6.4.2019: Veli-Rakas

Emme unohda sinua ikinä, kaipaamme sinua kuin aurinko kaipaa kukkaa talven sydännä. Muistamme sinua päivästä toiseen, hymyillen ja itkien.

Tänään tulee kolme vuotta siitä, kun lähdit aivan yllättäen. Se hetki, kun löysin sinut juuri kultaine sydämesi pysähtyneenä ei koskaan unohdu. Vieläkin käyn katsomassa paikkaa, johon matkasi päättyi, että oletko tullut takaisin. On tilanteita, kun luulen sinun tulevan leikkiin mukaan, mutta pian muistan, että sinähän et veli ole enää täällä. Tuo tuntuu hyvin surulliselta. Kaikki asiat meillä meni aivan sekaisin lähtösi jälkeen. Siiri-muorisikin sairastui ikävästä ja surusta. Meiltä lähti niin paljon kaikkea ihanaa ja mukavia asioita sinun mukana. Meiltä puuttui päivistämme iloinen ja energinen leikin aloittaja ja lempeä johtaja. Sinulla veli-Ramses oli niin suuri rakastava ja huolehtiva sydän meitä kaikkia kohtaan. Ikävä on vieläkin suuri. Elämän on ollut jatkuttava vaikka se vaikeaa on ollutkin. Leikkimään on opittu. Mammalle olen ollut ahkerana apulaisena, vaikka en minä sinun kaltainen jokapaikanhöylä ole mitenkään.

"Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. 
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. 
Mutt´ sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän."

Alakuvassa sinä veli-Ramses nautit auringosta ja keväästä 4.4.2016. Olit sellainen mestari kissapoika iloitsemaan ja nautiskelemaan elämästä. 6.4.2016 illalla sydän yllättäen vain pysähtyi meidän yhteisen iloisen iltaleikin jälkeen.

"Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin,

että satuttaa, 

kuuntele silloin sydäntäsi, 

joka kertoo sinulle, 

että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, 

ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on." 

Tässä alakuvassa mukava muisto meistä sankareista yksivuotispäivänä 11.1.2008. Kuinkahan monta kuvaa mamma otti meistä, mutta mehän poseerattiin niin nätisti, kun se meille höpötti ja leluja heilutteli. Ihania nuoria ja keskenkasvuisia tuolloin olimme. Eihän sinulla näytä tuolloin vielä olleen kaulurikarvojakaan.

"On muistoja, joita ei aika eikä vuodet viedä voi, 
on muistoja, joiden taika iät kaiket sielussa soi."

Tässä muutama yhteinen kuvamuisto meistä hurmaavista karavaanari-sisaruksista. Paljon saatiin yhdessä nähdä ja kokea, kun 20 maata yhdessä valloitimme. On arvokkaita ja hienoja muistoja yhteisistä päivistä ja nehän eivät katoa.

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Tässä viimeisiä kuvia yhdessä meistä neljästä parhaasta kaverista sinun kanssa.
- 11.1.2016 vietimme yhdeksännen juhlapäivän, jotka olivat viimeiset yhteiset synttärit. Pahalta tuntuu ettet sinä saanut elämänvuosia enemmän. Kuvassa syömme ystäviemme kanssa herkkuateriaa. 
- 9.2.2016 makaamme aamiaispöydässä yhdessä sen näköisinä, että tiedämme sen olevan kiellettyä.
- 5.4.2016 nukut siskontyttäremme kanssa samassa pedissä niin kuin aina nukuitte.
- 3.3.2016 Siiri-muorin kanssa ihana hellähetki.

"Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan. 
Sitä jota rakastamme, kaipaamme aina. 
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme. 
Sitä jota rakastimme, rakastamme aina."

"Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole hiljaa, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaittesi poskella."


Suurella rakkaudella ja kaipauksella Ramses-veljeä muistellen Prinsessa-sisko

29-31.3.2019: Zielfinger-järvellä

Viikonloppu sinistä taivasta ja pyöräilyä mukavissa maalaismaisemissa.

30.3.2019: Matkaparkki, Stellplatz Zielfinger Seen, on mukavasti näkynyt päätieltä kukkulan päältä, kun olemme ohi ajaneet tästä monet kerrat. Olemme puhuneet, kuinka pitäisi tulla tänne järven rannalle joku kerta. Niin ajelimme perjantai-iltapäivästä viimein tänne viikonlopun viettoon.

Kuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana.

Aamulla heräsimme lintujen lauluun. Pääkonserttia pitivät runsaslukuisina naurulokit ja merihanhet, mutta myös pienempien laulajien ääniä mukavasti kantautui mökkiauton sisälle. Ei kuitenkaan häiritsevää ollut tämä laulanta, vaan kaikin puolin mukavan kuuloista. Aamupalan ja järjestelyjen jälkeen Mies kaivoi pyörät takatallista ja lähdimme pyöräilemään.

Sää oli mitä ihanin kevätsää.

Ensin pyöräilimme Ennetachiin ja Gagglin Nudelhausin tehdasmyymälään. Toisen mukana olevista pyöräilylaukuista täytimme nuudeleilla ja pastoilla.

Mengenin keskustassa oli markkinat. Ei perinteiset lauantaimarkkinat vaan Hamburger Fischmarkt. Nämä markkinat kiertävät Saksaa helmikuusta maaliskuuhun 46:ssa eri kaupungissa. Kerran olemmekin sattuneet nämä näkemään Stuttgartissa.

Vuodet ovat opettaneet, ettei ole vain tiettyä suomalaisten keskuudessa tunnettua kaupunkia, johon kanattaa tutusta, vaan Saksa on täynnä viehättäviä pikkukaupunkeja entisaikaa huokuvine keskustoineen. Meni mihin vain uteliaana, niin ei sitä tarvitse pettyä. Kivalta näyttää ja tunnelma on kotoisen leppoisa.

Täällä oli myytävänä syötävää.

Sai myös ostaa ison säkin tai korillisen, makkaroita, hedelmiä, suklaata ja juustoja iloisilta tarinankertojilta. Esim. tuo makkarasäkin hinta oli 15 euroa.

Me jatkoimme matkaa kauniissa maalaismaisemissa. Monella pellolla isännät olivat kevättyön touhuissa. Täällä pidettiin huolta, ettemme unohda maalaismaisemien tuoksuja, kun isäntä tyhjensi suurta säiliötään pellolle.

Olimme sitten Tonavan rannalla.

Pyöräilimme Tonava-jokivartta pitkin ensin Sigmaringendorfiin sitten Sigmaringeniin. Peurakin taas matkalla säikäytettiin. Se hyppi edestakas eikä tiennyt oikein mihin suuntaan lähtisi meitä karkuun.

Sigmaringen on meille tuttu kaupunki, jossa olemme useamman kerran käyneet.

Kaunis ja kodikas Schloss Sigmaringen on suosikkilinnani.

Nyt ei linnalla ja keskustassa käyty, vaan istuimme tovin ihastelemassa linnaa Tonavan toiselta puolen.

Tonavan rannan puistoalueen pienellä lammella naurulokki, liejukana ja pikku-uikku.

Jokiranta oli hyvin hoidettu ja viihtyisä aina Sigmaringenista Laiziin asti.

Inzigkofen-kylässä nousimme kukkulalle, jossa oli iso luostarialue, joka nykyisin toimii koulutuskeskuksena, Volkshochschule Inzigkofen.

Alhaalla näkyi kivasti laakso. Aikaisemmin olemme olleet tästä eteenpäin Hausen im Talissa. Tuolta reissulta jutut tässä. Kaunista on kallioinen Tonava-jokivarsi täällä.

- 1-3-7.2016: 1.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA
- 1-3-7.2016: 2.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA

Kuvia matkan varrelta. Alakuvan oikean alareunan kuvassa näkyy siirettävä kanalakärry, joita täällä näkee monin paikoin. Kanoilla on kanalakärryssä syönti- ja muninta tilat, myös tilaa olla. Ympärillä on sitten iso aitaus, jossa kanat pääsevät kulkemaan vapaasti. Aidatulla alueella on myös sade/aurinko suojakatoksia. Välillä nämä onnelliset kanat saavat sitten vaihtaa paikkaa pellolla liikkuvan kanalansa ansioista. Isojakin kanaporukoita näkee elävän näin mukavan onnellisesti. Me ostammekin aina vapaanaliikkuvien kanojen munia.

Sitten hurautimme pyörillämme taas vaihteeksi metsään, jossa oli tehty monin paikoin savottatöitä. Istuimme uudehkolla lepopenkillä peltojen keskellä ja katselimme taivaalla lentäviä haukkoja. Nautimme tästä kaikesta. Puhuimme kuinka emme edes tietäneet kuinka rauhallista ja mukavaa elämä tuleekaan olemaan kahdeksan vuotta sitten tänne muutettuamme. Vaikka olihan se jonkunlainen käsitys tullut niillä automatkoilla aiemmin.

