Päivät 12-14.7.2019: Mutkateitä, passoja, jäätiköitä ja jäätikköjärviä. Vuorten erämaassa Unescon maailmanperintökohde jäätikön äärellä ja murmeleitten keskellä 2305 metrin korkeudella kuntoutumassa.
12.7.2019: Heräsimme aamuun, taivas oli pilvinen. Meillä oli leiripaikka Camping Eienwäldlissa vain tähän perjantaiaamupäivään, joten oli jatkettava matkaa. Tähän Engelbergin alueeseen ja sen ympärillä oleviin hienoihin vuoriin tulemme varmasti vielä joskus tutustumaan vaeltaen ja pyöräillen paremmin.
 |
| Kollaasikuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana. |
Tämän loman nämä kolme ensimmäistä yöpaikkaa olimme suunnitelleet pikaisesti ennen loman alkua, kun päätimme minne päin lähdemme. Tästä eteenpäin kuljimme karttaa katsellen ja aivan sen hetkisen tunteen ja fiiliksen mukaan. Ajatuksena vain, että vuorilla haluamme olla ja niitä katsella.
Matkalla nakkasi sadekuuroja ja moottoritiellä oli ruuhkaa, mutta me ajoimme navigaattorin ohjeiden mukaan aikaisemmin jo pienemmälle tielle jättäen ruuhkat taaksemme, kun suuntasimme mutkateille ja kohti Furkapassia.
Aina, kun nousee näitä mutkateitä ylemmäs ja laakso alhaalla jää alemmas, niin se tekee niin hienon tunteen, kun näkee kaiken kauniin ympärillä olevan aina vaan paremmin. Laaksoista alhaalta käsin, kun ei koskaan näe tätä mahtavaa vuorten antamaa kauneutta.
Olimme Furkapassilla 2439 metrin korkeudella.
Tupsukorva-Tytötkin ihastelivat passonäkymiä.
Ajoimme vain puoli kilometriä eteenpäin, kun taas pysähdyimme pällistelemään tätä vuorten ja alhaalla näkyvän laakson kauneutta. Murmelit huutelivat ympärillämme. Täältä laskettelimme alas ja nousimme taas mutkitellen Grimselpassia ylös Totenseelle. Grimselpassilta taas ajelimme vuorten välistä jäätikköjärven rannalle.
Kuitenkin tuota ennen oli parin kilometrin päästä jälleen pysähdyttävä, kun saavuimme Rhone-jäätikön reunalle, Rhonegletscher. Missään muualla Euroopassa ei pääse autolla näin lähelle ikijäätikköä.
Voi miten olisinkaan halunnut lähteä täällä tuonne jäätikön reunalle kävelyretkelle. Jäätikön alla on myös sadan metrin pituinen jäätunneli. Tyydyin nyt tähän, että mökkiauto oli tuonut minut Mieheni ohjaamana tänne kaiken kauneuden keskelle. Olihan vain reilu seitsemän viikkoa aikaa, kun en ollut hermokipupirulaisen takia voinut edes kävellä. Kolme viikkoa meni, että liikkuminen oli hyvin vähäistä kovien tuskien takia. Jalkani olivat vieläkin hyvin heikot ja oikea jalkaterä turra. En edes ilman kyynärsauvoja olisi päässyt ravintolan terassilta tätä katselemaan. Olin tästä hetkestä erittäin kiitollinen.
Rhone-jäätikön sulamisvesistä saa alkunsa Rhone(Rhône)-joki. Joki kulkee Sveitsin ja Ranskan läpi Välimerelle Montpellieren ja Marseillen väliin. Joella on pituutta 812 kilometriä. Rhone-joki on Välimeren alueella Niilin jälkeen toiseksi merkittävin joki.
Kuulimme, että tämä tie oli vasta kolme viikkoa aiemmin aukaistu. Alppien passoteistä tietoa löytyy netistä monilta eri sivustoilta. Myös niiden aukioloista. Tässä muutama sivusto.
https://www.adac.de/reise_freizeit/verkehr/alpenstrassen/
http://www.alpenpass.eu/
https://alpenrouten.de/alpenpaesse-verkehrsinfos-wintersperren.html
https://alpenpaesse.de/alpenpaesse
https://www.adac.de/reise_freizeit/verkehr/alpenstrassen/
http://www.alpenpass.eu/
https://alpenrouten.de/alpenpaesse-verkehrsinfos-wintersperren.html
https://alpenpaesse.de/alpenpaesse
Alhaalla laaksossa Gletsch-kylä. 1900-luvun alkupuolella on jäätikköalue on yltänyt kylään asti.
Lähdimme nousemaan Grimselpassille.
Ylhäällä passolla ja Totenseellä. Tähän emme jäneetkään pitkäksi aikaa katselemaan tänään, vaan jatkoimme matkaa.
Oli ajatus jäädä tänne passolle yöksi, mutta hoksasimmekin vielä paremman paikan jonne ajaa aikaa viettämään, Panoramastrasse Oberaar.
Kuuden kilometrin panoraamatie on maksullinen tie. Huomasimme, kuinka kymmenen frangin maksulla saa Oberaarsee patojärven parkkipaikalla olla parkissa kahdesta neljään päivää. Tie on kapea ja tiellä kulkua ohjataan liikennevaloin. Grimselpassilta päin autot saa lähteä aina kello puolesta kymmenen minuutin ajan ja taas Oberaarista päin tasatunnein kymmenen minuutin ajan. Ilta yhdestätoista aamukuuteen tie on suljettu. Ostimme parkkilipukkeen rakennuksen seinässä olevasta automaatista.
Kuuden kilometrin panoraamatie on maksullinen tie. Huomasimme, kuinka kymmenen frangin maksulla saa Oberaarsee patojärven parkkipaikalla olla parkissa kahdesta neljään päivää. Tie on kapea ja tiellä kulkua ohjataan liikennevaloin. Grimselpassilta päin autot saa lähteä aina kello puolesta kymmenen minuutin ajan ja taas Oberaarista päin tasatunnein kymmenen minuutin ajan. Ilta yhdestätoista aamukuuteen tie on suljettu. Ostimme parkkilipukkeen rakennuksen seinässä olevasta automaatista.
Ja niin kurvasimme tälle hienolle tielle. Ilma ei ollut parhain, mutta onneksi ei satanut.
Tie on kapea ja paikoin jyrkkämutkainen, mutta hyvä ajaa mökkiautolla, kun tiesi ettei ole vastaan tulijoita. Alhaalla syvän rotkon alla on jäätikköjärvi Grimselsee.
Viikkoja kun oli katsellut maisemia makuuhuoneemme sängynpohjalta ja yläkertamme ikkunoista, niin alussa minua ihan pelotti tämä tie. Pieni pelon tunne tekikin tästä tiestä hienon kokemuksen.
Olimme Oberaarissa ja patojärvi Oberaarseen rannalla 2305 metrin korkeudella. Täällä oli hyvin hiljaista. Vain kaksi saksalaista henkilöautoa oli parkkipaikalla, kun saavuimme. Olimme ilman nettiä ja puhelinverkkokin oli pätkivä.
Prinsessamme tarkkasilmä bongasi pian mökkiauton läheltä, noin 20 metrin päästä, murmelin. Taisi olla hänen ensimmäinen murmeli-bongaus. Tästä lähtien, kun reissussa matkin murmelin huuteluja ja kysyin, missä on murmeli, niin hän aina katsoi silmät tapittaen.
Pian ripisteli taivaalta vettä. Illalla vielä saapui kaksi retkiautoa parkkipaikalle ja yhdessä tila-autossakin näytettiin alkavan yöpymään.
Pian ripisteli taivaalta vettä. Illalla vielä saapui kaksi retkiautoa parkkipaikalle ja yhdessä tila-autossakin näytettiin alkavan yöpymään.
13.7.2019: Prinsessa tarkkasilmän kanssa olimme taas varhain pällistelemässä ikkunoista. Lämmintä oli ulkona vain reilu neljä astetta aamulla kuuden jälkeen. Illalla alkanut kova tuuli, jonka takia halusin mökkiauton siirrettävän patojärven rantatörmältä vähän kauemmas, ettei tuuli heitä meitä järveen, oli yön aikana laantunut niin kuin vesisadekin oli loppunut. Täällä oli niin hiljaista. Mistään ei kuulunut mitään, ennenkun muutama auto tuli parkkipaikalle ja siitä lähtivät ihmiset vaeltamaan jäätikölle.
Turhaa ei herätty, kun sain märkien ikkunoiden läpi uusista lintulajeista kuvia, lumivarpusesta ja sepelrastaasta. Auringon vuoren takaa noustessa alkoivat kuulumaan ensimmäiset murmeleiden varoitushuudot toisilleen. Lumi ja murmelit olivat mökkiautomme vieressä.
Turhaa ei herätty, kun sain märkien ikkunoiden läpi uusista lintulajeista kuvia, lumivarpusesta ja sepelrastaasta. Auringon vuoren takaa noustessa alkoivat kuulumaan ensimmäiset murmeleiden varoitushuudot toisilleen. Lumi ja murmelit olivat mökkiautomme vieressä.
Patojärvi ja maisemat ympärillä näyttivät auringon paisteessa edellispäivää paljon hienommilta.
Oberaar-pato on valmistunut vuonna 1953. Pituutta padolla on puoli kilometriä.
Niin teimme päivän ensimmäisen patokävelyn.
Oberaargletscher - Oberaar-jäätikkö patojärven takana kuuluu laajaan Sveitsin Alpit Jungfrau-Aletsch -jäätikköalueeseen. Tämä jäätikköalue on Unescon maailmanperintökohde. Yön aikana oli nakannut ohuen lumikerroksen korkeiden vuorten huippujen laille.
Jäätikköalueella onkin useita yli neljäkilometriä korkeita vuorenhuippuja.
Oberaarseen järven taakse olisi ollut tästä matkaa vajaa neljä kilometriä.
Päivä oli täynnä positiiviisia asioita, mutta myös kaipausta kahta karavaanari-Kissaamme kohtaan, jotka eivät enää ole mukanamme. Heitä muistellessa tulee kyynel silmään, kun ikävä ja kaipaus eivät häviä. He kulkevat aina mukanamme sydämissämme.
Ihana Siiri-kissamme sai muistomerkin tänne Oberaarseelle ja Oberaargletscher-jäätikkön reunalle. Ramses-kissalle olen tehnyt muistomerkkejä ympäriinsä ja jäätikkömuistomerkki on Pasterze-jäätiköllä ja Grossglockner-vuoren juurelle, missä kohtaa oli jäätikön reuna ollut hänen syntymävuona 2007.
Ihana Siiri-kissamme sai muistomerkin tänne Oberaarseelle ja Oberaargletscher-jäätikkön reunalle. Ramses-kissalle olen tehnyt muistomerkkejä ympäriinsä ja jäätikkömuistomerkki on Pasterze-jäätiköllä ja Grossglockner-vuoren juurelle, missä kohtaa oli jäätikön reuna ollut hänen syntymävuona 2007.
 |
| Koko karavaanariporukka meidän ihanaa Siiri-pallukkaa kaipailen. |
Prinsessa oli tohkeissan murmeleiden huuteluista. Katseli mökkiauton kummankin puolen ikkunoista sekä ovesta, että missä ne huutajat ovat nyt. Tämä kuvassa oleva murmeli oli mökkiauton takana, joten tätä ei tarkkasilmä nähnyt.
Näitä maisemia kyllä kelpasi katsella. Aurinkokin lämmitti mukavasti ilman lopulle kahdenkymmenen asteen lämpöiseksi.
Jäätikön läpi Oberaarjochhüttelle tuonne lumen yläreunaan on tästä matkaa 9.1 kilometriä 990 neusumetrillä. Kiikarilla seurasin yhden pariskunnan ja ryhmän nousua. Lintukamerallakin pääsin lähelle.
Ihmisiä tuli ja meni jonkun verran. Jotkut varusteista päätellen lähtivät pitemmälle jäätikkövaellukselle, mutta joku kävi vain järven päässä kävelemässä, kun taas joku teki vain pienen kävelyn padolla tai ylempänä Berghaus Oberaarissa.
Nämä kahdeksan Tesla-sähköautoa eivät luonnon rauhaa äänillään rikkoneet, mutta tekivät meille esityksen. Saksalaiset ja sveitsiläiset autot laitettiin kauniiseen riviin molemmin päin. Sitten alkoi auton järjestäminen, kun tekivät autoihinsa jokainen pedin. Joku kuului sanovan ja kädellä näyttävän mökkiautoamme, että hän ei tartte vessaa eikä kaikkea mitä tuollaisessa matkailuautossa on. Hänelle riitti ilmeisesti vain että pääsi ahtaassa takatilassa makuulleen. Yhdessäkin autossa oli isäntä ja emäntä koiransa kanssa makaamassa ja vilkuttelemassa. Takaluukut ketjuana nostettiin vuoron perään ylös ja alas. Yksi kuvasi tätä kaikkea dronella ja moneen kertaa. Leikki loppui siihen, kun piknikillä olleiden sveitsiläisten auton muoviseeen puskuriin törmäsi matalalla lentävä drone.
Nämä kahdeksan Tesla-sähköautoa eivät luonnon rauhaa äänillään rikkoneet, mutta tekivät meille esityksen. Saksalaiset ja sveitsiläiset autot laitettiin kauniiseen riviin molemmin päin. Sitten alkoi auton järjestäminen, kun tekivät autoihinsa jokainen pedin. Joku kuului sanovan ja kädellä näyttävän mökkiautoamme, että hän ei tartte vessaa eikä kaikkea mitä tuollaisessa matkailuautossa on. Hänelle riitti ilmeisesti vain että pääsi ahtaassa takatilassa makuulleen. Yhdessäkin autossa oli isäntä ja emäntä koiransa kanssa makaamassa ja vilkuttelemassa. Takaluukut ketjuana nostettiin vuoron perään ylös ja alas. Yksi kuvasi tätä kaikkea dronella ja moneen kertaa. Leikki loppui siihen, kun piknikillä olleiden sveitsiläisten auton muoviseeen puskuriin törmäsi matalalla lentävä drone.
Me teimme vielä auringon alkaessa laskeutumaan vuorten taakse toisen kävelykierroksen padon toiseen päähän. Tämä oli hyvä kuntoutuspäivä jaloilleni, kun tuli noin 2,5 kilometriä kyynäsauvoilla kuljettua.
Illalla olikin meitä parkkipaikalla yöpyjiä toistakymmentä ja kukin erilaisella kulkimella. Me olimme ainoita, joilla oli tavallinen matkailuauto.
Illalla olikin meitä parkkipaikalla yöpyjiä toistakymmentä ja kukin erilaisella kulkimella. Me olimme ainoita, joilla oli tavallinen matkailuauto.
14.7.2019: Heräsin, kun aurinko oli nousemassa ja väritti valkoisen lumen mukavan punaiseksi. Vielä kerkesimme kuulla naapurimurmeleiden huuteluita ja napata epäselvän kuvan, jossa neljä murmelipalleroa katselee aamuista vilkasta parkkipaikan elämää. Tänään olikin vuorille lähtijöitä edellisaamua enemmän. Toisen saksalaishenkilöauton ihmiset, kaksi miestä, saapuivat kiipeilyvarusteineen vuorilta takaisin. Kaksi karavaanariautokuntaa saapui paikalle lisää, kun olimme lähdössä.
Filmasin koko panoraamatiellä ajosta filmin, mutta sen kanssa menis niin paljon aikaa, että laitan vain tänne muistoksi muutaman kuvan. Huom- aurauskepeillä on pituutta monta metriä ja paksuutta enemmän kuin tavallisilla.
Pysähdyimme tunniksi kesken matkaa tänne katselemaan maisemia ja syömään pakasteesta jäätelöt. Tämäkin on yksi karavaanarimatkailun positiivinen lisä monen muun asian lisäksi, että voi syödä pakasteesta jäätelön missä ja milloin vain.
Tuolla edessä on Unteraargletscher-jäätikkö. Takana oikealta tulee Lauteraargletscher-jäätikkö ja takana vasemmalta tulee Finsteraargletscher-jäätikkö ja nämä kaksi haaraa siis yhdistyvät Unteraargletscher-jäätikköön.
Kun pysähdyimme tänne, niin edessämme lenteli muutama pieni lintu, mutta ne lähtivät heti tiehensä kun autosta ulos astuimme. Taas kun menimme mökkiautoon takaisin, niin pian linnut ilmestyivät ja mökkiautomme toimi jälleen lintubongauskojuna. Nyt saaimme kuviin aiemmin jo tavattu lumivarpunen ja uusi lintulaji bongaus kivitasku.
Kun pysähdyimme tänne, niin edessämme lenteli muutama pieni lintu, mutta ne lähtivät heti tiehensä kun autosta ulos astuimme. Taas kun menimme mökkiautoon takaisin, niin pian linnut ilmestyivät ja mökkiautomme toimi jälleen lintubongauskojuna. Nyt saaimme kuviin aiemmin jo tavattu lumivarpunen ja uusi lintulaji bongaus kivitasku.
Matka jatkui hulppean jylhissä maisemissa.
Grimselpassilla ei ollut enää tietoakaan luonnon rauhasta. Täällä oli monenlaisia pöriseviä kulkupelejä ja ihmisiä.
Vaikka parkkipaikoilla oli paljon autoja niin juuri meille vapautui kuin tilauksesta hyvä reunapaikka näillä alakuvan maisemilla.
Päätimme päivän nauttia näistä maisemista. Järvikierros olisi ollut mukava tehdä, mutta se olisi ollut jaloilleni liikaa. Niin teimme passolla toiseen päähän kävelyretken.
Totensee näytti aurinkoisena ja jäisenä niin kauniilta.
Olimme Grimselpassilla 2164 metrin korkeudella.
Passolla ravintolan toisella puolen oli murmeleita aitauksessa, Murmeltierpark Plänggerli. Täällä oli kyltti, jossa kerrottiin ettei täällä kannata viheltää. Sen murmelit kokevat varoitusäänenä ja livahtavat piiloon tunneleihinsa. Ovat ne kyllä söpöjä palleroita.
Lunta oli vielä metritolkulla tien laidassa.
St. Christopherus Kapelle Grimsel -kappeli ja Grimselpass Wasserscheide - Grimselsolan vedenjakaja.
Kappelin räystään alle oli laitettu useita pesiä lumivarpusille. Linnuilla oli kyllä hienot vuorimaisemat, kun matoja keräsivät suihinsa ja veivät niitä pesäkoloihinsa.
Tuuli oli voimistunut iltapäivän aikana. Hyvä maisemapaikkamme oli tuulisella paikalla. Kulkijat olivat passolla vähentyneet, niin siirsimme mökkiauton tuulensuojaan Totenseen rannalle. Tällä puolella passoa useammalla parkkipaikalla oli merkkejä, että matkailuautolla ja vaunulla täällä sai yöpyä, kun kävi ostamassa Hotel Restaurant Alpenröslista 10 frangia maksavan parkkilipukkeen, Wohnmobilstellplatz|Hotel Alprösli. Niin jäimme yöksi tähän parkkipaikalle muutaman muun tavoin.
Tupsukorva-Tytöilläkin oli katseltavaa parkkipaikalta maisemissa ja hollantilaisessa hullutteluporukassa. Prinsessa poseraasi ikkunalla itämaisille turisteille, jotka kuvasivat häntä. Täällä oli parkkipaikan vieressä myös murmelihäkki, mutta en nähnyt siellä murmeleita. Prinsessa taisi kuulla sieltä jotain ääniä, kun niin katseli aitaukselle päin mökkiauton sivuoven ikkunasta.
Vuorilla sää muuttuu nopeasti, niin kuin nytkin. Ihan yllättäen alkoi pilviä tulemaan vauhdilla alhaalta laaksosta päin. Pian oli koko maisema pilvessä. Hetken päästä myös pimeys ja hiljaisuus tuli passolle.
Ei voisi olla parempaa kuntoutumispaikkaa kuin Alppiset vuorimaisemat. Olen enemmän kuin hyvin onnellinen ja kiitollinen näistä vuoripäivistä!
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti