6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 6.Osa, Lehmien ympäröimänä

Mukavan ja rentouttavan, mutta erilaisen, vuoriloman loppu.

20.7.2019: Matka jatkui aamu-usvaisen Maggiore-järven rantaa pitkin. Täällä järvellähän olemme olleet aiemmin muutamia kertoja pitempiä aikoja.
Nyt emme ajaneetkaan San-Bernardino-Passille päin, jonka olemme ajaneet niin monesti, vaan jatkoimme matkaa E35-tietä vähän matkaa eteenpäin.

Biascasta sitten siirryimme moottoritieltä pienemmälle tielle ja lähdimme nousemaan jälleen vuorille.

Olimme Passo Lucomagnolla. Teimme pienen kävelyretken Lai da Sontga Maria -patojärven rannalle.

Prinsessa yritti katsella, että missä ne murmelit huutelevat.

Palasimme vähän matkaa taaksepäin ja asetuimme paikoillemme, Parking lot day/night Blenio, Acquacalda. Tällä reissulla olimme jopa oppineet uutta. Olimme olleet tällä reissulla kolmella eri leirintäalueella ja niissä seitsemän yötä. Luonnon keskellä parkkipaikoilla viettäneet loput kahdeksan yötä. Nämä kaikki paikat olivat ihan luvallisia yöpaikkoja matkailuautolle. Jokaisesta yöstä olimme maksaneet noin 10 frangin hinnan, paitsi Steingletscher-jäätikön juurella ei maksuautomaatti toiminut, joten siellä emme maksaneet mitään. Täällä hinta oli matkailuautolle kaksi 5 frangin lipuketta. Uutta opittua oli Sveitsistä se, että osalle luontopaikkojen parkkipaikoista sai jäädä matkailuautolla yöajaksi.

Tässä päivän ajomatka.

Pian olikin vieressämme oleva tien vierus muita karavaanareita täynnä. Aivan Ruotsista asti. Onneksi pysähdyimme tähän aikaisin. Siinä istuskelimme mökkiauton vierellä, kuuntelimme ja katselimme ympärillemme. Tien toisella puolella lehmätkin katselivat karavaanareita. Ainakin se siltä näytti, kun kameran läpi niitä katseli.

Myöhemmin iltapäivästä osa lehmistä alkoi kokoontumaan sillalle. Pian mönkijä toi kaksi miestä ja kolme koiraa paikalle. Tiellä liikenne pysäytettiin, koirat alkoivat keräämään karjaa tien takana kukkuloilta kasaan. Me saimme katsella aitoa maalaiselämää, kun iso karjalauma siirtyi ohitsemme iltalypsylle.

Siinä oli tupsukorva-Tytöillä taas ihmettelemistä, kun lehmät oli mökkiautomme ympärillä. Koirat osasivat työnsä ja hätistelivät lehmät pois auton takaa.

Lehmiä oli muutama. Luulisin, että ainakin sata.

Kaksi ihmistä ei olisi mitenkään kerännyt tätä lehmälaumaa pitkin tien toiselta puolelta rinteiltä kasaan, vaan sen tekivät kolme koiraa. Filminpätkän lopussa tuo koirien työskentely paimenkoirina näkyy ihan hyvin. Isäntä komentaa kaksi koiraa vielä varmistamaan, että lauman häntä tulee mukana.

Tämä näin vierestä seurattu alppilehmien iltalypsylle siirtymnen oli kyllä elämys.

Kun tämä iso lauma oli siirtynyt kauemmas tasangolla iltalypsylle, siirtyi pienempi lauma metsästä yhden isännän ja koiran kanssa Alpe Croce Lucomagno juustotilalle. Tuo eläinlauma oli alle 30 elukkaa.

Illalla hämärän tullen alkoivat suuren lehmälauman karja siirtymään mökkiauton viereiselle metsälaitumelle. Kissojen kanssa katselimme sängystä ja mökkiauton ikkunasta, kun lehmät liikkuivat siinä lähellä edessämme ja kellot kilkattivat. Ajattelin, että mitenhän kilinässä voi nukkua.

21.7.2019: Joskus puoli kuuden maissa kuulin, kun joku isäntä huuteli, ilmeisesti koiria komenteli ja lehmiä. Olin nukkunut niin hyvin kellonkilinässä, etten edes muistanut olinko yön aikana käynyt hereillä. Oliko sitten lehmätkin nukkuneet ja kellot niiden kaulassa olleet kilisemättä tai kellonkilinä oli hyvä uneen tuudittaja.

Kahdeksan jälkeen lehmänkellojen kilinä alkoi taas voimistumaan. Kurkkasin oven raosta, niin sieltähän olivat taas tulossa elukat päivälaitumille ja meillä toinen show, "aamu-tv", katseltavana siinä aivan edessämme.

