Tuntuu siltä, kuin olisi hyljätty.
Ihan nyt vain
kunhan kirjoitan tästä asiasta, joka aina välillä mieleeni pulpahtaa.
Taas olen
ajatellut monet kerrat koko tämän blogin lopettaa. Puheliaana kaipaan vuorovaikutusta. Enää tänne ei kukaan jätä viestejä. Olen suomalainen ja pohdin
välillä mikä on tähän syy? Tiedän, että en ole lukihäiriöisenä hyvä kirjoittamaan.
Sydämeen aina sattuu, kun jostain luen kuinka huonot blogikirjoitukset eivät
jotakin kiinnosta. Enkä halua tänne kaikkea kertoa. Oikeastaan vaan reissujemme
muodossa. Sehän on se mitä me suuresti rakastamme, kokea ja nähdä.
Puheliaana
kirjoittelen joihinkin keskustelupalstoille, mutta sitäkin olen vähentänyt
paljon. Olen huomannut ihmeellisen asian. Kirjoitukseni jälkeen siihen ei enää
yleensä kukaan kirjoita. Tuokin saa tuntemaan, että sinua hyljeksitään ja ajatuksiani pidetään ilmeisesti aivan turhina.
Ajattelen, että
onko tämä hiljaisuus nyt sitä somekiusaamista.
Ehkä se vain on sitä, että kun on oppinut nauttimaan suuresti elämän pienistä hetkistä ja kertoo sen aidosti, niin suomalainen ei voi ja osaa iloita mukana.
Soleil
Ps. Kuvat ovat viime
kesältä, kun 7.7.2017 pyöräilimme ja vaelsimme Blaueishüttelle ja vähän siitä
eteenpäin. Ihania muistoja. :)
" Vältä ottamasta vaikutteita heiltä, jotka vähättelevät kaikkea mitä teet. "
Poistin tästä kirjoituksesta kaikki viestit ja omat vastauksetkin.
Sain mm. tällaisen viesti, kun kirjoitin tuohon ylhäälle näin: "Ehkä se vain on sitä, että kun on oppinut nauttimaan suuresti elämän pienistä hetkistä ja kertoo sen aidosti, niin suomalainen ei voi ja osaa iloita mukana."
"Mietit mikä on syy siihen, että kommentteja ei tule tai puolestasi ei osata olla iloisia, ja tapa jolla erityisesti nyt toimit, johtaa lukijoiden menettämiseen. Nyt lähti siis yksi pitkäaikainen lisää."
Voihan hyvänen aika. Tuo suomalainen sana oli paha sana, kuulemma. Enkä minä ole edes lukijamäärästä puhunut vaan viestien jättämisestä. Lukijoita täällä käy kyllä. :)
Itsekin olen suomalainen enkä ole koskaan vetänyt hernettä nenään jos jossain arvostellaan suomalaisia. Oliko tuo edes arvostelu, ei minusta. Enkä koskaan ole mistään arvostelusta ajattelut, että se koskettaisi kaikkia suomalasia, siis yleistäs. Enkä koskaan ole ajatellut, että kaikki olisi. Meillä kaikilla saa olla omat mielipiteet.
On aivan normaalia, kun on matkustellut 31 vuotta täällä Euroopan alueella aika aktiivisesti ja nyt asunut seitsemän vuotta täällä Saksassa, niin huomaa maissa olevia eroja, ihmisissä, tavoissa ja käyttäytymisessä. Sekin on normaalia, että erovaisuuksista puhutaan.
Tottahan se on, että me suomalaiset olemme vähän erilaisia. Esim. syrjäisen sijainnin takia meistä on tullut hiljaisia, sisäänpäin kääntyviä ja kateellisia. Minä en tosiaankaan tällä moiti ja aliarvio lukijoitani. Enkä ajattele, että kaikki ihmiset ovat tuollaisia. Oman kokemuksen mukaan olen täällä asumisen aikana ja muissa maissa reissatessani kuulut paljon enemmän naurua ja positiivisia sanoja ihmiseltä ihmiselle kuin Suomessa asuessa. Eikä tuohon vaikuta edes asuminen, vaan tuon jo kuuli ja aisti lomareissuilla.
Tottahan se on ettemme me suomalaiset osaa niin iloita toisen hyvästä. Meiltä puutuu aito myötäelämisen taito, niin ilossa kuin surussa. Vasta joku kertoi juorulehden sivulla, kuin ystävätkin hylkäsi kun hän sairastui syöpään.
Ja tästä meidän pitkään toivotusta elämäntilanteesta ovat eniten iloinneet tuntemattomat ihmiset. Joku naapuri sanoikin tänne Saksaan muutettuamme, että nauttikaa elämästä. Ei kai meille Suomessa noin sanottu.
Poistin tästä kirjoituksesta kaikki viestit ja omat vastauksetkin.
Sain mm. tällaisen viesti, kun kirjoitin tuohon ylhäälle näin: "Ehkä se vain on sitä, että kun on oppinut nauttimaan suuresti elämän pienistä hetkistä ja kertoo sen aidosti, niin suomalainen ei voi ja osaa iloita mukana."
"Mietit mikä on syy siihen, että kommentteja ei tule tai puolestasi ei osata olla iloisia, ja tapa jolla erityisesti nyt toimit, johtaa lukijoiden menettämiseen. Nyt lähti siis yksi pitkäaikainen lisää."
Voihan hyvänen aika. Tuo suomalainen sana oli paha sana, kuulemma. Enkä minä ole edes lukijamäärästä puhunut vaan viestien jättämisestä. Lukijoita täällä käy kyllä. :)
Itsekin olen suomalainen enkä ole koskaan vetänyt hernettä nenään jos jossain arvostellaan suomalaisia. Oliko tuo edes arvostelu, ei minusta. Enkä koskaan ole mistään arvostelusta ajattelut, että se koskettaisi kaikkia suomalasia, siis yleistäs. Enkä koskaan ole ajatellut, että kaikki olisi. Meillä kaikilla saa olla omat mielipiteet.
On aivan normaalia, kun on matkustellut 31 vuotta täällä Euroopan alueella aika aktiivisesti ja nyt asunut seitsemän vuotta täällä Saksassa, niin huomaa maissa olevia eroja, ihmisissä, tavoissa ja käyttäytymisessä. Sekin on normaalia, että erovaisuuksista puhutaan.
Tottahan se on, että me suomalaiset olemme vähän erilaisia. Esim. syrjäisen sijainnin takia meistä on tullut hiljaisia, sisäänpäin kääntyviä ja kateellisia. Minä en tosiaankaan tällä moiti ja aliarvio lukijoitani. Enkä ajattele, että kaikki ihmiset ovat tuollaisia. Oman kokemuksen mukaan olen täällä asumisen aikana ja muissa maissa reissatessani kuulut paljon enemmän naurua ja positiivisia sanoja ihmiseltä ihmiselle kuin Suomessa asuessa. Eikä tuohon vaikuta edes asuminen, vaan tuon jo kuuli ja aisti lomareissuilla.
Tottahan se on ettemme me suomalaiset osaa niin iloita toisen hyvästä. Meiltä puutuu aito myötäelämisen taito, niin ilossa kuin surussa. Vasta joku kertoi juorulehden sivulla, kuin ystävätkin hylkäsi kun hän sairastui syöpään.
Ja tästä meidän pitkään toivotusta elämäntilanteesta ovat eniten iloinneet tuntemattomat ihmiset. Joku naapuri sanoikin tänne Saksaan muutettuamme, että nauttikaa elämästä. Ei kai meille Suomessa noin sanottu.