Luontolomapäivien jälkeen uteliaina tutustuimme menneeseen historiaan kaupungeissa. Olimme eurooppalaisen laatuposliinin alkulähteillä. Nukuttiin yö vanhan linnan juurella.
8.11.2018: Edellisiltana ajelimme Dresdeniin, Campingplatz Dresden-Mockritz.
Saksassa asumisen aikana aina silloin tällöin on tullut tv:stä ohjelmaa Dresdenistä ja kaupungin surullisesta tuhoutuneesta näystä liittoutuneiden kolmen päivän hirmupommitusten jäljiltä. Tämän kuvan otin Königsteinin linnamuseosta, joka myös kertoo kuinka lohduttoman näköinen kaupunki oli tuon jälkeen. Kulttuurikaupunki oli ollut yksi Euroopan kauneimmista ja Saksan kaunein kaupunki, mutta muutaman päivän pommitukset tuhosivat kaupungin maan tasalle. Palopommit polttivat kauneudet tuhkaksi. Arviolta 25-40 tuhatta ihmistä kuoli, mutta tarkkaa arvioita on mahdotonta ollut selvittää. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 200 tuhatta, kun ihmisetkin paloivat tulimeressä tuhkaksi ja paistuivat kellareihinsa. Kaupunki on uudelleen rakenettu noiden kauheuksien jälkeen.
Nousimme leirintäalueen kulmilta bussiin ja ostimme kuusi euroa maksavan päivälipun, jolla myös sai kulkea busseilla ja raitsikoilla 1-alueella. Ensimmäiseksi suuntasimme suureen puistoon, Großer Garteniin ja sen palatsia katsomaan. Puistoa emme katselleet kuin osan, sillä puisto on parin kilometrin mittainen. Palatsilla oli päällä kova tohina, kun tulevaa tapahtumaa valmisteltiin. Kaksi rekkaa oli pihassa ja miehet kantoivat ikkunoista ja ovista sisään tavaraa. Auki olevasta takaovesta kurkkasimme sisälle ja näimme muutaman patsaan. Puiston daaliat kukkivat kauniisti.
Oli jo lähtiessä selvää, ettemme yhden päivän aikana Dresdenistä ehtisi kuin vähän kokea. Yhdessäkään museossa emme käyneet. Tämä oli vain sellainen kaupunkivaellus paikasta toiseen ja ulkoapäin pieni kierroskatselu. Oli pilvinen sää, mutta olimme onnekkaita, kun ei vettä satanut.
Elbe-joen yli menevä silta Augustusbrücke oli mittavien kunnostustöiden alla. Kauniita barokkiajan rakennuksia on paljon. Tärkeitä nähtävyyksiä on mm. Dresdenin linna, Zwingerin palatsi, Frauenkirche, oopperatalo Semperoper on Saksan hienoimpia. Augustusstraßella komeilee maailman suurin posliinimaisema joka on 102 metriä pitkä, Fürstenzug. Taideteos on tehty 23 tuhannesta Meissenin posliinilaatasta.
Kiertelimme mm. Zwingerin palatsin ylätasanteilla. Tuolla oli hyvin nähtävänä, kuinka jälleenrakennustyö on vieläkin kesken. Osa reunuspatsaista olivat uuden näköisiä. Joltain osalta kaiteista nuo vielä puuttuivat. Kaupungin joulutoria rakennetiin kovaa vauhtia, myös palatsin pihalle. Jouluvalojakin oli jo asennettu, mutta illan pimetessä ne eivät vielä palaneet.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana. |
Frauenkirchen kulmilla käytiin syömässä historiallisessa ravintolassa, joka on perustettu 1708.
Frauenkirche selvisi pommituksista, mutta palopommien aiheuttamat tulipalot kaupungissa kuumensivat kirkon niin, että kirkko romahti vasta pommitusten ja tulipalojen jälkeen, kun kivet alkoivat jäähtymään. Vain muutama seinä jäi pystyyn. Seinän pala kirkon edessä on muistutus tästä. Frauenkirche oli sisältä kaunis ja teatterimainen, mutta kuvaaminen oli sisällä kielettyä. Vartija jopa kävi joillekin asiasta huomauttamassa. Kirkon edessä on Martin Luther -patsas.
8.11.2018: Dresden
Hieno oli tämä kaupunkikierros, vaikka tein itse sen klassisen virheen. Laitoin lähes uudet nahkakengät jalkaan hienostellessani vähän. Zwingerin palatsin puistossa oli jo pakko jalkaan laittaa kaksi rakkolaastaria ja kun olimme Elbe-joen toisella puolella katsomassa Goldener Reiteria, kultaista ratsastajaa, niin oli pakko käydä ostamassa kaupasta uudet paremmat kengät. Tuska helpotti ja loppumatka olikin niin lystikästä.
Kymmenisen kilometriä tuli mittaa tälle kaupunkivaellukselle.
9.11.2018: Aamupalalla pitikin sitten jo alkaa ajattelemaan kotimatkaa, mutta ennen sitä kohta 12-vuotias Prinsessamme leikki villit metsästysleikit.
Halusimme vielä päivän viettää eräässä hienossa pikkukaupungissa. Minulla on aina tapana kerätä matkaesitteitä joka paikasta mukaan. Niistä huomasimme tämän helmen, Meissenin. Ajelimme vain reilun kahdenkymmenen kilometrin päähän ja taas Elben rannalle matkailuautojen parkkiin Albrechtsburgin linnan juurelle yöksi.
Ja taas lähdimme katselemaan. Nousimme ylös kukkulalle myöhäisgoottilaisen linnan pihalle, Albrechtsburg Meißen. Linnassa olisi saanut kuvata kahden euron lisähintaan, mutta helpotin omaa lomanjälkeistä työtaakkaani kuvien läpikäymisessä ja pistin kameran pois. Linnassa vierähtikin pitkä tovi. Oli hienoja huoneita monessa kerroksessa ja niissä nykyaikaisesti esillä vanhaa historiaa.
Ylhäältä kukkulalta oli mukavat näkymät. Tänään ne olivat pilvisen sumuiset.
Meissenin tuomiokirkossa, Meißner Dom, oli paljon katseltavaa.
Kahvit oli ennen kaupunkikierroksen jatkumista hörpättävä piristeeksi. Olimme istuneet ovesta tultuamme heti tuohon "käytävään", mutta saimmekin mennä vasemmalta ovesta lämpimään tuparavintolaan, joka oli mukavan näköinen paikka. Maksu kahveista ja piirakkapalasta haettiin soivalla soittorasialla.
Laskeutuessamme kukkulalta seuraavaa kohdetta kohti oli matkalla mukavan näköisiä vanhoja rakennuksia.
Ihan virallisen kävelyreitin varrelta posliinitehtaalle.
Posliini keksittiin 600-luvulla Kiinassa. 1300-luvulta lähtien sitä tuotiin Silkkitietä pitkin Kiinasta Eurooppaan. Saksin ruhtinas ja Puolan kuningas August II Väkevä (1670-1733) oli intohimoinen posliinin keräilijä ja oli ihastunut kiinalaiseen posliiniin. August II palkkasi apteekkari Johann Friedrich Böttgerin ja piti häntä vangittuna, kun hänen oli kerrottu osaavan valmistaa kultaa, mutta se ei häneltä onnistunut. Hän kuitenkin osasi kehittää loistavan posliinireseptin vuonna 1707. 1710 Meissen-kaupunkiin avattiin Euroopan ensimmäinen posliinitehdas ja tästä syntyi menestystarina Meißner Porzellan. 1863 asti posliinitehdas toimi Albrechtsburgin linnassa, josta tuotanto siirtyi tuolloin nykyisiin tiloihin.
1916 posliinitehdas avasi museonsa. Museokierroksen alussa oli filmiesitys jonka jälkeen neljän keramiikkataiteilijan työskentelyä saimme seurata. Kaikki työvaiheet tehdään käsityönä. Vihreätä lautasta maalaava nainen kertoi, että työpäivän aikana hänen täytyy maalta kuuden lautasen kuviot. Sen jälkeen museon upeuksia sai itsekseen vapaasti katsella.
Mieheni ei suostunut minulle ostamaan 35 000 euron arvoista sääasemaa. Ihastuin kovasti siniseen astiastoon, jonka kahvikuppi, aluslautanen ja asetti olisi maksanut 1500 euroa. Teekannu oli tarjouksessa hintaan 1195 euroa, kun normaali hinta oli 1990 euroa. En saanut edes valkoista pientä posliinikissaa, kun sillä oli hintaa 599 euroa, kun taas punainen vähän isompi kissa olisi maksanut 1490 euroa. No ei Mieheni suostunut ostamaan pientä valkoista koirariipustakaan jolla oli hintaa vain 319 euroa ja maalattuna 649 euroa, mutta en minä olisi koirariipusta edes halunnut. En ole koskaan arvostanut astioita tai merkkikeramiikkaa ja -lasia. Muutama Arabian tuote löytyy kotoa, muttei esimerkiksi yhtään Iittalan lasia.
No olisihan se tietysti lisäiloa tuonut arkeen tuo 24 tuhatta euroa maksava "pellemies" istumassa kotona jossain pöydän nurkalla.
Mitään mukaan ei hienosta myymälöistä lähtenyt. Halvin valkoinen kahvimuki oli hinnaltaan 39 euroa. Kävimme kuitenkin ravintolassa Meissenin posliiniastioista keitot ja Meissenin miekkaleivoksen syömässä. Ravintolan hinta oli aika normaali.
En edes ollut aiemmin kuullut mistään Meissenin posliinista. Tämä museokokonaisuus oli suuri elämys, kun siellä oli niin upeita ja kauniita esineitä paljon.
9.11.2018: Meißner Porzellan
Pimeä ennätti tulla, kun vanhan kaupungin kujille ja markkinatorille ennätimme.
Näkymiä mökkiautomme edestä Albrechtsburgin linnalle pimeällä.
10.11.2018: Aamu valkeni taivas sinisenä.
Siinä oli taas karavaanareilla Elbe-jokimaisemista ihmettelemistä.
Aamupalan ja -järjestelyjen jälkeen matka jatkui.
Ajelimme Main-jokivarteen Eltmann-kylään Parkplatz Mainlanderiin reissun viimeistä yötä viettämään.
Tehtiin kävelyretki tässä mukavan näköisessä maalaiskylässä. Kukkokin käveli vapaana katolla.
Karavaanari-kissakin kokee reissuillaan elämyksiä. Siinä oli taas Tupsukorvilla ihmettelemistä, kun pihalla tallusteli oudon näköisiä lintuja, pari afrikanhanhea.
11.11.2018: Aamu valkeni sateisena. Kotimatkamme jatkettua taivas pian selkeni.
Tämän Ochsenfurtin pikkukaupungin otimme aivan summassa aamulla kartalta ruskaretkilomamme viimeiseksi tutustumiskohteeksi. Eikä tämä sokkona kulkeminen taaskaan harmittanut. Saksa on täynnä toistaan hienompia kyliä ja kaupunkeja, kun vaan omaa uteliaan näkemisen ja kokemisen mielen ja menee katsomaan.
Vanhoja kaupungin muuria ja torneja, puuristikkotaloja,..aivan 1200-luvun loppu puolelta.
11.11.2018: Ochsenfurt
Vaikka loman loppu saa aina vähän haikeita tunteita aikaa, kun mielellään matkaa jatkaisimme pitempäänkin. Oli kuitenkin tämän vanhan saksalaisen pikkukaupunkikierroksen jälkeen mahtava tunne siitä, kun olimme kotoisassa Baijerissa ja meillä on mahdollista nähdä tällaisia mukavia pikkukaupunkeja. Kuvien taustasävelmä ihana sunnuntaiaamu. Tämä oli ihan loman viimeinen sunnuntaipäivä, kun aurinkokin paistoi ja oli lopulle kasikymmentä astetta lämmintä. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti