18-27.9.2015 kesäloma2: 1.Osa, MUKAVA MENOMATKA

Tätä lomalle lähtöä olimme kovasti jo odottaneet, sillä viimeksi olimme lomalla kesäkuun alkupuolella. En yhtään liiottele vaan kerron niin kuin asia on meillä. Aina kun lähdemme reissuun vaikka vain viikonlopuksi, niin se on juhlallinen hetki. On aina erittäin mukavaa lähteä, kiire ja huolet jätetään matkasta pois, On the Road Again.

18.9.2015, perjantai: Kantaessamme karvaisia-Karavaanareita suursiivottuun mökkiautoon alkoi tietysti juuri silloin ripistelemään vettä. Ajattelin sateen ennustavan mukavaa ja onnekasta reissua, niin kuin hääpäivän sade tietää hyvää avioliittoa.

Suunnitelmamme oli ollut jo pari kuukautta mennä Sveitsiin Vierwaldstätterseelle tutkimaan järven ympärillä olevia vuoria. Sääennusteet lupasivat juuri lomamme alkamisen aikoihin ilmojen tuollakin kylmenevän, yölämpötilat laski alle kymmeneen asteeseen ja päivälämpötilatkin vain viidentoista asteen tietämille sekä lupasi usealle päivälle sadetta. Meille ei tuota vaikeuksia muuttaa suunnitelmia. Aina kun lähdemme reissuun niin lähdetään sillä mielellä, että paikan ja suunnan voimme aivan sen hetkisen fiiliksen mukaan muuttaa kesken reissuakin. Tuo juuri tuo sitä suurta vapautta karavaanareille. Karavaanareilla tuo hyvin onnistuukin, kun oma vapaa-ajan koti kulkee aina mukana.

Niin muutimme suuntaa Alppien eteläpuolelle, jossa ilmat olivat lähtöviikolla vielä hellelukemissa, eikä sadettakaan luvattu kuin yhdeksi päiväksi ja yölämpötilatkin ennustettiin olevan kahdenkymmenen asteen tietämillä.

Ajelimme vesisateessa perjantai-iltana lähelle Füsseniin yöksi Wohnmobilplatzille. Tässä mukava mainosfilmi Stellplatzista ja Füssenin joistakin nähtävyyksistä.

Matkaparkin vieressä on useita eri kauppoja, jossa on vielä hyvä piipahtaa ja täyttää jääkaappi. Visut "saksalaiset" kuljettavat kalliimpiin naapurimaihin ruokansa mukana. No, rankkasade loppui vasta puoli kahdeksan aikoihin ja kerkesimme kiireellä ennen kauppojen kiinnimenoa ostamaan vähän täydennystä 120 litran jääkaappiimme.

18.9.2015, launatai: Yöllä ei satanut, joten tuostakin syystä yö oli hyvin rauhallinen. Jatkoimme matkaa aamupalan jälkeen. Ilmakin näytti ihan mukavalta.

Tämä Saksan ja Itävallan raja on aika usein ruuhkainen. Nyt oli vain pieni viivästymä.

Letkassa kuljettiin Fernpassilla. Tästä on nyt entistä mukavampi aina ohi ajella, kun muistona on tämä reissu näistä maisemista tältä keväältä.

Itävallassa tankattiin tankki täyteen, vähän kalliimpaa dieseliä kuin mitä kotona olisi saanut alle 1.10e hintaan. Meillä tuli hetken ajatuksena mieleen, että poikkeaisimme Sveitsin ainoassa verovapaassa paikassa, Samnaunssa, mutta tällaiset liikennemerkit tulivat  meitä vastaan.

Mökkiautomme on ilmastointilaite katolla yli kolme metriä korkea, joten emme voineet tuonne tielle ajaa. Ja niin jatkoimme matkaa Sveitsissä.

Nautittiin maisemista ja puolipilvisestä säästä. Eteneminen oli vähän hidasta sillä matkalla oli ainakin kymmenen lyhyttä liikennevaloilla ohjattua tietyöpätkää, mutta meillähän ei ollut kiire lomalla mihinkään. Pidettiin yhden joen lähellä kahvikeittotaukokin. Tämä tie on parikertaa aiemmin ajeltu, asuntoautolla ja henkilöautolla.

Tässä ajellaan ohi Sankt Moritzersee-järven ja Sankt Moritz-kaupungin.

Jäimme Silvaplanerseen rannalla yöpymään, Campingplatz Silvaplanaan. Leiriydyimme, istuimme tuulensuojaan mökkiauton eteen auringon paisteeseen. Katselemaan ympärillä olevia kauniita vuoria ja uhkaavasti meitä kohti tulevia mustia pilviä. Eiväthän nuo nyt tule meitä kohti.

Ja niinhän siinä pian kävi, että tulivat ja tuolit oli laitettava takatalliin. Meidän kömmittävä sateen suojaan mökkiautoon Kissojen seuraksi. Emme koko iltana sateessa lähteneet edes iltakävelylle. Laitettiin ruokaa ja kuunneltiin sateen ropinaa. Sade lakkasi vasta, kun olimme yöpuulla.

Lomalaiset nauttivat.

Päivän ajoreitti.

19.9.2015, sunnuntai: Aamulla heräsin kuuden jälkeen ja ulkona oli vain 5,4 lämmintä. Siinä Jätkäkin siristeli ikkunasta ulos katsoessaan silmiä, että onkos tosiaan vuorilla satanut lunta. Aurinko kuitenkin alkoi paistamaan. Kauniiltahan nuo vuoren huiput näyttivät lumisina auringon paisteessa.

Meillä oli ajatuksena, että voisimme olla toisenkin yön täällä, käydä pyöräilemässä tai vuorilla kävelemässä, mutta päätimme jatkaa kylmyyden takia matkaa. Uskoimme löytävämme lämpöä vuorten toiselta puolen.

Nousimme Ova da Bernina -puron vartta pitkin vuorille.

Ihastelimme tielle näkyvää Bernina Groupia, itä-Alppien korkeinta vuorijonoa ja sen korkeinta huippua Piz Berninaa.


Piz Berninan jäätikköhuippu kohoaa 4049 metrin korkeuteen.

Ajelimme muutamien hotellien ja hissiasemien ohi. Nousimme Berninapassille pikkuhiljaa.

Lej Nair -järvi.

Ajoimme kahdeksi tunniksi parkkiin, näihin näkymiin, kun alla näkyy kauniisti Lago Bianco -patojärvi.

Ulkona kauniista säästä huolimatta oli vain alle kymmenen lämmintä. Mieli teki kovasti lähteä näihin maisemiin vaellusretkelle. Tyydyimme pieneen kävelyyn kylmyydessä ja keitettiin kahvit.

Kissatkin ihmettelivät maisemien kauneutta ja Jätkää tietysti kiinnostaa nuo pörisevät mopot.

Olen filmannut Berninapassille nousun ja laskun kokonaisuudessa sekä laaksossa oleviin kahteen kylään asti, mutta mökkiauton tuulilasiin ikävästi paistava aurinko on tuosta kuvauksesta tehnyt huonolaatuisen. Ainoastaan tästä korkeimmalta paikalta laskettelua vähän matkaa alaspäin on julkaisukelpoista. Aurinko paistoi sopivasti tässä eri kulmalta.

20.9.2015: BERNINA PASS, 2330m

Tämä on hieno muisto, joka saa aina katsellessa hienoja fiiliksiä aikaan. Sitä karavaanarin kulkemisen iloa ja riemua, kun mökkiauto laskettelee kurvaillen vuorilta alas luotettavan kuskin käsissä. Muutama kuvakin näistä maisemista.

Poistetussa huonossa filmissä on mukava pätkä kun toinen mökkiauto menee ohitsemme, kun tälle perässä laskettelevalle italialaiselle annamme ystävällisesti tietä laskeutuessamme alas Poschiavo-laaksoon.

Ajelemme Poschiavino-joen vartta. Ilmakin lämpenee, näyttää ja tuntuu aivan kesältä.

Ennen Italian rajaa on Lago di Poschiavo -järvi.

Sveitsin ja Italian rajalla lämpömittari näyttää jo +25!

Sitten tuli meille pieni moka, mutta mukava sellainen. Emme tarkistaneet tarkasti mitä kautta navigaattori meitä opastaa. Se käännytti meidät reilu neljä kilometriä aikaisemmin tieltä-SS38, oikoreittiä pitkin Stazzonan-kylän kautta tielle-SS39.

Liikennemerkistä kerkesimme katsoa, että mökkiautomme oli sallitun kokoinen tiellä kulkemaan.

Ei tie leveä talojen välistä ollut, mutta kuskia tämä asia ei hirvittänyt ollenkaan. Hän on jo niin tottunut tekijä näihin Italian teihin.

Vänkärin paikalta oli mukavat näkymät alapuolelle jäävään laaksoon.

Hyvin tästä mahtuu, oli kuskin mieleipide, kun vähän sommitteli.

Ihmettelimme matkalla vähän tätä tietä. Olimme kotona googlella katsoneet tien leveyttä ja sitä ettei tien pitänyt näin kapeahkon olla. Tässä sitten arvelumme selvisi, että navigaattori teki meille tepposen, kun tulimme isomalle tielle-SS39. Säästimme ajokilometrejä tällä oikaisulla viisi kilometriä. 

Ilma lämpeni, eikä enää näkynyt puissa syksyn merkkejä.

Taakse jää laakso josta nousimme.

Täällä Aprican kaupungissa oli mukavan näköisiä Alppi-taloja ja -hotelleja. Alueen vuoret ovatkin kesällä vaeltajien ja talvella laskettelijoiden suosimia.

Matkalla oli tänäänkin tietöitä.

Como, Maggiore ja Garda ovat kuuluisia järviä kauneudestaan. Järvet ovat meidänkin suosikkeja. Meillä oli ollut jo pari vuotta puhetta näiden järvien välissä olevasta pienemmästä järvestä, Iseo-järvestä, että tämä järvi pitäisi nähdä. Iseo-järvi on tuntematon helmi myös monille muillekin matkalaisille. Tänne haluaa ihmiset jotka etsivät rauhaa ja erityistä paikkaa itselleen.

Iseo-järvi on 25 kilometrin pituinen, keskisyvyys on 124 metriä ja syvin kohta 251 metriä.

Ilma oli onneksemme aurinkoinen, kun näimme tämän kauniin järven ensimmäisen kerran.

Ajomatkaa tälle päivälle tuli vain noin 157 kilometriä, kun kurvasimme reilun kolmentuhannen asukkaan pikkukaupunkiin Maroneen ja leirintäalueelle, Camping Riva di San Pietroon. Taas kuljimme riskillä, ettemme olleet paikkaa varanneet. Leirintäalue olikin melkein täynnä. Enemmistönä saksalaiset, mutta aivan Englannista asti oli muutamia karavaanareita. Muutamia paikkoja oli vapaana ja saimme paikan läheltä järven rantaa.

Vaatteiden vaihtohan lyhythihaisiin ja -lahkeisiin siinä piti ensitöikseen tehdä. Hikistä puuhaa oli pystyttää etuteltta ja koota sen alle ulkokeittiö.

Ihmettelimme järveltä kuuluvia tykinlaukauksia yhdessä vaiheessa. Naapuri saksalainen kertoi, että saaressa on meneillään viiden vuoden välein olevat kukkajuhlat, FESTA DI SANTA CROCE 2015, nuo laukaukset liittyvät noihin juhliin. Juhlat olivat alkaneet jo 14.9 ja päättyivät tänään 20. päivä. Saari oli koristeltu tuhansin paperikukkasin. Tässä googlen kuvahaun kuvia. 

Kolmisenkymmentä oli lämmintä. Lämpöä tulimme hakemaan ja siitä nauttimaan, istuttiin ja nautittiin maisemista. Kesäloma2 oli valmis alkamaan. :)

Illalla olimme jo pehkuisamme, kun varttia vaille yksitoista alkoi valtaisa ilotulitus saaressa. Tuo ei aivan ikkunoihimme näkynyt. Jos olisin tiennyt tuon tulituksen kestävän puoli tuntia, olisin noussut katsomaan. Vähän harmitti, kun tuota ei nähnyt, kun ajattelin, että kömmittyä sängystä ylös se pian loppuisi.

Soleil

Ps.Jatkuu,..