Ihastelua, kun lumivuoret näkyivät hienosti kotikulmille.
Mies oli tehnyt meille edellisiltana valmiiksi puhelimensa kartalle sunnuntaikävelyretkemme reitin, jossa olisi muutama geokätkökin etsittävänä.
Reitti ei harmillisesti kulkenut alppimaisemien puolella, vaan juuri toisella puolella kukkuloita sekä matalalla laaksossa.
Minua aina vähän huvittaa, kun täällä laittavat pienempien teiden varsille jykevät aurausviitat talveksi. Nuo seipäät ovat lähes parimetrisiä. Lunta enimmillään on taitanut olla yhdeksän vuoden aikana 20-30 cm. No, onpahan varauduttu korkeampiin nietoksiin.
Sääennusteiden mukaan tänään piti olla täysin aurinkoinen päivä, mutta pilvet peittivät taivaan.
Aina metsissä on näitä metsästäjien passipaikkoja ja hyvin erilaisia myös. Täällä oli muutama tällainen uuden näköinen.
Tämä yksinäinen pitkä petäjä oli jotenkin hauskan näköinen.
Alkuviikosta Saksaa oli rieputellut Sabine-myrsky. Meilläpäin myrsky ei kovin myrskyisästi puhaltanut, mutta täällä metsässä näki tuoreita tuhoja.
Esteitä ylitettävänä.
Olipa tuolla kopperolla ollut hyvää tuuria. Pitkä kuusi oli kaatunut viereen hipoen. Voimaa oli kaatumisella ollut, kun puu oli katkennut poikki.
Puolessa välissä kävelyretkeä alkoi sininen taivas pilven raosta pilkottamaan.
Tässä puupinolla istuimme ja pidimme pienen evästauon.
Jokapaikassa metsässä oli paljon puiden havuja ja katkenneita oksia. Piti aina ympärille katsella, ettei vaan joku puissa roikkuva irto-oksa putoa niskaan.
En saanut tähän kuvaan taltioitua kaunista näkyä. Sitä kun rinnemetsään paistoi puiden lomasta aurinko ja rinne oli täynnä valkoisia lumihiutaleita - lumikelloja.
Täällä oli joku hakkuutyömaa. Oli vanhempia tuulenkaatokantoja ja muutenkin metsää harvennettu.
Puhuimme täällä kävellessä siitä, että kuinka meille Saksa on metsäinen maa. Joka paikassa on kauniita metsiä, joissa on merkittyjä ulkoilureittejä, mutta myös aivan metsäteitä kävelyyn ja pyöräilyyn, aivan kuin peltoaukeillakin. Ja mikä parasta, täällä ei kesäisinkään paarmat, sääsket, mäkäräiset ja polttiaiset kiusaa. Vaikka lapsena asuin maalla ja luontoihmisenä Suomessa asuessa paljon luonnossa liikuin, niin en koskaan tottunut öttiäisiin. Voi kuinka monta lämpimää kesäiltaa ne ovat pilanneet, kun on saanut olla paksut vaatteet päällä ja huppu päässä tiukasti kiinni, etteivät käy iholle pistelemään tai korviin surraamaan. Rehellisesti sanoen, en moisia muistoja kaihoten kaipaa ja rakasta.
1927 tehty lähde.
Ilma oli noin 13 asteen lämpöinen.
Matkaa tuli 7.7 kilometriä 290 nousumetrillä. Kun ei pidä kiirettä ja etsii matkalla 12 geokätköä, niin aikaa tuhrautuu nopeasti.
©Soleil
Edellisen viikonlopun tallustelut oli komeammissa vuorimaisemissa.
- 8.2.2020: Talvivaelluspäivä Schwarzenberghüttelle
- 9.2.2020: Bad Hindelangissa talvivaellusreitillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti