perjantai 15. kesäkuuta 2018

16.3-8.4.2018 KevätLoma: 2.osa, JOULUMAAHAN KEVÄÄLLÄ

Päivät 21-23.3.2017: Meren ja vehreän rannikkoseudun ihastelua.


21.3.2017: Yö oli pimeä, kun metsäparkissa ei ollut valoja. Ainoastaan tähdet tuikki valona seepramäntyjen latvojen väleistä. Aamulla lämmintä oli vain 4,3 astetta, mutta auringon alettua paistamaan pian olikin jo mukavan lämmintä. Otimme rennosti, samaan malliin kuin Kuningatar. Lomalaisilla ei koskaan saa olla kiire.

Lähdimme vasta yhdentoista aikoihin matkaa jatkamaan. Kylältä liikennemerkeistä kävimme yhden geokätkön etsimässä ja kirjaamassa ylös.

Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä isona.

Muutaman kilometrin päähän Biscarrosse-järven rannalle pysähdyimme jo kahvit keittämään. Tänne olisi hyvin voinut jäädä pitemmäksikin aikaa pyöräilemään.


Kissatkin nauttivat lämmöstä ja katselivat innokkaina järvelle. Prinsessaa kiinnosti kovasti ulkona kirmailevat pikkukoirat, joiden takia juoksi ikkunasta ikkunaan.


Pienemmät tiet ainakin täällä päin Ranskaa olivat paikoin kuhmuraisia. Oli ihana päästä tasaiselle ja maksulliselle moottoritielle rekkojen sekaan. No, aika harvakseltaan rekkoja kuitenkin kulki. Ilma lämpeni ja puut alkoivat enempi vihertämään. Kevät taisi kuitenkin olla myöhässä täälläkin. Ranskan rannikolla olisi ollut myös monta kiinnostavaa paikkaa, joiden ohi vain nyt ajelimme.


Pian olimmekin meidän joulumaassa Espanjassa. Kolme joululomaa Espanjassa vietettyämme puhumme Espanjasta aina joulumaana. San Sebastiánkin näytti liian suurelta kaupungilta meille luontolomalaisille. Aamulla meidän espanjalainen kaasupullo sopivasti tyhjeni, joten se oli saatava vaihdettua täyteen pulloon. Pullon vaihtomahdollisuutta ei ollut kuitenkaan kahdella huoltamolla joilla kävimme.


Ajelimme kukkulan päälle mukaviin meri- ja kaupunkimaisemanäkymiin Gran Camping Zarautzille. Täällä ei ruuhkaa ollut. Vajaa kymmenen karavaanaria ja ulkomaalaisia eläkepariskuntia, mm. Englannista, Hollanista ja yksi ruotsalainenkin. Otimme tietoisen riskin, mutta ajattelimme, että tällä talvileirintäalueella voisi olla myös kaasupullojen vaihtomahdollisuus. Olimme oikeassa ja niin meille tuotiin pian leiriytymisen jälkeen täysi espanjalainen pullo ja vietiin tyhjä pullo pois. Kissatkin tykkäsivät kovasti paikasta, kun pihalla oli runsaasti pikkulintuja, joille myös kevät tuntui olevan suuri ilo.

Itse valittu paikkamme oli aivan jyrkänteen reunalla. Keskikuvan näkymä oli mökkiautossa istuessa merelle.

Tässä päivän ajoreittimme, jolle tuli pituutta 225 kilometriä.




22.3.2017Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme 8,4 asteen lämpöön. Aamupalan ja aamutoimien jälkeen lähdimme tutustumaan alueeseen ja teimme kävelyretken Zarautzin rannalle. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Ilma oli mukavan lämmin. Tuulikin oli tyyntynyt, mutta meri kohisi vielä mukavan tuntuisesti. Rannalla jo muutamat rohkeat olivat vähissä vaatteissa, joku jopa aurinkoa ottamassa ja uimassa. Koirillakin tuntui olevan mukavaa juoksennella aurinkoisella rantahietikolla. Kiva oli ranta-alue ja maisemat, tunnelma oli hyvin rauhallinen. Istahdimme usein nauttimaan tästä kaikesta ihanasta ja siitä suurenmoisesta tunteesta, että saimme olla lomalla täällä. Kauempana korkeimmilla kukkuloilla näkyi lunta. Kokkipatsaan kainalosta ravintolan edestä ja portaista rinteessä löydettiin geokätköt, mutta kolme kätköä jäi löytämättä. Syötiin ensimmäiset tämän reissun espanjalaiset menut 11 euron hintaan. Tässä muutama kuva kävelyretkeltä.

