Toisalta mökkiautoilu ei ole este, kun siinä on myös asunto-osassa ilmastointi, jolla olot mökkiautossa ovat viileämmät kuin kotona. Ainahan se on huoli vuorireissulla siitä, että jos se ilmastointilaite meneekin jostain syystä pois päältä.
Siiri ei muuten vaikuttanut sairaalta, mutta ruoka maistui aina vaan huonommin. Tupsukorva-Ystävät ovat siirtyneet enempi yösyöjiksi. En voinut tietää syökö Siirikin yöllä, joten syötin Siiriä noin puolet päiväruokamäärästä varmistaakseni ettei suurempia tuhoja tapahdu. Kissahan ei saa olla vuorokautta syömättä. Painokaan ei ollut laskenut.
Tässä kuvissa Siiri on torstai aamuna, kun posti toi paketin. Siiri tuli tyhjän laatikon tarkastamaan kissoista ensimmäisenä ja kun tarkastus oli tehty kellahti iloisesti maahan pyörimään ja kieltä näyttämään. Kuvien ottamisen jälkeen soitto eläinlääkäriasemalle, kun huono ruokahalu niin palvelijoita huoletti. Verikokeisiin pääsimme puolentoista tunnin päähän, kun ottivat meidät vastaan ruokatunnilla. Minut ja Siirit olisi lääkäriasemalta haettu, mutta Mieheni tuli kyytimieheksi.
Vuosi sitten 18.7.2017 oli tulokset hurjan korkeat raja-arvoihin verrattuna. Lääkärin mukaan moni kissa olisi jo näillä tuloksilla muissa maailmoissa.
- urea 140 (normaali arvo 17,6 - 32,8)
- crea 12,4 (normaali arvo 0,8 - 1,8)
Torstaina 26.7.2018
- urea 135,3
- crea 8,9
On kokemusta sairaasta kissasta ennen Siiriä. Sen näkee silmistä, kun elämän liekki alkaa kadota ja tassu ei enää nouse lempilelulla leikkiin. Siiri ei ole vielä siinä tilanteessa, ei myös lääkäreiden mielestä, että pitäisi tehdä se vaikea päätös. Siinä vaiheessa, kun kissa alkaa vetäytyä piiloon ja alkaa olla kipeän oloinen tai niin kuin munuaisvikaisella voi tulla kovat munuaiskivut, niin silloin on tehtävä se suurin rakkauden osoitus karvaista perheenjäsentä kohtaan. Se hetki voi tulla nopeastikkin, mutta sen hetki ei ole vielä.
Esitimme lääkäreillemme toivomuksen, että saisimmeko kokeilla Siirille kotihoitoa ja saimme siihen suostumuksen. Eläinlääkärimme ehdotti itse ennen kevätlomalle lähtöä, että haluammeko ottaa ihon alle nesteytymisvälineet mukaan hätä tilannetta varten. Häntä vähän pelotti Espanjan keväinen lämpö. Meille opastettiin nesteytys ja minä pistin Siiriä kaksi kertaa ihon alle. Välineitä ei tarvittu ja ne saimme palauttaa eläinlääkäriasemalle ilman maksua takaisin. Meillä on tosissaan ihanat eläinlääkärit. Eläinlääkäriasemaa pitää pariskunta ja heillä on kaksi muuta lääkäriä. Vaimo on pieneläinpuolen lääkäri ja mies hevospuolen. Mies on opiskeluaikana ollut Suomessa harjoittelussa.
Siiri jäi torstaina eläinlääkäriin ja he laittoivat Siirin nesteytykseen ja lääkitsivät. Me menimme viiden jälkeen hakemaan hänet kotiin. Lääkäri näytti kuinka nesteytysletku irroitetaan ja saimme myös kirjalliset ohjeet. Meille oli lähiapteekkiin tilattu pieniä 50 ml nestepulloja, joilla on turvallisempi nesteyttää kuin mitä olisi 500 ml pullosta. Kissalle kun ei saa antaa kuin 100 ml nestettä suoneen päivässä. Lähetti ei ollut vielä tuonut pulloja apteekkiin, niin meille ehdotettiin, että pullot tuotaisi kotiin, mutta jäimme kuitenkin odottamaan kymmeneksi minutiksi. Kyllä täällä ollaan ihanan palvelevia.
Perjantaina aamupäivästä eläinhoitaja tuli meille kotiin ja laitoin hänen tuellaan ja opastuksella Siirin ensikertaa nesteytyksen. Hän myös antoi Siirille kaksi lääkeruiskullista, toisen nesteen mukaan ja toisen pistoksena. Ne olivat lääkeitä munuaisille ja vatsalle, jotka Siiri oli saanut edellispäivänä myös sairaalassa.
Eli illalla ja aamulla 50 ml laitetaan Siirille nestettä suoneen. Hyvin on hoito ainakin tähän asti onnistunut mamma- ja isäntähoitsuillakin. Lauantaiaamuna tippa tipahteli hitaasti ja aikaa meni kolme ja puoli tuntia. Jotenkin vain Siirin asento vaikutti tippumiseen. Osan aikaa Siiri makasi isolla tyynyllä sylissäni ja sai kehuja ja silityksiä. Voiko hän parempaa hoitoa edes saada? Muulloin tippa on tippunut vajaassa puolessatoista tunnissa, jonka Siiri on ollut kuljetuslaukussa rauhallisesti puunaten itseä, katsellen ja nukkuen.
Meistä ja varmaan Siiristäkin kotihoito on aivan parasta. Hyvää hoitoa saisi eläinsairaalassakin, mutta kyllähän kotiolot voittaa metallihäkin, kun kotona saa olla ja liikkua normaalisti. Aamuvarhaisella ja illan viilentyessä myös katsella ja kuunnella kotipihan touhuja. Siirillä on joskus tapana lääkärissä äristä, erityisesti verikokeita ottaessa, ei aina. Eikä ilmeisesti syöttämiselle ollut sairaalassa vuosi sitten niin myötämielinen, mutta mamman sylissä istua napottaa vain rauhallisesti niin kuin tämä nesteytyskin on mennyt rauhan merkeissä.
- urea 140 (normaali arvo 17,6 - 32,8)
- crea 12,4 (normaali arvo 0,8 - 1,8)
Torstaina 26.7.2018
- urea 135,3
- crea 8,9
On kokemusta sairaasta kissasta ennen Siiriä. Sen näkee silmistä, kun elämän liekki alkaa kadota ja tassu ei enää nouse lempilelulla leikkiin. Siiri ei ole vielä siinä tilanteessa, ei myös lääkäreiden mielestä, että pitäisi tehdä se vaikea päätös. Siinä vaiheessa, kun kissa alkaa vetäytyä piiloon ja alkaa olla kipeän oloinen tai niin kuin munuaisvikaisella voi tulla kovat munuaiskivut, niin silloin on tehtävä se suurin rakkauden osoitus karvaista perheenjäsentä kohtaan. Se hetki voi tulla nopeastikkin, mutta sen hetki ei ole vielä.
Esitimme lääkäreillemme toivomuksen, että saisimmeko kokeilla Siirille kotihoitoa ja saimme siihen suostumuksen. Eläinlääkärimme ehdotti itse ennen kevätlomalle lähtöä, että haluammeko ottaa ihon alle nesteytymisvälineet mukaan hätä tilannetta varten. Häntä vähän pelotti Espanjan keväinen lämpö. Meille opastettiin nesteytys ja minä pistin Siiriä kaksi kertaa ihon alle. Välineitä ei tarvittu ja ne saimme palauttaa eläinlääkäriasemalle ilman maksua takaisin. Meillä on tosissaan ihanat eläinlääkärit. Eläinlääkäriasemaa pitää pariskunta ja heillä on kaksi muuta lääkäriä. Vaimo on pieneläinpuolen lääkäri ja mies hevospuolen. Mies on opiskeluaikana ollut Suomessa harjoittelussa.
Siiri jäi torstaina eläinlääkäriin ja he laittoivat Siirin nesteytykseen ja lääkitsivät. Me menimme viiden jälkeen hakemaan hänet kotiin. Lääkäri näytti kuinka nesteytysletku irroitetaan ja saimme myös kirjalliset ohjeet. Meille oli lähiapteekkiin tilattu pieniä 50 ml nestepulloja, joilla on turvallisempi nesteyttää kuin mitä olisi 500 ml pullosta. Kissalle kun ei saa antaa kuin 100 ml nestettä suoneen päivässä. Lähetti ei ollut vielä tuonut pulloja apteekkiin, niin meille ehdotettiin, että pullot tuotaisi kotiin, mutta jäimme kuitenkin odottamaan kymmeneksi minutiksi. Kyllä täällä ollaan ihanan palvelevia.
Perjantaina aamupäivästä eläinhoitaja tuli meille kotiin ja laitoin hänen tuellaan ja opastuksella Siirin ensikertaa nesteytyksen. Hän myös antoi Siirille kaksi lääkeruiskullista, toisen nesteen mukaan ja toisen pistoksena. Ne olivat lääkeitä munuaisille ja vatsalle, jotka Siiri oli saanut edellispäivänä myös sairaalassa.
Eli illalla ja aamulla 50 ml laitetaan Siirille nestettä suoneen. Hyvin on hoito ainakin tähän asti onnistunut mamma- ja isäntähoitsuillakin. Lauantaiaamuna tippa tipahteli hitaasti ja aikaa meni kolme ja puoli tuntia. Jotenkin vain Siirin asento vaikutti tippumiseen. Osan aikaa Siiri makasi isolla tyynyllä sylissäni ja sai kehuja ja silityksiä. Voiko hän parempaa hoitoa edes saada? Muulloin tippa on tippunut vajaassa puolessatoista tunnissa, jonka Siiri on ollut kuljetuslaukussa rauhallisesti puunaten itseä, katsellen ja nukkuen.
Meistä ja varmaan Siiristäkin kotihoito on aivan parasta. Hyvää hoitoa saisi eläinsairaalassakin, mutta kyllähän kotiolot voittaa metallihäkin, kun kotona saa olla ja liikkua normaalisti. Aamuvarhaisella ja illan viilentyessä myös katsella ja kuunnella kotipihan touhuja. Siirillä on joskus tapana lääkärissä äristä, erityisesti verikokeita ottaessa, ei aina. Eikä ilmeisesti syöttämiselle ollut sairaalassa vuosi sitten niin myötämielinen, mutta mamman sylissä istua napottaa vain rauhallisesti niin kuin tämä nesteytyskin on mennyt rauhan merkeissä.
 |
| Katossa roikkuva kynttelikkö toimii tippatelineenä. |
Potilas tai on oikeastaan hassua sanoa potilas, kun hän ei siltä vaikuta, lauantaiaamuna parvekkeella lintuja kyttäämässä. Lauantain aikana on ruokaa syönyt vähän neljä kertaa kotihoitohenkilökunnan silmien alla, myös yöllä ja nyt sunnuntaiaamuna. Eli tuo taitaa tietää ihan hyvää. Sitä, että munuaiset toimivat vielä ja nesteytyksellä veriarvot ovat alkaneet laskemaan.
Meitä ei haittaa lämpö vaan siitä tykätään ja siihen on totuttu. Sadepäivänä, kun lämpö on laskenut viiteentoista asteeseen, palelee eivätkä edes Kissat viihdy tuolloin parvekkeella. Eilen illan reilun 20 asteen iltasää tuntui viileältä. Kotimittari varjossa on näyttänyt parhaimmilaan 33,9 lämpöastetta ja osaan Saksaan on luvattu ensiviikolla 38 lämpöastetta. Sisälämpötila on aamulla 23, illalla vajaat 26. Mutta Siirin terveydelle lämpö ei ole hyväksi, se on nyt koettu toistamiseen, joten olemme päättäneet nyt hankkia aivan Siirin takia ilmastointilaitteen, joka viilentää sisäilmaa. Hyvät tuulettimet ovatkin olleet joka kesä käytössä, joiden tuulessa Kissat tykkäävät olla.
Jotenkin on luottavainen mieli, huoli on tietysti pienestä kova, että Siirin veriarvot laskee ja ruoka alkaa taas maistumaan paremmin. Eikä vielä ole hetki yhteisen matkan päättyä. Ollaan kiitollisia jokaisesta annetusta yhteisestä hetkestä, jotka saamme yhdessä elää.
Tämä nyt tietää sitä, että jonkin aikaa mökkiauto seisoo kotipihassa ja lomat siirtyvät, kaikkemme teemme Siirin parhaaksi. Nyt pyöräretkelle.
Jotenkin on luottavainen mieli, huoli on tietysti pienestä kova, että Siirin veriarvot laskee ja ruoka alkaa taas maistumaan paremmin. Eikä vielä ole hetki yhteisen matkan päättyä. Ollaan kiitollisia jokaisesta annetusta yhteisestä hetkestä, jotka saamme yhdessä elää.
Tämä nyt tietää sitä, että jonkin aikaa mökkiauto seisoo kotipihassa ja lomat siirtyvät, kaikkemme teemme Siirin parhaaksi. Nyt pyöräretkelle.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti