17-19.7.2019: Kaksi yötä vuorten keskellä hiljaisuudessa sekä yö täpötäydellä leirintäalueella.
17.7.2019: Tämä päivä oli jo alkanut edellisessä jutussa, 6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 4.Osa, Maailmanperintö maisemissa.
Olimme hellesäässä lasketelleet Simploninsolan alas ja saapuneet Italiaan.
Olimme hellesäässä lasketelleet Simploninsolan alas ja saapuneet Italiaan.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä suurempana. |
Crevoladossolalta matkaa ei jatkettukaan moottoritielle vaan tietä SS659 ja Toce-jokivartta pitkin kohti pohjoista.
Tätä tietä olin monesti katsellut aiemmin nettikartasta, niin monen muun tien lisäksi, että tuollakin pitäisi käydä. Nyt meillä oli hyvä mahdollisuus tuo pieni haave toteuttaa, kun kuljimme vapaana ilman mitään päämäärää. Tai oikeastaan meillä päämäärä tällä reissulla oli olla vuorten rauhassa.
Olimme Piemonten alueella ja Verbano-Cusio-Ossolan maakunnassa. Samalla kun ohittelimme kyliä, niin koko ajan myös nousimme pikkuhiljaa ylemmäs vuorilla.
Täällä louhittiin kiveä vuorenseinämistä. Isoja kivenpalasia kuljettavat kuorma-autot ajoivat lujaa tiellä. Tie oli kapea, joten täällä sai ajaa varoen.
Cascata del Toce 143 metriä korkea vesiputous Toce-joella. Tämä on korkein vesiputous Euroopassa, jonka vierelle pääsee autolla. Vesiputousta käytetään vesivoimalakäyttöön, joten siitä ei aina vettä virtaa, esim. talviaikaan.
Olimme Rialen tasangolla ja Lago di Morasco -patojärven alapuolella. Tänne jäimme stellplatzille, Area Val Formazza, kahdeksi yöksi.
 |
| Tasangolla oli kasassa iso elukkalauma. |
18.7.2019: Heräsimme hiljaisen yön jälkeen aurinkoiseen aamuun. Pimeällä näkyivät mukavasti patojärven padon kaarevassa rivissä olevat valot.
Istuimme aamulla ulkona mökkiautomme edessä paikan tarjoamalla puisen pöytäryhmän äärellä. Ihmettelimme aluksi runsasta kauempaa kuuluvaa lehmänkellojen kilkatusta. Tullessa näimme ylängön toisessa päässä ison elukkalauman. Ajattelimme niiden siirtyvän peremmälle ylängöllä. Pian huomasimme, kuinka pieniä pisteitä liikkui nauhana vuoren rinnettä pitkin ylemmäs. Kiikarilla ja lintukamerallani tähystely näytti, että lehmät olivat siirtymässä vuorille kesälaitumille. Jäivät pitämään puoleen väliin rinnettä muutaman tunnin syömis- ja lepotauon. Padolla kävelessämme kellojen kilkatus jatkui ja matkalaiset nousivat vuorten taakse. Joku kanttura siellä seistä pönötti lava-auton lavalla. Mikähän siihen oli syynä. Olivatko voimat loppuneet vai oliko vain muuten hankala tyyppi ja tehnyt kävelylakon. Innoissaan siellä jotkut tuntuivat olevan, kun ammunta kuului meille asti. Aika vauhdilla ne myös nousivat. Dolomiiteillä kerran seurasimme, kun elukoita tuotiin syksyllä alas vuorilta.
Siinä lehmien kulkua katsellessamme yhdentoista aikoihin padolta päin soitettiin pitkää ja koväänisesti sireeniä. Olin illalla puhunut, että jos tuo pato tuosta murtuu ja vie meidät alas laaksoon mennessään. Tuo sireenin huuto vähän säikäytti, että joko tässä pato on murtumassa. Onko meidän vauhdilla lähdettävä johonkin, mutta kun katselin ympärille ja padolla päin ihmiset rauhallisesti vain kävelivät, niin ajattelin, ettei tässä kiire ole mihinkään. Pian huomasimme, että vieressämme olevassa kuivassa Toce-joessa, Cascata del Toce, alkoi vesi lirisemään. Pian sitä tuli jo enemmän. Myöhemmin padolle kävellessä näimme, kuinka vettä tuli jokeen padon alta betonikuilusta. Eli sireeniääni varoitti jokeen virtaamaan tulevasta vedestä.
Lago di Morasco -patojärvi näytti kauniilta. Voi, miten ihana olisi ollut edes järvi kävellen kiertää, mutta ei minusta vielä ollut muutaman kilometrin kävelyyn. Edellisiltana ranskalaisisäntä oli Miehelleni kertonut ja ollut haltioissaan maisemista, kun olivat käyneet ylhäällä Sveitsin rajalla asti. Ylös lähimmälle Rifugio Maria Luisa hütelle olisi ollut parkkipaikalta matkaa vain 6,2 kilometriä 430 nousumetrillä. Tuo normaalisti olisi ollut aivan helppo kävely, mutta nyt siitä ei voinut kuin haaveilla.
Padolla kävellessä huomasimme, että vettä ei enää päästetty padon alta jokeen.
Hienolta näyttivät maisemat ympäriinsä.
Istahdimme hütelle, Rifugio Bim Se. Voi miten ihanalta täällä kuulosti ihmisten puheen sorina ja helskyvä nauru. Oli mukava olla tuosta syystä Italiassa. Sveitsiläishütellä ei ollut samanlainen iloinen tunnelma ympärillä vaan ihmiset olivat hiljaisia.
Sveitsissä jäätikömaisemissa hütellä, Grosse Aletschgletscher, maksoi tuo piirakkapalanen ja pieni kahvi kahdellle 22 frangia eli vähän yli 20 euroa. Täällä sai 21.60 eurolla tuon makkara- ja juustotarjottimen kahdelle, leipäkorin, litran vesipullon ja kaksi iso lasillista cappuccinoa. Meille Italiassakin on kalliimpaa kuin kotona.
Sveitsissä jäätikömaisemissa hütellä, Grosse Aletschgletscher, maksoi tuo piirakkapalanen ja pieni kahvi kahdellle 22 frangia eli vähän yli 20 euroa. Täällä sai 21.60 eurolla tuon makkara- ja juustotarjottimen kahdelle, leipäkorin, litran vesipullon ja kaksi iso lasillista cappuccinoa. Meille Italiassakin on kalliimpaa kuin kotona.
Mökkiauton edessä istuessamme myöhemmin kuului taas vuorelta kovaa kellojen kilinää. Kellojen ääni oli pienempien kellojen ääntä. Nyt vuorivaellus vuorossa oli vuohet ja lampaat.
Täällä parkkipaikalla kävi maksunperijä ilta kuuden ja seitsemän välillä ottamassa kymmenen euron parkkimaksun. Kumpanakin iltana pienen pakettiauton vanha ranskalaismies häipyi tuoksi ajaksi jonnekin "asioille" ja tuli myöhemmin parkkipaikalle takaisin yöksi. Istuimme auringon laskuun asti ulkona.
Täällä parkkipaikalla kävi maksunperijä ilta kuuden ja seitsemän välillä ottamassa kymmenen euron parkkimaksun. Kumpanakin iltana pienen pakettiauton vanha ranskalaismies häipyi tuoksi ajaksi jonnekin "asioille" ja tuli myöhemmin parkkipaikalle takaisin yöksi. Istuimme auringon laskuun asti ulkona.
19.7.2019: Hiljainen oli yö, vaikka meitä yöpyjiä taisi olla parkkipaikalla kymmenkunta, niin ei karavaanarit ääntä pidä. Murmeleitten aamuhuudot rinteeltä kuului vain aamulla. Tässä parkkipaikalla oli karavaanareille vesi ja tyhjennypiste sekä muutama kolikolla toimiva sähköpaikka. Tämäkin hetken mielijohdepaikka oli hieno vuorikohde vaikka ei jäätiköitä näkynyt.
Matkamme jatkui. Pysähdyimme heti uudemman kerran vesiputoukselle. Kävimme kahvilassa juomassa toiset aamukahvit ja joitain matkamuistomyymälästäkin tarttui mukaan. Paikallisia yrittäjiä on kulkijoiden tuettava.
Matkamme jatkui. Pysähdyimme heti uudemman kerran vesiputoukselle. Kävimme kahvilassa juomassa toiset aamukahvit ja joitain matkamuistomyymälästäkin tarttui mukaan. Paikallisia yrittäjiä on kulkijoiden tuettava.
Matka jatkui lasketellen laaksoa alas.
Matkalla tankkasimme mökkiautoa ja kävimme ruokakaupassa.
Malescosta lähdimme pienemmälle SP75-tielle ja Maggiore-järveä kohti. 26 kilometrin matka Cannobioon oli hidaskulkuinen, mutta meillähän ei ollut kiire mihinkään. Tielle ei saanut yli 7,5 metrin pituinen auto mennä.
Tie oli myös kapea. Autoja ei montaa vastaan tullut. Enempi matkalla oli pyöräilijöitä. Hauskahan ja kokemisen arvoinen tie tämä oli. Tästä jäi muisteltavaa eri tavalla kuin olisi pyyhältänyt päätietä pitkin.
Emme olleet varanneet paikkaa leirintäalueelta. Ensimmäisestä sitä ei saatukaan. Camping Residence Campagnassa oli yksi paikka yhdeksi yöksi vapaana. Olin varsin katsonut ennen reissua muutamalta leirintäalueelta hintatietoja ja huomannut erään jännän asian. Sveitsissä eivät hinnat nousseet paljoakaan näin kesäaikaan, mutta Italialla on vara nostaa, jopa tuplata, kun tulijoita riittää liikaakin. Italiassa tasokas tonttipaikka viiden tähden leirintäalueella voi maksaa vilkkaaseen sesonkiaikaan jopa yli 80 euroa vuorokaudelta. Eli tämän leirintäalueen hinta oli ihan samaa luokkaa kuin sveitsiläisen leirintäalueen, reilu 40 euroa yö.
Ilma oli pitkälti yli kolmekymmentäasteinen. Tupsukorva-Tytöt saivat olla mukavasti viilennetyssä mökkiautossa. Me kävimme syömässä maukkaat italialaiset pizzat. Vuorten hiljaisuuteen jo tottuneena täällä kuului pulinoita yömyöhällä.
Ilma oli pitkälti yli kolmekymmentäasteinen. Tupsukorva-Tytöt saivat olla mukavasti viilennetyssä mökkiautossa. Me kävimme syömässä maukkaat italialaiset pizzat. Vuorten hiljaisuuteen jo tottuneena täällä kuului pulinoita yömyöhällä.
Aurinko laski sumuisen ja helteisen Maggiore-järven taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti