2-4.8.2019: Pieni linnakierros

Ihmetellen missä ne ihmiset ovat, kun puoli valtakuntaa on kesälomalla eikä missään näy ruuhkia ja ihmispaljoutta. Me saimme rauhassa nauttia vanhanajan pihapiireistä ja taiteesta.

Tämä on niin huvittava asia, kun tämän saa vielä joka vuosi todeta näin elokuussa, että Saksa on, pienemmät tiet ja paikkakunnat, tyhjillään kulkijoista vaikka Baijerin ja Baden-Württenbergin koululaisilla on kesäloma. Eikä edes linnoilla ihmisiä näy kuin muutamia. Mies kävi viikolla Münchenissä, niin oli saanu ajaa baanallakin rauhassa päiväsaikaan.

Kollaasikuvasta klikkaamalla näkyvät kuvat näytöllä suurempina.

Olin katsellut karttaa ja aivan summassa ottanut pienen Bühler-joen mutkassa olevan Vellbergin viikonloppukohteeksemme, jonne perjantai-iltana ajelimme. Tämä pieni kaupunki sijaitsee Bühler-laakson yläpuolella mukavasti kukkulalla. Kaupungissa on noin 4400 asukasta.

Vanhan kaupungin ympärillä on muuri. Pieni kahden matkailuauton matkaparkki oli linna-alueen välipihalla, Burggraben, johon ajelimme yömme viettämään. Tuntui aivan romanttiselta nukkua linnan pihalla kirkonkellojen välillä kilkutellessa. Vaikka tie kulki muurin takana vieressä, niin yöllä oli hiljaista. Ei edes nuoriso ajellut parkkipaikalla.

Tutustumisen taiteeseen sai aloittaa heti parkkipaikan viereltä alkavalta vanhankaupungin veistospolulta, esite tässä.

Teimme perjantai-iltana auringon laskiessa ja lauantaina pienessä tihkusateessa kävelyretken vanhaan kaupunkiin. Tässä muutama kuva.

Saksa on täynnä näitä viehättäviä vanhoja keskustoja,, jotka ovat näkemisen ja kokemisen arvoisia. On lähes sama minne menee ja missä pysähtyy katselemaan. Näistä löytyy sitä aitoa rauhallista saksalaista elämää toisin kuin  suosituista turistipaikoista.

Muutama torni vanhankaupungin muurilta.

Kaupungista on löydetty museon kaivausten aikana maailman vanhin kilpikonnan fossiili. Ikää tällä "konnalla" on 240 miljoonaa vuotta ja pituutta parikymmentä senttiä.

Tämä linnan muurien sisällä oleva 150 metrin mittainen käytävä on myös ainutlaatuista etelä-Saksassa. Keskiajalla käytävä on ollut linnan ympäri.

Voi miten romanttisen söpö tämäkin pieni keskusta oli taas.

Tässä muutama kuva kaupungin pysyvistä taideteoksista.

Lisää taide-elämystä antoi tämä vuosittainen heinäkuusta lokakuuhun pystytetty katugallerianäyttely, jonka lähialueen taiteilijat ovat esille laittaneet kadunvarsille esittelemään omia taideteoksiaan. Osa taiteesta oli myytävänä. Esim. tuo hauska penkki 1450 euron hintaan. Tässä muutama kuva niistä. 

Tämä yksi taulu, muutamasta muusta taulusta, koristi vanhaa kaupungintalon sivuseinää.

Tässä kaunis Altes Amtshaus - vanha kaupungintalo.

Täällä piti hotellia ja kahvilaa ruotsalaisrouva. Ruotsalaiskahvila ei ollut auki illalla eikä aamupäivästä, joten kävimme vanhassa paikallisessa kahvilassa istahtamassa.

Vaikka tämä vanhakaupunki oli upea, niin kovin hiljaista oli täällä eikä näyttänyt houkuttelevan ainakaan sadepäivänä lomalaisia. Yksi hollantilainen henkilöauto oli eksynyt tänne entisaikoja huokuvaan maalaisrauhaan.

Vanhassa kaupungissa oli ylä- ja alalinna, Oberes Schloss ja Unteres Schloss.

Päärynäpuun vierestä jatkoimme matkaa. Ajelimme laakson toiselle puolelle kukkulan päälle katsomaan kirkkoa, Ev. St.-Martinskirche Stöckenburg, mutta se olikin remontin keskellä ja ovet kiinni.

Aamulla katselimme karttaa ja valitsimme seuraavan pienen linnakaupungin kahdenkymmenen kilometrin päästä, Kirchberg an der Jagst. Ajelimme tämän linnakaupungin juurelle matkaparkkiin, Kirchberg-Tal.

Olin viikon kotona kävellyt ilman kyynärsauvaa. Kotona vain portaikossa käytin yhtä kyynärsauvaa. Tein viikolla ulkonakin muutamia muutaman sadan metrin kävelyitä yhden kepin kanssa, niin kuin tälläkin viikonloppuretkellä. Aamupäiväkävely portaikkoineen oli ollut hyvää harjoitusta. Mitään poikkeavaa oiretta ei ollut tullut. Teimme illan päätteeksi Jagst-jokivarteen vielä pienen kävelyn.

Sekä istuskelimme mökkiauton vierellä katsellen ylös kaupungille ja ohilentäviä lintuja.

Sunnuntaiaamuna lähdimme katselemaan tätä aikanaan ollutta kreivikaupunkia, Kirchberg an der Jagstia. Tässäkin pikku kaupungissa asuu reilu neljä tuhatta asukasta.

Kävelimme ensin Schlosshotel Kirchbergille. Näiden vanhojen kuninkaiden seinien sisällä toimii nykyisin hotelli, kulttuuri- ja koulutuskeskus sekä asuntoja.

Linnan toisella sisäpihalla oli ihan mukavan näköinen ruusutarha.

Linnan takaa näkymiä Jagsttaliin.

Menimme runsaalle aamupalalle linnan kahvilaan, kaikista syötävistä ei ole kuvia otettu. Hintaa tällä pienellä karavaanareiden ylellisyydellä oli kymmenen euroa hengeltä. Voittihan tämä mökkiautoaamupalan.

Muutama kuva vielä mukavasta vanhastakaupungista.

Saavuttuamme mökkiautolle, kertoivat karvaisten karavaanareiden asennot ja ilmeet, että viikonloppu on ollut rentouttava, niin kuin aina. Prinsessa-kissan nenänpääkin oli niin valkoinen, ettei verenpaine ollut rennosta tunnelmasta johtuen kovin korkealla.

Vielä halusimme sunnuntaipäivänä jotakin katsella ja kun Schwäbisch Hallin lähettyvillä kukkulalla näkyi isoja rakennuksia, niin päätimme kurvata päätieltä KlosterGroßcomburgin parkkipaikalle.

Tämä luostarialue, kirkkoineen ja ympärillä olevine linnan muureineen oli iso ja hieno kokonaisuus. Ikää tällä luostaria-alueella on yli yhdeksänsataa vuotta. Tämä on ainutlaatuinen kokonaisuus romaaniselta ajalta.

Olimme tutustuneet ja kokeneet kaksi pientä linnakaupunkia viikonlopun aikana ja tämä kierros menneeseen aikaan tässä miljöössä oli mahtava viikonlopun lopetus tänä helteisenä sunnuntaipäivänä ilman väenpaljoutta.

4.8.2019: Kloster Großcomburg- Schwäbisch Hall

Yöpaikat olivat olleet ilmaisia samoin tämä luostarialueen katseleminen.

 Kiitollisin mielin palailimme uusia asioita nähneenä ja kokeneena kotiin.

©Soleil

Ps. Pienin ja hitain askelin on kuljettu, kun välilevyn pullistuma ja hermokipupirulainen vei kävely kyvyn 21.5, tähän päivään asti. Maanantaista 5.8. alkaen olen kulkenut ilman kyynärsauvoja. Kävely on vielä vähän laahustavaa, mutta jospa tuokin palautuu normaaliksi, kun jalkojen voimat entisestään lisääntyvät ja tuo kovasti oireillut jalka saa lihaksia takaisin. Tänään tein ensimmäisen "suuren" urheilusuorituksen, kun kävin kotikylän metsässä laahustamassa 1,5 kilometriä. Jumpaten ja laahustellen tämä matka jatkuu kohti vuoriretkiä pienin ja hitain askelin.