Taas kierteli joku lehmä mökkiauton ympärilläkin, kun taas jotain kiinnosti kovasti naapuri karavaanarin kulkupeli. Hieno oli muistokokemus tämäkin. Elämä Alpeilla ja Alppien juurella on tosiaan erilaista kuin mitä aikaisempi elämä Suomessa.

Laitumelle siirtymistä.

Niin lähdimme aurinkosäässä kotimatkalle. Lehmät olivat rinteillä syömässä aamupäivän ateriaansa.

Lai da Sontga Marian -patojärvi sijaitsee 1908 metrin korkeudella merenpinnasta.

Aina on vähän haikeata, kun reissu alkaa olla lopuillaan. Karavaanarimatkailu juuri näin on se, mitä haluaisimme paljon enemmän harrastaa, vailla mitään kiirettä ja päämäärää. Iloinen on aina mieli kuitenkin, kun matkassa on uusia koettuja ja nähtyjä asioita, joista koostuu pitkälti elämän rikkaus.

Laskettelimme Sveitsin upeilta vuorilta pikkuhiljaa Saksaa ja kotia kohti.

Tämä loma oli erilainen loma, kun olin hitaasti toipumassa välilevynpullistumasta ja pystyin vain kulkemaan kyynärsauvojen kanssa voimattomien jalkojeni takia. Vaikka lähtiessä epäilin onnistuuko tämä reissu, kun olin vasta reilun viikon lähdön hetkellä pystynyt kyynärsauvojen kanssa enemmän liikkumaan ja sekin oli vähäistä normaaliin liikkumiseen, mutta kuitenkin koko ajan enemmän. Mökkiautossa kuitenkin pystyin heti liikkumaan ilman kyynärsauvoja, kun liikkumismatka matkamökissä oli lyhyt, jossa vielä saattoi pitää pöydän reunoista kiinni. Koko ajan myös arkisia askareita pystyin tekemään enemmän. Mitään takapakkeja ei toipumisen tiellä reissulla tullut.

Mellä ei tämän loman aikana ollut mihinkään kiire. Ei ollut kiire vuoriretkille tallustelemaan eikä pyöräilemään hikipäässä. Pysähdyimme siinä kohtaa, kun juuri silloin halusimme eikä jokainen pysähdys ole edes tänne muistikirjaan kirjattu. Ajokilometriä tämän 15 päivän aikana tuli vain vähän yli tuhat ja suurin osa teistä oli meille ennen ajamattomia teitä. Nämä alla olevissa kuvissa näkyvät passot kaikki myös ennen käymättömiä.

" Istuin sumuisella vuorella
hiljaa suuren puun juurella.
En yrittänyt mitään erityistä
irtauduin vain mielen virroista.
Nousin lentoon kohti uutta
sinisen taivaan täyskuuta.
Vuodet vierivät huomaamatta
olin siinä vain hievahtamatta.
Sammaleet ryömivät varoen luokseni
mitään peittämättä osakseni.
Vuoreen vihreänä sulautuessani
löysivät pikkulinnut olkapäilleni.
Touhusivat risuista pieniä pesiä
ollakseen yhdessä onnellisia
suuren puun juurellasumuisella vuorella. " 

Voi kuinka iloinen olinkaan, kun mökkiautolla pääsimme hienoihin vuoripaikkoihin jäätiköiden, murmeleiden ja lehmien vierelle katselemaan ja kokemaan. Kuinkahan moni kissa on nähnyt murmeleita. Ainakin meidän Prinsessa on.

Pääsin myös tekemään upean pienen vaellusretken maailmanperintömaisemissa. Reissukotimme oli paras paikka toipumisen ja kuntoutumisen hitaalla tiellä. Parasta katseltavaa vuoriin hullaantuneelle olivat tietysti vuoret ja niiden lumoava kauneus. Niitä sain niin monessa paikassa kiireettömästi ihastella. Näistä muistoista ja kokemuksista on elämän evästä vielä pitkäsi aikaa.

"Maailmassani on hymyä;

pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.

En saa niitä kiinni,

mutta ne näyttäytyvät niin usein,

että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin."

Kiitos! Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen tästä meidän lomasta.

©Soleil

23.7.2019: Terveiset Sveitsistä

6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 1.Osa, Jäätikön juurelle
6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 2.Osa, Ihmisten ilmoilla

6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 3.Osa, Vuorten keskellä
6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 4.Osa, Maailmanperintö maisemissa
6-21.7.2019 Sveitsin Loma: 5.Osa, Vauhtimutka Italiassa