torstai 6. helmikuuta 2020

13.12-6.1.2020 Joululoma: 2.Osa, Vuorilla

Sumussa, lämpimässä talvisäässä ja kaksi yötä puskaparkissa Montserratin ainutlaatuisissa vuorimaisemissa Kataloniassa.


16.12.2019: Heräsimme uuteen lomapäivään Cabanes-kylän stellplatzilla, Cami de la Creu. Hinta täällä oli yöltä sähkön ja suihkun kera kymmenen euroa. Suihku oli hyvin vaatimaton. Beibi-Kuningas oli innoissaan pihan pikkulinnuista. Vilkkaana kaverina jaksoi kyylätä lintuja pitkän aikaa.

Taas katselimme tulevia sääennusteita. Meillä oli monta menosuuntaa mielessä. Vuorille ennustettiin kaksi parempaa sääpäivää, jonka jälkeen alkaisi sadepäivät. Ajattelimme tehdä pienen vuorikierroksen.

Suurin osa kulkijoista, jotka taisivat olla lähes kaikki saksalaisia, olivat lähteneet, kun me jatkoimme matkaa aamujuttujen jälkeen.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana.

Ihmiset olivat lämmittäneet yön aikana uunejaan ja takkojaan, kun savu haisi ja näkyi matkalla. Minä olen elänyt lapsuuteni "savusaunassa" ja siitä syystä savun haju saa aina minut oirehtimaan. Dieselin hinta oli 1.26 euroa. Kotona oli lähtiessä pari senttiä halvempaa.



Jotkut pellot kukkivat valkoisina, kun lähestyimme mukavan näköisiä vuoria.


Saavuimme luonnonpuiston alueelle, Parc Natural del Montseny. Alue sijaitsee noin 40 kilometriä Barcelonasta lounaaseen. Montseny on UNESCON suojelualue joka on vuodesta 1978 ollut biosfäärialue.


Montserrat-vuoren nimi tarkoittaa sahattua vuorta. Vuoren kallioseinämät ovat pyöreitä kivettyneitä hiekkakivitorneja ja kauempaa katsottuna vuori näyttää sahalaitaiselta.


Matkalla tuli vajaan puolen tunnin seisokki, kun englantilainen kuvausryhmä teki tiellä kuvauksia, kertoi meille liikennettä valvova poliisi. Olivat runsaalla kalustolla liikkeellä ja vallanneet leiripaikakseen tien varrella olevan näköalapaikan. Porukalla näytti olevan oikein oma kokki mukana. En ikkunan läpi ottanut leiristä parempaa kuvaa, kun espanjalaispoliisin kuvaamisesta voi saada suuret sakot. Pari kertaa kuvausauto tuli vuorelta perässään teipattu kuvattava auto.


Ylhäällä vuorilla on Monestir de Montserrat -luostarikylä. Meillä oli tarkoitus jäädä yöksi kylään. Matkailuauto olisi saanut yöpyä tuolla nettitietojen mukaan bussiparkissa, mutta yöparkki olisi maksanut yli viisikymmentä euroa. Vuoren huiput olivat sumuiset ja näköala säästä johtuen ympäriinsä huono tai ei näkymiä ollenkaan, niin päätimme olla kylään matkailuautolla menemättä ja käännyimme porteilta pois. Jos taivas olisi ollut selkeä niin silloin olisimme menneet kokemaan yön luostarikylässä hienoissa maisemissa tähtitaivaan alla. Usvasää harmitti. Ajelimme vuorelta alas.


Ja Monistrol de Montserrat -kylän vuorijuna-asemalle Monistrol-Vilaan. Tässä ilmaisessa bussiparkissa sai yöpyä, Bus Parkplatz. Mies kävi vielä asian varmistamassa. Isolla bussiparkkipaikalla oli vain yksi linja-auto meidän mökkiauton seurana. Yöllä vain me.


Päivän ajoreitille tuli pituutta vajaa 200 kilometriä.



Montserrat Rack Railway. Vuorijuna ylös on kulkenut jo 1800 luvulla, mutta tämä nykyaikainen on avattu 2003.


Toivoimme seuraavalle päivälle sellaista säätä, että kannattaisi junalla nousta ylös vuorelle.



17.12.2019: Illalla joku kävi ison koiran kanssa tekemässä koulutusta parkkipaikalla ja sen katselu kiinnosti ikkunoista Kissojakin.

Yö tyhjällä parkkipaikalla oli hiljainen ja turvallinen. Valvontakamera sojotti suoraan edessämme. Odottelimme aamusumun selkeämistä. Taivas ei selvennyt sumusta kokonaan, mutta lähdimme silti ylös junalla.


Santa Maria de Montserrat - Montserratin benediktiiniläisluostari on rakennettu 1000-luvun alkupuolella. 1800-luvun alussa Napoleonin joukot polttivat luostarin. Luostari uudelleenrakennettiin 1800-luvun loppupuolella. Tämä suuri luostarialue toimii edelleen 80 munkin kotina, mutta myös hyvin suosittuna turistikohteena ihmisille ympäri maailmaa. Joillekin tämä on aivan pyhinvaelluskohde mustan Madonnan (La Moreneta) patsaan takia. Me ei pidetty harrasta hetkeä patsaan edessä, eikä pidetty Madonnan kädessä olevasta pallosta kiinni, niin kuin edessämme olevat nuoret miehet tekivät.




Usvapilvet liikkuivat ympärillämme vauhdilla. Onneksi luostarin ympärillä olevat kivitornit näkyivät. Kiirehdimme heti ylös päästyämme kaapelijuna-asemalle ja vielä ylemmäs. Hissillä nousimme 972 metriin.


Montserrat-vuori on luonto- ja vuori-ihmiselle paratiisi. Ihmemaa missä voi nauttia erityisistä kalliomuodostelmista. Vaellusreittejä, joiden varrella on monin paikoin kappeleita tai niiden ikivanhoja raunioita, kulkee ympäriinsä.



Tuossa alakuvassa näyttää pilvisemmältä, mitä todellisuudessa oli alempana vuorella. Kuva on otettu, kun olimme laskeutuneet ylempää Ermita de Santa Magdalena -kappelin raunioilta. Kyllähän se vähän harmitti, kun jyrkähkö rinne Ermita de Santa Magdalena -kappelin raunioille oltiin noustu eikä näkymät olleet ympäriinsä kuin valkoista usvaa. Tiesin vain, että hienot olisi olleet näkymät. Matkaa ei kannattanut usvassa jatkaa pitemmälle. Sää olisi voinut olla huonompikin. Vettä ei onneksi satanut.


Laskeuduimme alas ja kiertelimme ja tutkimme luostarialuetta, kävimme syömässä ja kaupoissa.


Tämä oli hieno ja aivan erityinen luontopaikka luostarineen. Hieno lomapäivä sumusta huolimatta!

17.12.2019: Montserrat - Monestir de Montserrat




Mökkiautolle palatessa vuoret alhaalta näkyivät paremmin kuin lähtiessämme aamupäivällä, sahamaisilta.


Tarkkailimme netistä sääennusteita. Montserrat-vuoria emme halunneet vielä jättää taaksemme. Täällä olisi halunnut ainakin yhden viikon viettää aikaa aurinkosäällä.

Kuningas osaa ottaa tyypilliseen tapaansa rennosti.

Ajelimme Montserrat-vuorten toiselle puolelle hiljaisuuteen parkkipaikalle yöksi. Tämän päivän tälle ajoreitille tuli vain mittaa vajaat 14 kilometriä.


18.12.2019: Nukuimme yö pimeydessä tähtitaivaan alla. Illalla jo pimeän tultua parkkipaikalle tuli kaksi henkilöautoa, jossa kävivät yöpuulle. Yöllä kahden aikaan heräsin, kun retkibussi tuli paikalle. Mies ja koira kävivät nukkumaan. Aamulla selvisi auton mainosteippauksista, että oli vuorikiipeilyä tarjoavan yrityksen auto.

Kissatkin tykkäsivät näistä vuorimaisemista, joita saimme sängystä ja ruokapöydän ääreltä aivan katsella. Karavaanarimatkailu on kyllä aivan parasta, kun koti kulkee mukana ja ikkunoista näkyvät kotimaisemat voi aina vaihtaa miltei miten haluaa.


Ei sään pitänyt olla tänään näin hyvä. Taivas oli kevyessä pilviverhossa, mutta ilma lopulle 20 asteen lämpöinen.


Teimme muutaman kilometrin kävelyretken.


Katselimme, kun oliivinviljelijät tekivät töitään. Toisella isännällä oli traktorin perässä kone, joka levitti oliivien keruuverkot puun ympärille ja ravisteli puuta. Taas toiset keräsivät oliiveja perinteisemmin. Verkko oli levitetty puun ympärille maahan ja pitkävartisella "vesurilla" jossa oli heiluva vispilä haroivat oliivipuun oksista irti oliiveja.


Restaurant Vinyanovan asiakaspalvelu ei ollut kummosta.


Kiitollisena olimme siitä, että pääsimme tälle lomalle ja pääsimme kulkemaan ja nauttimaan näistä maalaismaisemista joululomalla.




Vuorille olisi tietysti tehnyt mieli. Sieltä kantautui ihmisten ääniä. Kameralla tiirailu näytti siellä muutaman kiipeilijän nousevan sienämää pitkin ylös.


Jotkut olivat huipun jo saavuttaneet.




Mökkiautolle palattuamme otimme tuolit esille ja istuimme ulkona pitkän tovin nauttien ympärillä olevista näkymistä ja luonnon äänistä.


Jatkoimme matkaa,..

©Soleil

Reissun aiemmat jutut:
- Kaikki aiemmat jutut Espanjasta, 21.1.2020: Rakas Espanja

Ei kommentteja: