Ajelimme perjantaina pienempiä teitä pitkin Münsingenin pikkukaupungin kupeeseen stellplatzille yöksi.
Lauantain piti sääennustuksen mukaan olla puolipilvisen ja sateettoman päivän. Yöllä alkoi kuitenkin satamaan ja tuota sadetta tuli pieninä kuuroina aina välillä iltapäivälle asti. Meillä oli suunnitelma mennä aamusta Schloß Lichtensteinin parkkipaikalle, käydä linnassa ja tehdä sieltä vajaan kymmenen kilometrin kävely Nebelhöhlen tippukiviluolalle. Muutimme kuitenkin suunnitelmaa sateen takia ja kävimme kummassakin tippukiviluolassa mökkiautolla. Luolassa kun ei sade haittaa.
Schwäbische Alb -alue on yksi Saksan viidestätoista Unescon
suojelemasta Biosfäärireservaateista. Täällä juttua vähän toukokuulta, kun kävimme Eselsburger Talissa.
Näiltä sivuilta löytyy Schwäbische Alb -alueelta 13 tippukiviluolaa. Tämä alue on 200-140 miljonaa vuotta sitten ollut meren peitossa Jura-kaudella.
Nebelhöhlen tippukivi"metsä" on yksi vanhimmista luolista Schwäbische Alb -alueella, jossa voi yleisö käydä. Käveltävä osuus luolassa on 450 metrin pituinen. Tippukivipylväät kasvavat pituutta vain sentin 60-80 vuoden aikana.
Luolaan sisäänpääsy maksoi neljä euroa. Täällä sai itsekseen kulkea luolassa merkityillä reiteillä. Tämä olikin mukavaa, kun ei tarvinnut kiirehtiä ryhmän mukana vaan sai rauhassa kuvata ja ihastella luolaa. Erityisesti eriväriset valot tekivät tietyissä paikoissa luolasta satumaisen.
1.8.2015: NEBELHÖHLEN UUMENISSA
Toinen luola missä kävimme oli Bärenhöhle/karhuluola joka koostuu kahdesta eri luolasta.
1834 eräs opettaja löysi luolan aukon, joka on nimetty Karlshöhleksi. Näkyy valokuvafilmin alussa kuvassa luolan katossa olevana reikänä josta valo tulee. Seuraavana päivänä hän meni ystäviensä kanssa tutkimaan luolaa tarkemmin. Luolasta löytyi 50 ihmisen luurangot, joiden epäiltiin olevan peräisin 30 vuotisen sodan (1600-luvulta) aikaan ruttoon kuolleiden ihmisten jäänteitä, jotka oli luolan katossa olevasta aukosta heitetty sisälle "hautaan".
1949 luolan opas huomasi, että lepakoita lensi pienestä käytävästä luolan perältä. Asiaa alettiin tutkimaan. Tehtiin suurempi käytävä ja löydettiin toinen tippukiviluola jossa oli karhun luita. Luola sai nimekseen Bärenhöhle. Käveltävä osuus luolassa on 250 metrin mittainen. Luolan vieressä on vapaa-ajanpuisto.
Myös tänne luolaan pääsymaksu oli neljä euroa, mutta täällä kuljettiin opastetun ryhmän mukana.
Lähdimme parkkipaikalta seuraamaan karhun tassunjälkiä jotka johtivat toisenlaiseen satumaahan mitä olimme aiemmin päivällä kokeneet.
1.8.2015: BÄRENHÖHLEN UUMENISSA
Kiitos näiden luolien vinkistä kuuluu toiselle ulkosuomalaiselle Karavaanarille! :)
En ollut netissä aiemmin törmännyt näihin luoliin. En osaa sanoa kumpi luolista oli kauniimpi tai parempi, kun tykkäsin kovasti kummastakin. Mieheni mielestä karhuluola oli parempi.
Menimme Pfullingen stellplatzille yöksi. Sade oli loppunut ja pääsimme käymään iltakävelyllä kaupungilla. Tässä muutama kuva kaupungilta.
Minun kaksi suosikkilinnaani on Burg Hohenzollern ja Schloss Sigmaringen.