YouTuben oikeasta alareunasta asetukset nappulasta kannattaa kuvan laatu vaihtaa parhaaksi hd-laaduksi.


22.3.2018: Zarautz




Yli 18 tuhatta askelta tuli tallusteltua. Illalla pyykättiin ja ihasteltiin auringonlaskua. Ihana ensimmäinen lomapäivä meidän joulumaassa ja aivan uusissa maisemissa.


23.3.2017Aamulla ripisteli vähän vettä ja seitsemän oli lämmintä. Illalla olimme katselleet, kun iltahämärissä kalastusalukset lähtivät merelle. Kun taas aamun valjetessa katselimme Kissa-Tyttöjen kanssa niiden paluuta mereltä rannalle päin. Mikä teki tästä aamuhetkestä oikein mukavan, mutta toi myös ikävän ja kaipauksen hetken. Muistelin kuinka Ramses-kissa olisi myös tykännyt katsella merellä liikkuvia laivoja, niin kun hän Italiassa kerran katseli. 


Aamuaskareiden jälkeen jatkoimme matkaa muutaman kilometrin päähän vajaan kolmen tuhannen asukkaan Getariaan. Mökkiauto jätettiin parkkipaikalle kylän kupeeseen rinteeseen. Tehtiin mukava aamukävely tässä kalastajakylässä ja käytiin korkeahkon kukkulan, Isla de San Anton, päältä tähyilemässä maisemia ja lintuja. Harmiksemme majakalle oli portti kiinni. Kukkulalta oli mukavat näkymät, vaikka vähän usvaiset, ympäriinsä. Aivan edelliseen leiripaikkaan lahden toiselle puolelle. Yksi geokätkökin etsittiin. Satamassa katseltiin isoja värikkäitä ja hyväkuntoisia kalastaja-aluksia, joista osasta vielä purettiin saalista. Kalasaalista ilmeisesti mereltä yöllä oli hyvin tullut, kun kaloja lähti aivan rekkalasteittan kylän satamasta. Rauhallinen ja kalanhajuinen tunnelma oli täällä.


23.3.2018: Getaria





Jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin eteenpäin.


 Välillä oli tietöitä, mutta siinä sai pysähdyksen ajan rauhassa sitten katsella merelle.


Vaikka oli pilvinen ilma niin ranta-alueet ja luonto ihastuttivat täällä pohjoisrannikolla. Täällä oli paljon mukavamman näköistä juuri vihreyden ja vehreyden takia kuin mitä on aurinkorannikolla. Ei näkynyt suuria kaupunkejakaan rumine teollisuusalueineen.


Isommat kaupungit jätimme tutkimatta. Jos joka kaupunki olisi tutkittu, niin emme olisi tällä lomalla pääseet paljoa eteenpäin paikkalistassamme. Välillä tehtiin pysähdyksiä, mutta usein, kun olisimme haluneet pysähtyä niin mökkiautolla se ei ollut tienvarteen mahdollista.




Ajeltiin mukava mutkatie Ondarroan ja Lekeition välillä.


Ajelimme Faro de Santa Catalina, Lekeitio -majakalle.


Teimme pienen kävelyretken. Harmiksemme majakka ja ravintola olivat kiinni. Kiven kolosta jyrkänteen reunalta etsimme yhden geokätkön.


Palatessa mökkiautolle ajattelin vähän, että miten tuolla kauempana on yksi lammas irti. Kävelijöitä, joita kävi majakalla, joku näkyi lampaille jotakin syöttävän. Keittelimme kahvit ja pian se karkulainen oli mökkiautomme edessä katselemassa Prinsessamme kanssa silmästä silmään. Prinsessalle lampaat ovat tuttuja eläimiä. Hän on Suomessa asuessa kulkenut valjaissa lampaiden lähettyvillä. Tämä on niin ihana muistokuva.