Näitä kumpuilevia maalaismaisemia on mukava katsella ja pyöräillä myös näillä peltoteillä. Paikoin talojen pihojen taidokas koristelun näkeminen on elämys.

Peltojen halki kulkee pyöräilyreittejä.

Kylät vaihtuvat tiheään. Kaikkien kylien kylteistä en edes kuvaa saanut.

Tässä päivän pyöräilyreitti, jolle tuli matkaa vajaa 54 kilometriä.

Ilta sitten istuttiin mökkiauton edessä näissä järvimaisemissa katsellen lintujen elämää. Mukavan lämmin aurinkopäivä oli jälleen.

31.3.2019: Aamulla oli taas mukava herätä mökkiauton yli lentävien hanhien kaakattaviin lentoääniin. Heillä tuntui olevan ilo ylimillään ja kevättä rinnassa. Oli siirytty myös kesäaikaan.

Tupsukorva-Tytötkin tykkäsivät ympärillä olevasta elämästä. Kuningatar ei ole koskaan ollut niin utelias lintuharrastaja, mutta vanha Tätinsä jaksaa seurata ja tiirailla. Ramsesta ja Siiriäkin muistelin kyynelsilmässä, kuinka hekin tykkäisivät täällä olla. Siiri on ollut kissoistamme se eniten lintukissa. Hän oli aina erityisen kiinnostunut pihan pikkulinnuista. Joten silmät tapillaan hän olisi niitä täällä katsellut, niin kuin vielä aivan viimeisinä päivinäkin katseli syyskuun alussa kotiparvekkeelta.

Taas me illalla Prinsessan kanssa katselimme nukkumaan mennessä ikkunasta sykkivää tähtitaivasta. Nyt ei silmieni eteen tullut huppumiestä, niin kuin loppiaisreissulla Italiassa tuli. Nyt näimme illan hämärässä pienen karvaisen pallukan omistajansa kanssa iltakävelyllä yhdeksän jälkeen. Aamullakin näimme ja Prinsessa oli erityisen kiinnostunut tuosta ympyrän sisällä näkyvästä pienestä koiranpennusta, joka oli aika pieni palleroinen. Hänen omistajansa olivat joutuneet helmikuussa luopumaan 12 vuotiaasta koirastaan ja olivat heti päättäneet hankkia uuden. Olivat nyt uuden perheenjäsenen hakumatkalla. Tämä pieni oli haettu Bad Buchausta koirankasvattajalta. Pentu vietti ensimmäisen yönsä omistajiensa kanssa matkailuautossa, joten oli heti aloittanut karavaanarielämän. Koira oli rodultaan lapinkoira ja kasvattaja oli antanut pennuille suomalaiset nimet. Tämä niin suloinen pallero oli nimeltään Enni. Ennin sukupuussa oli sukulaisia Suomesta. Omistajat aikoivat kesällä käydä uuden pentunsa kanssa Ruotsin ja Suomen Lapissa kierroksella.

Lähdimme taas pyöräretkelle.

Tänään katselimme lintuja. Kovasta tiirailusta huolimatta emme uutta lintulajia tavanneet.

Kaunista oli vaikkei täällä vuoria olekaan.

Tällä järvellä jo hanhi ja joutsen hautoivat muniaan. Muita lintuja olivat mm. tukkasotkia, isokoskeloita, merihanhia, merimetsoja, lokkia ja silkkiuikkuja. Kaksi silkkiuikkua nyökyttelivät ja leikkivät piirileikkiä romanttisesti.

Taas valkohäntäpeurat juoksivat meitä vauhdilla pakoon, niin kuin myöhemmin jäniskin.

Tuntui vähän hassulta, kun ei satanut viikonlopun aikana ollenkaan, vaan oli lopulle kahdenkymmenen asteen lämpöinen aurinkoviikonloppu reissussa. Mehän olemme niin tottuneet, että sade ropisee mökkiauton kattoon.

Palattuamme kotiin kotimittari näytti jo mukavasti. Ehkäpä pari tuntia aiemmin oli jo näyttänyt yli 20 astetta. Auton mittari näytti 21 astetta.

©Soleil