lauantai 29. helmikuuta 2020

13.12-6.1.2020 Joululoma: 4.Osa, Joulun aika

Lämpimin joulun aika ikinä johon kuului merta, aurinkoa, hellesäätä, hiekkarantaa, luonnonpuistoa, lintuja, pyöräretkiä, leirintäaluetta ja puskaparkkia.



22.12.2019: Illalla alkanut kova tuuli puhalsi vielä aamullakin. Luimme netistä kuinka etelä-Ranskassa ja pohjois-Espanjassa oli tuulen ja vesisateen takia muutama ihminen kuollut, pohjois-Portugalissakin oli satanut myrskyten. Olimme kiitollisia, että olimme seuranneet tiiviisti sääennusteita, emmekä lähteneet Montserratin vuorimaisemista länteen päin, vaan tulimme itään ja merenrannalle.

Matkaa oli kuitenkin aamupuuhien jälkeen jatkettava Ebro-joen suistoalueelta ja stellplatzilta Casa de Fusta. Nyt oli yksi vuosien haave toteutettu, kun näimme tämän ainutlaatuisen luonnonpuistoalueen dyyneineen ja riisipeltoineen, 13.12-6.1.2020 Joululoma: 3.Osa, Meren rannalla. Olimme nähneet hiekkaisat dyynit, suot ja paljon lintuja, vaikka uutta lintulajibongausta ei saatukaan.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana.

Seuraava kohteemme ei ollut suunnitelmissa, mutta aurinko ja lämpö toimivat suunnan näyttäjänä.



Ajelimme Valencian eteläpuolelle luonnonpuisto Parque Natural de La Albuferalle ja leirintäalueelle, Devesa Gardens Camping & Resort.


Kissatkin nauttivat lämmöstä. Beibi-Kunigas oli ensikertaa leirintäalueella ja vieläpä palmun alla.


Leirintäalue oli mukava ja monipuolinen. Oli siistit ja lämmitetyt huoltotilarakennukset. Hyvät pyykkikoneet ja kuivausrummut, joissa pyykit sai kuivaksi. Monesti pyykit jäävät kosteiksi kuivausrummussa. Osan pyykeistä kyllä kuivasimme espanjalaisessa talviauringossa. Pääasiassa alueella oli paikallisia, vain muutama talvehtiva eläkeläisporukka.


Tässä päivän ajoreittimme.


23.12.2019: Aamulla vötkistelimme pitkään, emme pitäneet mihinkään kiirettä. Lähin kauppa oli muutaman kilometrin päässä. Lähdimme rantoja pitkin etelään päin pyöräilemään ja paluumatkalla kävimme kaupassa.


Oli hiljaista ja paljon tyhjillään olevia loma-asuntoja.


Lämmintä näytti rannan mittarin mukaan olevan 18 astetta.






24.12.2019: Jouluaatto on niin herttainen,.. Suklaallahan se päivä piti aloittaa. Beibi-Kunigas sai ensimmäisen jouluaikansa aloittaa leikkimällä joulunvärisillä karkkipapereilla vähän aikaa.


Myöhemmin lähdimme rantametsiä pitkin pyöräilemään pohjoista ja Valenciaa kohti.


Parque Natural de La Albufera - Albufera Natural Park, Albuferan luonnonpuisto sijaitsee vain 11 kilometrin päässä Valenciasta. Täällä makean veden laguunilla tärkeitä elinkeinoja ovat kalastus ja riisin viljely.







Matkalla oli hyvät pyörätiet.


Muistan kuinka vuosia sitten aurinkorannikolla ihmettelin kaikenlaisia roskakasoja, monesti aivan rakennusjätettä kulkureittiemme varsilla. Nyt kun olimme muutaman reissun tehneet poissa aurinkorannikolta noita roskaläjiä ei ollut juurikaan näkynyt, mutta aivan turistien suosiman taiteen ja tieteen kaupungin nurkan takana niitä oli ja näkyvästi pyörätieltä katsottuna. No, suurin osa turisteista kulkee aivan muuta kautta.


Valencia on meille kokematon kaupunki. Olemme kyllä kaupungin läpi ja tuota alakuvan siltaa pitkin mökkiautolla muutama vuosi sitten ajaneet.



Tässä huippumodernissa tiedekeskekuksessa olisi ollut moneksi päiväksi katseltavaa, mutta kiertelimme nyt vain ulkoapäin katselemassa näitä upeita rakennuksia.





Söimme jouluruokaa ja nautimme hellesäästä. Juuri täällä päin Espanjaa oli lämpimintä joulun aikaan. Keskustaan asti emme ehtineet, kun oli jo palattava kissojen luo.


Kuvia rakennuksista.


Palasimme osan matkaa eri reittiä takaisin leirintäalueelle.




Täällä rantaparkkipaikalla oli karavaanarit puskaparkissa joulun aikaa vietämässä.


Mukava oli luonnonpuiston rantamaisemissa tehdä jouluaaton pyöräretki. Matkaa tälle tuli 42 kilometriä.


Suomessa joulun tärkein päivä on jouluaatto, mutta lähes kaikkialla muualla se on joulupäivä. Espanjassa joulua tärkeämpi päivä on "Kuninkaiden päivä" eli loppiainen.


Kissat saivat herkkulautasensa ja paketeista jokainen tuoksuvat Aumüller lelut, joista oli iloa, mutta myös pientä kinaa. Se on kumma, kissalapset ovat aivan samanlaisia kuin ihmislapsetkin. Vaikka jokainen saa, niin aina tulee pientä erimielisyyttä. Prinsessan möksöttävä ilme jo kertoo, ettei hän ollut tyytyväinen saamaansa pöllöön vaan hän olisi halunnut haisunäädän, mutta eihän Beibi-Kuningas sitä halunnut hänelle antaa. 


25.12.2019: Joulupäivän aamuna ei kiirettä pidetty. Oli viimein pakko nousta ylös, kun mökkiauton pimennyverhojen raosta tuli kirkas ja lämmittävä auringon valo. Puolen päivän jälkeen lähdimme pyöräretkelle.

Harmittavasti luonnonpuiston lintupaikat olivat kiinni tänään.


Mukavan näköisessä El Palmar -pikkukapungissa ihmiset olivat juhlavaatteissa liikenteessä. Me pyöräilyvaatteissa, mutta oli muitakin pyöräilijöitä.


Ravintolat odottivat asiakkaita Joulumenun syöntiin.


Me suuntasimme järven ympärille ja riisiviljelmille lintuja katselemaan.






Tämä alue on tärkeä kosteikkoalue linnuille, mutta tänään lintuja näimme vähän Ebro-joen suistoalueeseen verrattuna.




Paluumatkalla El Palmarissa olisimme halunneet syödä jotakin, mutta ravintola johon pysähdyimme tarjosi tänään vain jouluruokamenuja. Näyttivät olevan myös jokainen ravintola tupaten täynnä porukkaa, niin kuin myös parkkipaikat ja tienvarret olivat täyttyneet autoista.


Muutama kuva leirintäalueesta lisää. Alueella on mm. uima-altaat, pallopelikenttiä, iso hevostalli.


Suuntasimme leirintäalueen ravintolaan, josko sieltä ruokaa saisimme vatsan täytteeksi. Ensimmäinen ravintolasali oli tupaten täynnä äänekkäitä ihmisiä. Pian meille ilmoitettiin, että paikka löytyy. Meidät vietiin yhden ison ruokasalin läpi kolmanteen isoon tilaan. Ihmettelimme, kuinka paljon täällä oli porukkaa, mutta olihan pihan parkkipaikkakin täynnä autoja, joten tänne olivat tulleet muutkin kuin leirintäalueella lomailevat.


Kaikki muut pöydät olivat täynnä, mutta yksi pyöreä pöytä oli vapaa, johon meidät sitten ohjattiin istumaan. Täällä oli vain joulumenu tänään tarjottavana 48 euron hintaan. Oli varmasti aivan viime hetkiä, että ruokaa saimme ja tämän jouluruokailukokemuksen, kun muut olivat jo pitemmällä syömisiensä kanssa.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ainoastaan perunat olivat kylmät ja kovat. Niistä ei alettu valittamaan, kun ei tietänyt oliko se tapakin tarjota potut kylmänä.