Pian karkulainen lähti jatkamaan matkaansa. Aavistiko se jotain? Ei mennyt kuin hetki, kun mökkiautomme eteen pyyhälsi auto, josta mies meille vilkutteli ja iloisesti hymyili. Hän oli lammaspaimen keppinsä ja koiransa kanssa. Olipa mielenkiintoista seurata näin läheltä ja ensikertaa nähdä livenä, kun koira keräsi ja johdatti lammaslauman aitauksesta pois. Lauman viimeisenä pienen karitsan.


Prinsessa oli siirtynyt seuraamaan tohkeissaan sivuikkunalle karkulaista. Karkulainen oli muurin takana vähän kuin piilossa katselemassa lammaspaimenen ja koiran puuhia. Tuleekohan ne hänet hakemaan? Kun lauma tuli karkuripässin luo, hän hyppäsi piilostaan laumaan joukkoon mukaan. Oli taitanut tämän tempun tehdä aiemminkin.


Prinsessa taas siirtyi etuikkunalle seuraamaan pihan tapahtumia. Lammaspaimen antoi lähtiessään koiralleen vettä ja hymyili meille ja Prinsessalle. 


Meillä oli suunnitelma jäädä tähän yöksi, 16 Santa Katalina Hiribidea, mutta tien toisella puolen oli iso rakennus, joka oli ilmeisesti lampola ja tuoksu sen mukainen. Irtokissojakin juoksi ympäriinsä. Joten päätimme jatkaa matkaa.

Kissoista Prinsessa ja Kuningatar ovat kuin koiria. Rodulla sanotaankin olevan koiramaisia piirteitä. Kun heille sanoo, että nyt matka jatkuu ja on mentävä häkkiin, he myös menevät. Monesti myös tietävät jo puuhistamme, että matka jatkuu ja menevät omille paikoilleen ilman käskemistäkin. Tämä on niin suloinen tapa. Ramses vaikka oli hyvin monessa asiassa aivan ainutlaatuinen, niin hän ei ole Muorinsa kanssa koskaan totellut tätä käskyä.

Prinsessamme oli nyt matkan jatkumisesta aivan toista mieltä. Vaikka häntä käskimme häkkiin monta kertaa menemään, hänellä oli nyt kuulo mennyt. Hän vain katseli pellolle lampaiden perään haikean näköisenä. Varmaan ajatteli karkuripässiä ja ikävöi jo sitä. Minun oli hänet haikein mielin nostettava häkkiin.


Tienvaressa oli mielenosoittajia.


Ajelimme päivän kivoissa maisemissa, enimmäkseen aivan meren äärellä. Lämmintäkin oli pilvisestä säästä huolimatta parhaimmillaan reilut 15 astetta. Sadetta emme saaneet vielä kokea, vaikka muutaman pisaran taivaalta välillä heittikin. Yöksi pysähdyimme mukavan näköisiin panoraamamerimaisemiin parkkipaikalle, 47 Kalea Arene Pelaio Deuna, joka sijaitsi Bermeodosta muutama kilometri pohjoiseen päin.


Tässä tämän päivän mutkikas ajomatkamme, jolle tuli pituutta vajaat sata kilometriä.


Hoksasin päivällä ykskaks, että mihin meidän pyörien kaikki avaimet ovat lähdön hetkellä laitettu. Lähtiessä kovasti huolehdimme kuinka pyörien akut ja laturit ovat mukana sekä moni muu asia, mutta en yhtään muistanut puhetta olleen avaimista. Etsimme autosta avaimia monesta eri paikasta ja totesimme, että avaimet ovat kotona. Suunnittelimme jo, että jotkut hyvät lukot olisi käytävä ostamassa. Akut paikoilleen laitettuamme emme saisi niitä ilman avaimia myöskään pois, mutta lataus kuitenkin akku paikallaankin onnistuisi. Illalla hoksasin, että onko avaimet latureiden kanssa samassa laatikossa ja siellähän ne olivat. Horiskoksi sitä tulee, kun viisikymmentä täyttää. :)

Viikko sitten lähdimme kotoa. Aika tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Tämän päivän lammasjuttu oli kyllä erittäin mieleen jäävä kokemus ja muisto, kuinka Prinsessamme oli lampaista innoissaan.

Jatkuu,.. mitä seuraava yö tuokaan tullessaan.


Soleil  

Edellinen jakso:
16.3-8.4.2018 KevätLoma: 1.osa, LUONTOLOMAN ALKU

Ei kommentteja: