6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 4.Osa, Maailmanperintö maisemissa

Päivät 15-17.7.2019: Alppien suurimman jäätikön reunalla ei vuorihullu periksi anna kahdeksan viikon kärsimyksien jälkeen, vaan tekee elämän parhaan "vaellusretken" kyynärsauvoilla, joka on täynnä ilon, onnistumisen ja kiitollisuuden tunteita omasta onnistumisesta ja näistä ainutlaatuisista maisemista.

#Fiescheralp, #Aletschgletscher, #GrosseAletschgletscher, #Eggishorn, #SchweizerAlpenJungfrau-Aletsch

15.7.2019: Heräsimme uuteen päivään Grimselpassilla Totensee-järven rannalla Hotel Restaurant Alpenröslin parkkipaikalla , Wohnmobilstellplatz|Hotel Alprösli. Yö oli ollut passotien läheisyydestä huolimatta hiljainen. Sadekin oli yön aikana lakannut ja usvapilvet vuorten huippujen edestä vähän hälvenneet.

Kollaasikuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana.

Prinsessa kissamme taas tiiraili silmä tarkkana murmeleiden aitaukselle päin aivan kuin illallakin, jossa emme edellispäivänä edes murmeleita nähneet olevan. Prinsessa tiesi ja näki enemmän. Siellähän oli murmelit aamupalaa syömässä. Iso ja paksu porkkana yhdellä käpälien välissä. Prinsessa on kyllä niin erikoinen ja ainutlaatuinen höpsö.

Olimme täällä saaneet viettää vuorten ympäröimänä hienoja päiviä, 6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 3.Osa, Vuorten keskellä. Matkamme jatkui Grimselpassilta alas.

Minulla on tapana ottaa sieltätäältä aina esitteitä mukaan reissuillamme. Seuraavan kohteen valitsimme juuri matkalta otetusta esitteestä. Paikasta ei ollut minkäänlaista aikaisempaa tietoa. Kohteessa nousisi hissi korkealle. Voimia oli jalkoihini tullut reissulla vähän lisää, joten ajattelin kokeilla hissillä vuorille nousemista. Jota en vielä aiemmin uskaltanut Titlis-vuorelle tehdä.

Lähdimme Rhône-jokivartta 19-tietä ja Rhonetalin laaksoa eteenpäin ajelemaan.

Hauskoja nämä vanhat ruoka-aitat, jotka seisovat tolpan ja leveän kiven päällä. Ajattelin, että näin rakennettuna eivät pääse hiiret ja rotat aitan sisälle tuhoja tekemään.

Olimme Valais-kantonissa ja Gomsin alueella. Seuraava pysähdyskohteemme oli alle tuhannen asukkaan kylä Fiesch. Menimme kylän leirintäalueelle, Camping Eggishorn. Täälläkin oli vapaita paikkoja, joista saimme oman paikkamme ihan vapaasti valita.

Kuningatar oli Isännälle kamera hommissa apulaisena. Prinsessa taas mulle jumppakaveri. Hän odottaa, että puhaltelen hänen turkkiin, josta hän innostuu kovasti. Tässä hän katselee jumppaustani kaapista, jonne pian jalkani nostin rentoutumaan. Koko loman olen venytellyt ja tehnyt pientä selän jumppaa 2-3 kertaa päivässä.

Ajomatkamme oli tänään vajaa 40 kilometriä.

16.7.2019: Sääennusteet pitivät paikkansa ja saimme herätä aurinkoiseen aamuun. Aamujuttujen jälkeen pistimme vaelluskengät jalkaan ja lähdimme kävelemään hissiasemalle. Siitä nousimme ensin Fiescheralpiin. Tämä on yksi alueen kolmesta autottomasta lomapaikasta ylängöllä 2121 metrin korkeudella. Paluumatkalla pysähdyimme paikkaa katselemaan.

Menomatkalla nousimme heti toisella hissillä pilvien läpi Eggishorniin 2893 metrin korkeudelle.
  

Olimme ihanan pääsiäisloman 2014 Lauterbrunnenissa jäätikön ja vuorten toisella puolella. Teimme tuolloin myös vuorille unohtumattomia retkiä.

Täältä nyt katselimme neliön sisällä olevaa Jungfrau-vuoren huippua, joka kohoaa 4107 metrin korkeuteen. Tuolloin kuljimme vuoristojunalla tuonne jäätikölle, ympyrän sisälle, lähes kolmetuhatta nousumetriä 3571 metrin korkeudelle, JUNGFRAUJOCH - TOP OF EUROPEN ihmeitä katselemaan. Kävelimme ikijäätiköllä, kuljimme aikamatkan kallion sisällä ja kävimme ikijään sisällä jääpalatsissa. Tuo juttu löytyy täältä. Lintukamerallani pääsin katsomaan, että nytkin tuolla oli paljon ihmisiä. Tuolla reissulla myös nousimme hissillä Schilthornille 2 970 metriin, jossa on kuvattu 1968 James Bond 007 elokuvan hurjia vuorikohtauksia. Tuo juttu on tässä.

Olimme jälleen Euroopan suurimman Aletschgletscherin - Grosse Aletschgletscher- Suuren Aletschin jäätikön äärellä. Aletsch-jäätikkö on Unescon suojelema maailmanperintökohde. 2014 jäätikön sanottiin olevan 24 kilometrin pituinen. Nyt jäätikkö on enää 23 kilometrin pitkä. Jäätikkö laskee Jungfraun alueelta 4000 metrin korkeudelta Massa-rotkoon (Massaschlucht) 2500 metrin alapuolelle.

Ylhäällä oli Eggishorn-polku. Polun varren infotaulut antoivat tietoa Alppien suurimmasta jäätiköstä.

Mutta täällä on muutakin mielenkiintoista. Eggishornin huippu, joka oli sumussa ja 2 927 metrin korkeudella. Halusin kokeilla pääsenkö kulkemaan tuon jyrkähkön ja kivisen portaikkopolun voimattomilla jaloillani ja kyynärsauvojen kanssa. Jos kipua tai jotain oiretta matkalla olisi tullut, niin heti olisin kääntynyt takaisin.

Kulkuni oli hidasta, kun vielä jokainen kyynärsauvan painallus ja askel oli varmistettava, ettei kivi ole keikkuva, niin aikaa meni. Kuvaaminenkin hidasti matkaa. Jalkani olivat vielä niin heikot, etten voinut kuin vähän aikaa jalkojeni varassa seistä.

Huipun takana vähän matalamalla oli harjanne. Se oli isoja kiviä täynnä, enkä uskaltanut niiden sekaan lähteä kulkemaan. Jo tämä, että pääsin jyrkälle huipulle ja ristin juurelle oli jotain todellla suurta tilanteessani.

Vordersee näkyi mukavasti alhaalla. Ajatuksissa kuljin ympäriinsä alhaalla näkyvillä poluilla ja jäätiköiden haaroilla.

Muutama kuva paluumatkalta.

Palattuamme Eggishornin huipulta joimme hütellä kahvit, kiertelimme hiljakseen Eggishorn-polku ja istuskelimme katsellen upeata jäätikköaluetta. Harmillinen on ajatus, ettei tätä ainutlaatuista jäätikköä olisi enää sadan vuoden päästä.

Tämä oli niin hieno paikka unelmoijalle ja haaveilijalle. Täältä sain lisäenergiaa paljon toipumisen matkalle.

Eggishorn 2927 metriä, neliön sisällä.

Puolet elämästäni selkäongelmat ovat rajoittaneet elämääni, välillä vähemmän ja taas välillä enemmän. Tietysti nytkin oli pieni pelkoajatus takaraivossani, kuinka käy tulevaisuudessa. Jäävätkö varpaani tämän jälkeen vielä enemmän turraksi ja jalka vajavaiseksi, kun niissä on jo vähän vajavaisuutta ollut viimeiset yhdeksäntoista vuotta. Tai jääkö tästä kipeämpi tulevaisuus. Sitä ei tiedä, vain aika näyttää. Myös ensimmäisen kolmen kipuisamman viikon aikana tuli välillä mieleen, entäs jos vaellusretket ovatkin enää vain muistoja enkä koskaan pääsisi niitä enää kokemaan. Ajattelin alusta asti, kun tämä tarkalleen kahdeksan viikkoa sitten alkoi, että kuitenkin jokainen venytys- ja jumppaliike ja muutaman askeleen konttaaminen ja kävely vievän vain vuoria kohti. Ja se toteutui jo tällä reissulla näin.



Nämä kuvat ja taustamusiikki, Between Worlds - Maailmoiden välissä, saavat joka kerta liikuttumaan. Tuo pieni saavutus, joka tuntui tilanteessani niin suurelta, saa niin syviä tunteita sisälläni aikaan. Oli kannattanut haaveilla ja kannatti uskaltaa kokeilla. Oikea jalkani vaelluskengässä tuntui vieraalta jalalta, jo jonkin verran omalta mitä vaikka kolme viikkoa aiemmin. Kyynärsauvoilla ja käsivoimilla suurimmaksi osaksi nousin tuon kivisen portaikkotien ylös Eggishornin huipulle 2927 metrin korkeudelle katsomaan pienenä ihmisenä tätä ympärilläni olevaa niin kaunista Maailmaa. Vaikka pituutta tuolla matkalla oli vain 600 metrin 76 nousumetrillä, älykelloni näytti 95m. Tämä tuntui niin suurelta, jota tänä hetkenä myös kovasti arvostin. Se on vähän sama asia, kun pikku-tyttönä haaveilin vuorista ja asumisesta ulkomailla ja kun se toteutui, niin olen nauttinut asiasta suurella sydämellä, vaikka olen saanut pilkkaa ja halveksuntaa kertomisestani osakseni. No, tuokin saa nauttimaan elämästä vielä enemmän.

Tämä "vaellus" oli elämäni onnellisin vaikka ei mikään ennätysnousu ollutkaan. Päivä oli onnellisuuden ja kiitollisuuden päivä! Monestikohan päivän aikana silmäni kostuivat, kun ajattelin sitä tosiasiaa, että olen päässyt vuorille tämän kaiken ympärilläni olevan kokemaan ja näkemään. Ilman kyyneleitä en edes tuota asiaa voinut Miehelleni sanoa ja sen sanoin monesti. Päivässä riittää muisteltavaa, niin kuin edellisissäkin tämän reissun vuoripäivissä. Jopa niissä aikaisemmissakin vuosien takaisissa, kun hermokipu poltteli. Mökkiautolla rakkaan Mieheni ohjaamana ja kyynärsauvojen kanssa olin saanut nähdä ja kokea niin paljon. Kiitos Mieheni ja kiitos vuorten kauneus!

16.7.2019: Aletsch Arena - Grosse Aletschgletscher - Eggishorn 2927 m



Mökkiautolle saapuessa jalkani olivat tallustelleet yli kahdeksaan viikkoon yli kymmenen tuhatta, 10700, ennätysaskelta. Tuohan ei normaalisti ole minulle paljon, mutta nyt oli. Jalkani olivat tosi väsyneet, niin kuin myös käteni. Mökkiauton edessä jumppa-alustalla venyttelyn jälkeen jo paremman tuntuiset. Mitään lisäoireita ei tullut tästä "ennätyspäivästä".

17.7.2019: Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Ennustettiin hellepäivän tulevan, joten meidän oli hyvä jatkaa matkaa.

Ajelimme Rhône-jokivartta pitkin eteenpäin. Käyvimme Brig-kaupungissa kaupassa. Lähdimme 9-tietä pitkin nousemaan Simplon-solaa pitkin Simplonpassille ja kohti Italiaa.

Niin taaksemme jäi maailmanperintöjäätiköt, mutta ylhäältä päin maisemat alhaalla ja laakson takana vuorilla päin näyttivät niin upeilta. Jos vaellusretkillä aina huokailen, että on täällä kaunista ja ihanaa, niin myös teen aina mökkiautomme ikkunoista vuoria katsellessani. Tällä reissuilla tuo kauneus ja ihanuus vain korostui entisestään.

Olimme Simplonpassilla. Meillä oli pieni suunnitelma jäädä tänne yöksi, mutta tämä passotie oli leveä ja vilkasliikenteinen tie. Tiellä kulki paljon rekkoja, joten luovuimme yöksi jäämis ajatuksesta.

Teimme pienen kävelyretken passolla ja pysähdyimme kahdessa paikassa maisemia katselemaan. Ilma oli niin helteinen, että pian piti jatkaa matkaa.

19 kilometriä laskettelua alas seuraavaan laaksoon. Tärkeätä näillä passoteillä on lasketella moottorijarrutuksella.

Pian olimmekin jo kurvailleet Italian rajalle.

Jatkuu,.. Olimme luontolomalla, joten Italiassakin suuntasimme keskelle luonnonrauhaa, mutta myös kävimme ihmettelemässä sitä, kun leirintäalue on täynnä ihmisiä ja vilinä kuin muurahaiskeossa.

©Soleil

23.7.2019: Terveiset Sveitsistä

6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 1.Osa, Jäätikön juurelle
6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 2.Osa, Ihmisten ilmoilla

6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 3.Osa, Vuorten keskellä