Tutustumista viehättäviin pikkukaupunkeihin ja rantoihin kävellen sekä pyöräillen. Kuunnellen ja katsellen merta ja metsiä luonnonsuojelukohteessa. Sekä historian jälkiä katselemassa.
Kartta Rügenin saaresta.
8.9.2019: Aamu valkeni tihkusateisena. Matkaa oli jatkettava täältä koillisnurkasta ja leirintäalueelta, Campingplatz Thiessow Rügeniin.
Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana. |
Ajelimme Binziin, jonka ohi olimme edellispäivänä tuksuttavalla ja tupruttavalla höyryjunalla kulkeneet.
Tämä kylpyläkaupunki on ollut jo suosittu lomakohde 1800-luvun loppupuolella. Saksojen yhdistymisen jälkeen kaupungista on jälleen tullut hyvin suosittu lomakohde. Eikä ihme, kaupunkinäkymä mukavan näköisine huviloineen oli ihastuttava.
1900-luvun alussa rannalla komeili 580 metriä pitkä puurakenteinen laituri. 1942 laituri romahti. 1994 avattiin tämä uusi 370 metriä pitkä laituri.
Kaupungissa oli laiturijuhlat, Seebrücken Fest, Kurhaus Binzin edustalla.
Jäimme kuuntelemaan musiikkia ja napostelimme vatsaamme vähän täytettä.
Tunnelma oli kivan näköisellä ranta-alueella rauhallisen mukava.
Ei näitä valkoisia rakennuksia voinut kuin ihastella, niin kauniita olivat.
Kävimme kävelemässä myös Schmachter Seen rannalla. Voi miten mukava olisi ollut alueeseen tutustua paremmin, mutta aika oli tälläkin reissulla rajallinen.
Matkamme oli jatkuttava. Ajelimme vähän matkaa eteenpäin ja Itämeren rannalle jäimme monen muun karavaanari autokunnan tavoin parkkipaikalle yöksi, Park-und Wohnmobilstellplatz Neu Mukran. Tässä oli lupa matkailuautojen yöpyä kahdeksan euron maksulla.
Tässä päivän vajaa 34 kilometrin ajoreitti.
Olimme kyttäilleet sääennusteita ja ne eivät kertoneet hyvää, joten tämä pyöräretki oli parasta toteuttaa tänä iltana. Takatallista otimme pyörät esille ja lähdimme pyöräilemään. Kävimme Binzissä asti. Matkalla oli kilometrejä pitkät rakennukset, jotka halusime nähdä.
Eräs johtaja halusi tänne rakentaa suuren terveyskylpylän ja tehdä Prorasta maailman suurimman rantalomakohteen. Rakennustyöt aloitettiin 1936, mutta 4,5 kilometrin pituisen rakennuksen rekennustyöt keskeytyivät toisen maailmansodan takia. Sodan jälkeen rakennukset olivat itä-Saksan (DDR) armeijan käytössä suljettuna sotilasalueena. Saksojen yhdistymisen jälkeen 90-luvun alussa nämä rakennukset jäivät tyhjilleen. 1991 aluetta pääsivät kansalaiset katsomaan. 2012 rakennuksia alettiin myydä huutokaupalla sijoittajille. Tuon jälkeen aluetta on uudiskorjattu. Rakennuksiin on tehty luxus-asuntoja, hotelleja, hostelli, kauppoja, ravintoloita, museo alueesta, Dokumentationszentrum Prora. Keskeneräiset rakennukset ovat muistomerkkejä.
Pitkästi oli rannalla rakennuksia. Uutta ja hienon näköistä, mutta paljon myös rakennustyömaata ja osa rakennuksista vielä tyhjillään kymmenien käyttämättömänä olleiden vuosien kuosissa. Kuvat kertokoon, miltä kilometrien alue näytti.
Paluumatkalla alkoi tihkusade.
9.9.2019: Vettä tuli koko yön ja reilusti, vielä aamupäivänkin ja lopun päivää sadekuuroina. Kävimme Prorassa ruokakaupassa ja ajelimme Rügenin luonnonperintökeskukseen Naturerbezentrum Rügen, katselemaan, tutkimaan ja kävelemään yli kilometrin pituinen polku metsässä puiden yläpuolella.
Tässä tornissa kävelynousumatka on kuusisataa metriä ja nousumetrejä 40. Matkalla oli useita infoja linnuista ja tehtynä mallina niiden pesäkoloja.
Ylhäällä ei voinut pitkään olla, kun vesisade piiskasi päin kasvoja. Sadevarjokin oikeni suoraksi. Näkymät ylhäältä ympäriinsä eivät olleet parhaat tässä säässä, mutta silti kiva panoraamanäkymä.
Tämä kohde oli mukava näin sadesäässäkin.
Matka jatkui Nationalpark Jasmundiin.
Ajelimme Hagenin kylään stellplatzille. Tässä päivän 25 kilometrin ajoreitti, jossa ajelimme taaksepäin Proraan ja luontokeskukseen. Eli pitkiä eivät olleet meidän päiväajomatkat.
10.9.2019: Sääennusteet pitivät paikkansa. Vesisateessa olisi voinut lähteä ulos, mutta kun vettä tuli kovassa tuulessa vaakatasossa, niin tuo sää ei houkutellut ulos lähtemään. Tästä tuli vötkistelypäivä, joka teki kyllä turralle jalalleni ja heikoille jaloilleni hyvää. Olin ollut alkukesästä lähes viisi viikkoa liikuntakyvytön pahan vällilevypullistuman takia ja kävellyt vasta kuukauden verran ilman kyynärsauvoja. Tällä reissulla pari kertaa päivässä tein pieniä jumppaliikkeitä ja venyttelyjä, aivan kuten vieläkin 11.11. tätä kirjoittaessani. Illasta juuri ennen pimeän tuloa alkoi tuuli ja sade hellittämään. Pihamaakaan ei enää ollut yhtä isoa rapakkoa, joten uskalsimme viimein pistää päämme ulos ja käydä suihkussa.
11.9.2019: Yö oli kahden sadeyön jälkeen hiljainen. Aamulla aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Voi miten ihanalta tuo tuntuikaan.
Pyöräilimme UNESCOn suojelemien arvokkaiden vanhojen pyökkimetsien halki kansallispuiston keskukseen, Nationalpark-Zentrum Königsstuhl. Tutkimme keskusta sekä teimme pienen kävelyretken. Kävimme katsomassa Viktorian näkymää ja Kuninkaantuolia. Sää oli mukavan lämpöinen ja meri lähes tyyni.
Pyöräilimme takaisin ja teimme vielä mutkan pohjoiseen.
Kävimme Lohmen kylässä.
Olisimme pyöräilleet pitempäänkin, mutta minun pyörästä lonksahti kettinki pois paikoiltaan. Ja syykin siihen selvisi. Ketjun lenkki oli rikki. Mieheni sai ketjun paikoilleen ja väännettyä ketjun lenkin paremmin kiinni. Varovasti pyöräily onnistui, mutta meidän oli palattava kuitenkin suorinta tietä mökkiautolle.
Täällä kansallispuistossa olisi voinut vaikka viikon aikaa viettää, mutta Usedom-saarella vierailu ja eilinen sadepäivä oli vienyt meidän lomapäiviä. Meidän oli jatkettava matkaa. Meillä oli kaksi kohdetta, jotka halusimme saarelta nähdä vielä tällä reissulla. Ensitöiksi etsimme pyörään korjauskappaleen ja kävimme ruokakaupassa.
Ajelimme yöksi Putgarteniin matkailuautojen parkkipaikkalle yöksi. Vajaa 30 kilometriä siirryimme eteenpäin.
Jatkuu,..
©Soleil
2 kommenttia:
Varmasti mahtavaa! Ja upeita rakennuksia :)
Oli mukavan näköisiä. Rügen ja saaret ovat olleet jo entisaikaan suosittuja lomakohteita ja nykyisin vielä enemmän. Saksalaiset haluavat lomailla "oman" meren rannalla.
Taas tuolla entisen itä-Saksan puolella on erin näköistä kuin meidän kotoisessa Baijerissa. Yleisnäkymä on köyhemmän näköistä. Eikä ihme kun itä-Saksa annettiin kymmeniä vuosia ränsistyä. Nyt on 30 vuotta uudistettu. Mekin maksamme lisäveroa tuon alueen jälleenrakentamiseen. Ihmisetkin tuolla pohjoisemmassa ovat erilaisia, eivät niin iloisia ja ystävällisiä. Keväällä Belgian ja Hollanin reissulla tuon myös huomasi.
Lähetä kommentti