Sunnuntai aamuna aurinko paistoikin sitten siniseltä taivaalta, niinkuin oli säätiedotus ennustanutkin. Menimme katsomaan, Schloß Lichtensteinia.
Schloß Lichtenstein tunnetaan myös nimellä "Württembergin satulinna". Linna pursuaa rakennustyyliltään romantiikaa ja keskiaikaa. Tähän paikalle rakennetiin noin 1390 uusi linna, mutta linna rappeutui 1500 luvun loppupuolella. Linna rakennettiin uudelleen 1840-1842 Wilhelm Hauffin kirjan "Lichtenstein" innoittamana uusgoottilaiseen tyyliin. Linnassa on hieno kokoelma aseita ja haarniskoja.
 |
| Oikealla ristikkotalo, Gerobau. |
Linnan oppaalle näyttäessämme lippuja linnakierroksen alussa. Hän antoi Miehelleni linnan avaimen ja käski avata linnan sisäpihalle menevän oven. En tiedä, mistä tämä kunnia tuli Miehelleni olla hetki "linnanherrana".
Kierros tehtiin linnan kahteen kerrokseen. Linna on ollut saman suvun omistuksessa 1800 luvulta saakka.
Linnan sisällä ei saanut kuvata. Opas sanoi, että linnassa ei saa kuvata eikä koskea mihinkään, mutta hengittää kuitenkin saa.
Linna ja pihapiiri puistoineen on erittäin kauniilla paikalla. Romanttinen Schloß Lichtenstein, metsästyslinna, nousi ehdottomasti suosikkilinnojeni joukkoon viehättävänä kokonaisuutena.
 |
| Linnan kappeli. |
Uudesta linnasta puolen kilometrin päässä on vanhan linnan rauniot.
Tämä linna on rakennettu noin 1200 ja linna tuhoutui 1389.
Linnan pihapiirin ja parkkipaikan vieressä on seikkailupuisto,
Abenteuerpark Schloss Lichtenstein. Täällä kävi innokas tohina, toiset odotti opastukseen, kun toiset kiipeili laajassa metsässä. Reittejä menee useassa eri korkeustasossa. Kiipeilijöitä oli lapsista vanhempiin ihmisiin. Näitä kiipeilymetsiä on Saksassa paljon.
Linnan kulmilta lähti myös useaan suuntaan vaellusreittejä.
Kävimme kävelemässä noin kuuden kilometrin lenkin vaihtelevassa maastossa.
Reitillä kerrottiin aika usein tauluin missä korkeudessa ollaan, mutta vielä useammin oli Vuorivahteja. Taulu jossa oli hätänumero ja paikan numero. Myös ohjetauluja oli matkan varrella, kuinka hätätilanteessa toimitaan.
Reitti kävi välillä ylängön jyrkällä kallionreunalla.
Nämä kuvat otettu Gießsteinin näköalapaikalta.
Schwäbische Albin alueella riittää aivan valtavasti katseltavaa. Ylänkövuorilla on polkuja käveltäväksi.
Viikkojen helteet ovat saaneet lehtipuiden lehdet "lupsottamaan".
 |
| Kissatkin nauttivat viikonlopusta. |
 |
| Emme törmänneet ruuhkiin mennessä emmekä tulomatkallakaan. |
Meidän toistemme reissuseura kruunasi viikonlopun. KIITOS!
Soleil
10 kommenttia:
Nuo linnat siellä ovat käsittämättömän upeita, satua ja taikaa, upeissa miljöissä!
Prinssit ja ruhtinaat ovat olleet innokkaita rakennuttamaan itselleen upeita linnoja ja aina tietysti useimmiten hyvälle näköalapaikalle.
Jostain luin, että täällä olisi jopa yli 20 tuhatta linnaa ja museoita viitisen tuhatta. Eli katseltavaa ja ihmeteltävää riittää. :)
Schloß Lichtenstein oli metsästyslinna.
Todella kauniita maisemia ja kaupunkeja!
Terveiset meidän automatkaltamme mm. Pohjois-Saksasta. Hieman oli teillä ruuhkaista, mutta selvittiin!
Kiitos ja hienoa, kun selvisitte ruuhkista. :)
Ilma on mukavan lämmintä siellä pohjoisempanakin. Odotan juttuasi kyllä pohjois-Saksasta. Meille tuo alue on aika tuntematonta, sillä siitä on aina vain ohi ajettu. Se näyttää jotenkin aivan toisenlaiselta kuin tämä eteläinen-Saksa. Kehuja olen kuullut sellaisesta kaupungista, kuin Celle.
Perjantain auton mittari näytti 37,5, eikä se meistä liian lämpimältä tuntunut. Me ei ruuhkiin lauantaina kaupunkireissullamme törmätty. Jotenkin siellä oli vaan hiljaisempaa, kuin tavallisesti.
Mukavaa ja turvallista reissua teille! :)
Wau, hienon näköistä!! Etenkin linna Lichtenstein teki vaikutuksen ja mukavaa, kun saitte myös luvan hengittää. Se helpottaa elämää ennen pitkää :) Ei voi muuta sanoa kuin, että elätte hienoissa maisemissa!!
Kyllä se helpotti kovasti, kun sai hengittää. :)
Niin, vuorihullut saavat asua kaksien Alppien välissä. Onhan tuossa sitten tuo Schwarzwald, jonka korkein huippu kohoaa vajaan puolentoista kilometrin korkeuteen. Nautimme kyllä tästä kaikesta. Olemme myös kiitollisia, että saamme elää täällä.
Yksi asia minua välillä mietityttää. Se etteivät tuttavamme Suomessa ole kiinnostuneita näistä minun ottamista maisemakuvista ja meidän elämästä.
Kiitos, te blogitutut jotka viestin tänne jätätte! :)
Soleil - pikku hiljaa raporttia eri paikoista. Cellessä ollaan joskus kymmenisen vuotta sitten käytykin. Nyt poikettiin mm. Hamelnissa, joka aika saman tyylinen pikkukaupunki.
Kivalta näyttivät kuvat netissä Hamelnin pillipiipari kaupungista.
Näitä mukavan näköisiä vanhoja kaupunkeja täällä riittää kateltavaksi. Minun yksi suosikki puistoineen ja muureineen on Rothenburg ob der Tauber.
Jopa meitä ovat museot alkaneet täällä asumisen aikana kiinnostamaan. Liian usein vaan nuo vuoripolut vievät voiton, siitä minne mennään. Vuoden takaa elokuusta tulee mieleen yksi viikonloppureissu. Menimme ihan sokkona yhteen Baijerin vanhimmista kaupungeista, jossa on asuttu jo myöhäisellä jääkaudella. Olin aivan hämillään mitä kaupunginmuseossa näin. Pitkässä valokuvaelokuvassa on kuvia tuolta jonkun verran.
http://soleilblogi.blogspot.de/2014/08/15-1752014-neuburg-der-donau.html
No näyttääpä tuokin Tonavan varren kaupunki hienolta. Joskus ajelimme myös tuota "romanttista reittiä" ja kävimme Rothenburg ob der Tauberissa. Näitä kaupunkeja todella riittää. Olen kyllä vähän kade teidän tilanteellenne nyt. Täältä kun on ensin aika pitkä matka, ennen kuin on siellä seudulla...
Älä ole kade, sillä tuosta sanasta minulle tulee aina negatiivisia ajatuksia.
Tiedän tilanteen ja tuntee, että Suomesta on pitkä matka ja kun asuimme pohjoisessa Suomessa niin sieltä oli vielä pitempi. Olen elämäni aikana katsellut niin paljon toisten reissukuvia, että nyt haluan jotakin jakaa, kun on mahdollista, julkisuuteen.
Ainakaan me ei edes lomamatkoilla ymmärretty kuinka paljon sitä kaikkea täällä on, kulki jotenkin laput silmillä. Vieläkään ei käsitä.
Illalla katselimme karttaa pohjoiseen päin, kun etelässä sataa viikonloppuna vettä. Taas olin aivan ihmeissäni kuinka pienellä matkalla on linnoja useita. Yksi isompi kaupunki, joka olisi erityisen kiinnostava, jätetään väliin. Viikonloppu on liian lyhyt aika sitä katsella. Saa nähdä mihin eksymme. :)
Lähetä kommentti