Olihan se ihan elämys seurata paikallisten jouluruokailua. Tuppisuuna syöjiä ja hymyttömillä naamoilla olijoita ei näkynyt. Isoissa pöytäseurueissa oli vauvasta isovanhempiin. Joissakin pöydissä annettiin joillekin pienet lahjat. Lähipöydän porukka, jossa oli ilmeisesti isovanhemmat, heidän 2-3 aikuista lasta puolisoineen ja lapsineen antoivat ruuan syötyä vaarille villapaidan ja mummolle käsilaukun lahjaksi. Tuon jälkeen vaari jakoi pienille lapsenlapsilleen 20:n ja teini-ikäisille 50 euron setelit. Muuten eivät lahjoja antaneet.


26.12.2019: Aamupuuhien jälkeen jatkoimme matkaa. Pyykit oli pesty ja mökkiauton säiliöt tyhjennetty ja täytetty, joten näidenkin asioiden takia olimme valmiita jatkamaan matkaa.

Emme ajaneet kuin viiden ja puolen kilometrin päähän Les Gavines rannalle puskaparkkiin, Valencia, 11 Avenida Gola del Puchol, muiden kansainvälisen karavaanariautokunnan sekaan.


Tämä oli kolmas hellepäivä peräkkäin, josta me kaikki nautimme suurin sydämin.


Emme tehneet mitään. Olimme auringon paisteessa ja töllötettiin merelle, me palvelijat ulkona ja Kissat mökkiauton ikkunoissa ja oviaukossa.


Olimme lukeneet netistä, että turistiaikaan tällä parkkipaikalla olivat rosvot käyneet matkailuautoissa. Tuosta asiasta emme kovin huolissaan olleet. Emme edes olleet vielä yöpuulla, mutta pimeä oli jo tullut, kun katselin mökkiauton takaikkunasta mitä ulkona näkyy. Lähinaapurin englantilaiset, noin meidän ikäinen pariskunta, laittoivat kolistellen ruokaa, joivat viiniä ja mies makasi välillä jalat ylhäällä sohvallaan näpräten puhelintaan, kaikki ikkunat selällään. Autojemme välistä kulki joku mies, joka katsoi jonkun aikaan heidän ohjaamon sivuikkunasta sisään, aivan läheltä. Meni muutama minuutti, kun tuli uudestaan. Siinä vaihessa sanoin asiasta Miehelleni. Hän sammutti mökkiauton etuosasta valot ja aukaisi kaihtimen. Pian tämä mies tuli kolmannen kerran ja katsoi taas englantilaisten ikkunasta sisään. Mieheni osoitti häntä taskulampulla ja mies lähti pois. Mieheni laittoi kengät jalkaan ja lähti ulos. Mieheni huuti perään, että onko sulla jotain asiaa, mutta mies paineli jo kauempana kerrostaloille päin. Mieheni kävi sanomassa englantilaisille, mitä olimme nähneet ja että kannattaa pitää verhot kiinni. Rosvo katseli varmasti helppoa varastettavaa. Englantilaisten auto oli vanhempi matkailuauto. Englantilaiset kiittivät aamulla, että oli heille kerrottu. Eivät edes kuulemma osanneet ajatella, että tuolla voisi olla rosvoja. Olivat kahden kuukauden reissulla. Heillä oli autossa koira, joka heti alkoi haukkumaan, kun Mieheni oveen koputteli eli heidän autosta ei olisi mitään viety yöaikaan. 


27.12.2019: Yö oli hiljainen ja rauhallinen. Vain meren kohina kantautui korviin. Aamulla seurasin Kissojen kanssa kaunista mereltä nousevaa auringon nousua. Valencian eteen merelle oli yön aikana tullut paljon rahtialuksia. Suunnittelimme yhdessä loman seuraavaa suuntaa ja kohteita, jotka olimme jo kotona ottaneet yhdeksi vaihtoehdoksi.

2 kommenttia:

Katri / Kotona ja kaupungilla kirjoitti...

Onpa ihania maisemia :) Itse tykkään kovasti Espanjasta <3

https://www.kotonajakaupungilla.fi/

Soleil kirjoitti...

Kiitos viestistä. :)
Oli ihanan näköistä ja rauhallista. Itse tykkään vuorihulluna Espanjassakin eniten vuoristo alueista.