SUOMALAISET KARAVAANARIT MAAILMALLA: 13.12-6.1.2020 Joululoma: 3.Osa, Meren rannalla

Ainutlaatuisissa jokisuistomaisemissa riisipeltojen ja luontoreservaatin keskellä.

18.12.2019: Olimme edellisen yön viettäneet Montserrat-vuorten hiljaisuudessa parkkipaikalla. Ja tehneet aamupäivällä kävelyretken oliiviviljelmien keskellä vuorimaisemissa. Edellinen juttu, 13.12-6.1.2020 Joululoma: 2.Osa, Vuorilla.

Meillä oli tässä kohtaa päätettävä sääennusteiden mukaan toteutammeko a-, b- vaiko c-suunitelman lomamme suunnasta. Ajelemmeko länteen päin ja teemme kierroksen Portugalissa, ajelemmeko nopeasti aivan etelä-Espanjaan vai toteutammeko yhden tutustumishaaveemme. Sisämaan vuorilla ja pohjois-Portugalin alueella alkaisivat runsaat sateet. Meren rannalla olisi sateetonta ja aurinkoista. Ja kun meren rannalle Barcelonan eteläpuolelle luvattiin aika lailla samoja lämpötiloja kuin etelään niin päätimme toteuttaa Ebro-joen suistoalueeseen tutustumisen. Alueeseen olimme jo halunneet tutustua 20.1.2017, 22.12.2016-22.1.2017 Joululoma: 11.osa: PALUUMATKA KOTIIN, mutta tuolloin ei edes yöpaikassa poistuttu mökkiautosta, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Edellispäivänä tuolla reissulla keski-Espanjassa ajelimme lumipyryssä.

Niin jatkoimme matkaa etelämmäs.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana.

Delta de l’Ebre Natural Park - Amposta, Delta de l'Ebre,

Ebron- joen suistoalue on Katalonian suurin kosteikko ja yksi Välimeren länsiosan tärkeimmistä kosteikkoalueista. Pinta-ala tällä alueella on 320 neliökilometriä.

Suistoalueella asuu vakituisesti noin 94 eri lintulajia, mutta kosteikkoalue on suurelle määrälle lintuja kevät-ja syysmuuton aikaan levähdyspaikka. Alueella on tavattu noin 300 eri lintulajia. Lisäksi täällä voi myös nähdä paljon erilaisia matelijoita, kaloja, selkärangattomia ja sammakkoeläimiä. Kasvisto on myös runsas. Osa meren äärellä olevista kasveista on sopeutunut elämään suolaisessa ympäristössä.

Sitä en tiennyt aiemmin, että täällä ja edes Espanjassa kasvatetaan riisiä. Riisiä Ebron kosteikolla on kasvatettu jo 1860-luvulta lähtien. Nykyisin alueella kasvatetaan 14 eri riisilajia ja noin 45 miljoonaa kiloa vuodessa. Alueen riisintuotanto on 20% koko Espanjan riisin tarpeesta.

Näin talviaikaan on harvassa aukiolevat leirintäalueet, joten ajoimme Riumariin stellplatzille. Meidät otti vastaan ystävällinen saksalainen nainen, joka asui miehensä kanssa rekan isoon konttiin tehdyssä mökissä. Ravintolaa piti paikallinen pariskunta, joista tuli jotenkin outo kuva heti, vaikka emme alueen yleisen siisteyden takia ravintolassa käyneetkään syömässä. Saksalaisnainen kehui ravintolaa. Mietin ja puhuin Miehelleni, että minkä takia paikka on kuin kaatopaikka. Koneita ja rojuja piha täynnä. Suihku oli hevosaitauksen ja kanojen vieressä, mutta taivaanaikuinen ja kulku kanankakkojen läpi. Yöpyjiä oli puolikymmentä. Minä olin valmis lähtemään paikasta pois heti, mutta jäimme, kun silloin olisi tämä puoli suistoalueesta jäänyt näkemättä.

Tässä tämän päivän ajoreitti.

Lomalaiset olivat tyytyväisiä. Prinsessa katseli ovelta kiinnostuneena pihan kissoja, joita sai hätistellä pois.

19.12.2019: Yöllä heitti muutaman sadepisaran ja aamulla taivas oli pilvinen, mutta vesisadetta ei päivälle ennustettu tulevaksi. Me lähdimme aamurutiinien jälkeen pyöräretkelle. Kiertämään lintutorneja, tähystelemään lintuja ja keräämään geokätköjä.

Luonnonpuiston ja kosteikkojen maisemissa on hienoja rantoja, hiekkadyynejä, laguuneja, jokia, jokisuistoja, suolapannuja ja soita.

Kiuru

Täältä lintujen tähystelykopperosta näkyi muutama nokikana.

Korkeasta lintutornista näkyi paljon isoja kaukana lenteleviä lintuparvia.

Kiirettä emme pitäneet, aina istahdimme johonkin nauttimaan lämmöstä ja kuuntelemaan ympärillä olevia ääniä. Ihmisiäkin oli muita liikkeellä vain muutama siellä täällä.

Riisipeltomaisemaa oli monenlaista.

Täällä rannan kalaravintolassa oli porukkaa. Kala käytiin meille ennen valmistamista näyttämässä ja se meille pöydän vieressä apupöydällä myös perattiin. Ruoka oli erittäin herkullista.

Eräässä risteyksessä oli kaksi poliisiautoa. Kolme miehistä puki täyttä rynnäkkövarustusta päälleen, aivan kypärätkin laittoivat päähänsä. Sanoin miehelleni, että jospa ne ovat stellplazille menossa. Kun ajoimme rantakadulle, niin tämä ryhmä oli menossa paikkamme ravintolaan. Tulessamme paikalle tämä ravintolaa pitävä ja talossa asuva pariskunta lähti vauhdilla pihasta. Poliisi pysäytti ja tutki heidän autonsa, eikä sieltä ilmeisesti mitään löytynyt. Saksalaisnainen sanoi meille, että poliisit etsivät jotakin.

Beibi-Kuningas sai tuliaiseksi pyöräretkeltä flamingon.

20.12.2019:

Jatkoimme matkaa toiselle puolelle Ebro-jokea. Matkalla kävimme Deltebressä kaupassa.

Mirador de la Tancada lintutornille pysähdyimme kahvin keittoon sekä tiirailemaan lintuja.

Kissat ihmettelivät flamingojen ääntelyä, joita olikin iso lauma.

Alueen kartta.

Tämän lintukojun luota näimme paljon flamingoja.

Tässä Prinsessa ja Beibi-Kuningas silmät tarkkana kuuntelevat ja katselvat.

Myöhemmin ajelimme hiekkarannalle. Edellispäivän ja yön kovempi tuuli oli nakannut suolavettä rannalle, emmekä jatkaneet rannan hiekkatietä edemmäs.

Täällä varoitettiin, että rannan roskaamisesta voi saada 400 euron sakon. Tänne olisi ollut mukava jäädä yöksi, aivan kuin muutamat näyttivät jäävän, mutta olimme lukeneet netistä, ettei täällä saa yöpyä ja siitä, että sakkoa yöpymisestä voi tulla jopa 6000 euroa. Emme halunneet tuollaista riskiä ottaa.
Näin sesonkiajan ulkopuolella ei yöpyminen olisi ongelma nettikeskustelujen mukaan.

Ajelimme parkkipaikkatyyppiselle stellplatzille Casa de Fusta.

Tässä päivän 36 kilometrin ajoreitti.

21.12.2019: Heräsin viiden jälkeen, kun kauempaa parkkipaikalta kuului ihmisten juttelua. Parkkipaikalle tuli parikymmentä henkilöautoa. Miehiä metsästysvarusteissa lähti siitä johonkin. Myöhemmin alkoivat ampumaan. En tiedä metsästivätkö vaiko pelottelivatko riisipelloilta isoja lokkilaumoja tiehensä.

Voi miten ihanalta tuntuikaan aurinkosää. Päivästä tulisi mukavan lämmin. Lähdimme pyöräilemään heti aamujuttujen jälkeen.

Täällä lenteli kotikylämmekin asukki kuningaskalastaja. Kovin kaukana kaislikossa istuskeli, joten en saanut mitään hyvää kuvaa tästä sinisestä salamasta.

Emme pitäneet kiirettä vaan vähän väliä pysähyimme tähyilemään ympärille ja taivaalle näkyisikö uusia lintulajeja sekä kierrellen lintujen tähytyskojuja.

Upeaa riisipeltomaisemaa.

Lintuja oli vähän täällä. Muutama sinisorsa, lokkej, iibiksejä, silkkihaikaroita sekä pensaikossa pikkulintuja.

Suomaista maisemaa

Täällä oli karavaanareita ja maailmanmatkaajavarustuksellakin kulkevia. Edellispäivänä täällä rannalla parkissa ollut saksalaisautokin oli vielä täällä. Liikennemerkkikin kielsi täällä yöpymisen ilta 21 ja aamu 9 välillä.

Ajoimme jonkun matkaa pyörillämme eteenpäin, mutta hiekkatie oli upottavan pehmyttä ja pyöräily siinä kovin hankalaa. Suolahiekka sotki pyörät ja vaihteistot. Vielä olisi ollut kahdeksan kilometrin matka hiekkatien päähän ja suolakukkuloille.