Pyörä- ja kävelyretkellä helmikuisissa jokimaisemissa.
Tonava on Euroopan toiseksi pisin joki, joka virtaa monen maan halki 2845 kilometrin matkan Saksan Schwarzwaldista Romaniaan ja Mustalle Merelle.
On vajaa kolmisenkymmentä vuotta aikaa siitä, kun ensikertaa Tonavan näimme Unkarissa. Joki jäi tuolloin mieleen suurena ja harmaavetisenä. Yhdeksän Saksassa asutun vuoden aikana joesta on tullut muunlaisiakin kuvia.
Muutama aiempi juttu löytyy blogista. Nämä maisemat ovat saaneet aivan ihastumaan tähän erilaisen kuvan antavaan Tonavaan. Tonava on kapea ja puhdasvetinen. Upeiden rantakallioiden päällä on linnoja ja linnanraunioita. Nämä kalliot nousevat jopa 200 metriä korkeammalle kuin joki. Tämä alue on aivan Moselin laakson jälkeen suosikki jokilaaksoa.
Perjantai-iltana ajelimme kauniissa auringonlaskussa jälleen näille ihastuttaville Tonava maisemille. Kävimme katsomassa kahta parkkipaikkaa Fridingen an der Donaun pikkukaupungissa, jossa ajattelimme ensimmäisen yön yöpyä parkkipaikalla. Harmiksemme kummallakin parkkipaikassa oli kyltti, että parkkipaikka on vain henkilöautoille. Ajelimme vajaa kymmenen kilometriä takaisinpäin ja tutulle wohnmobilstellplatzille Beuroniin, Kloster Beuron.
Lauantaiaamu valkeni taivas ihanan sinisenä, joka tiesi heti mukavaa pyöräretkeä. Viimeksi olimme pyöräilleet joululomalla Espanjassa. Matkaparkin viereen oli viime käynnin jälkeen tehty pieni tynnyrimökkikylä, Camp im Donautal. Yö kahdelta hengelle näytti mökissä maksavan 48 euroa.
Donautalin laakso on Ylä-Tonavan luonnonpuistossa, Naturpark Obere Donau.
Yöllä oli ollut sää vähän pakkasen puolella, kun maa oli aamulla kuurassa. Lämmin aurinko sulatti nopeasti kuuran ja me lähdimme pyöräretkelle. Emme ole ennen kulkeneet tätä Tonava-jokivartta täältä yläjuoksulle.
Kallion päällä Schloss Bronnen.
Maalaismaisemissa Tonavan rannalla Jägerhaus "Donauradweg" ja "Donauberglandweg" ulkoilureittien varrella, jossa voi yöpyäkin.
Näitä upeita Tonavan jokimaisemia ei näe päätien varrelta.
Ylhäällä kalliolla Kallenberg-linnan rauniot.
Täällä varjopaikoissa oli vielä maa kuurassa.
Matkalla pelto/pyörätien varrella oli vanha muistopaikka, jossa paloi muutama kynttilä.
Onnellisia kanoja, kun ei tarvitse ahtaissa häkeissä elää. Näitä erilaisia siirrettäviä kanaloita näkee aika usein.
Sitten olimme Fridingen an der Donaussa.
Niin kaunista ja lämmintä, auringon paisteessa 15-20 asteen lämpöistä.
Suuntasimme katselemaan vanhaa kaupunkia kukkulalle, Oberstadt.
Hinteres Schloss Mühlheim. Oberstadtin kaksi pääkatua oli koristeltu illan karnevaalikulkuetta varten lippunauhoilla.
Kaikki kaupat olivat jo menneet kiinni.
Näitä pieniä viehättäviä vanhoja kaupunkeja Saksa on pullollaan.
Sitten suuntasimme metsään. Metsätie meni niin jyrkäksi, että pyörä oli talutettava osan matkaa.
Metsässä kirkon rauniot, Kirchenruine Maria Hilf.
Bärenthalin kautta pyöräilimme mökkiautolle.
Sotilashautausmaan näköalapaikalta oli hienot näkymät Beuroniin ja Donautaliin.
Toisen maailmansodan aikainen sotilashautausmaa.
Tässä älykellon tekemä pyöräilyreitti jolle tuli pituutta 40 kilometriä 515 nousumetrillä.
Illan ilmeitä ja puuhia.
Sunnuntaiaamu valkeni taivas pilvisenä. Varhain aamulla ripisteli vähän vettä, mutta saimme kävelyretken tehdä ilman vesipisaroita
Metsässä oli vanhempia tuulenkaatoja, mutta myös viimeisimmän myrskyn kaatamia puita.
Teimme pienen kävelymutkan Irndorf-kylässä, joka sijaitsee Schwabenin ylängöllä. Vajaat seitsemänsadan asukkaan kylässä on kaksi kirkkoa. Kylä sijaitsee 820 metrin korkeudella.
Totta kai kylässä pitää olla myös kaksi urheilukenttää ja urheiluseurantalo.
Hienot olivat näkymät Tonavan laaksoon täältä Rauher Stein -näköalapaikalta.
Burg Wildenstein näkyi kauempana.
Joku oli tehnyt metsätielle käpyrivin. Edellisellä reissulla, kun Beuronista kävelimme Burg Wildensteinille, istuimme tuolla ympyrän kohdalla jossain metsästyskopperossa katselemassa maisemia.
Mieleisiä Tonava-jokimaisemia nämä viikonlopun maisemat olivat jälleen.
Vielä tästä eteenpäin ja taaksepäin jäi katseltavaa hienosta kallioisesta Tonava-jokivarresta. Vielä on näkemättä, mistä Tonava lähtee virtamaan Mustallemerelle.
Luostarin auki olevasta myymälästä kävimme ostamassa lihasäilykettä ja pikkuleipäpussin. Herkullinen lihasäilykkeen söimme heti, mutta pikkuleivät olivat mausteisen mauttomia.
Matkaa tuli tälle reitille vain 6.7 kilometriä 320 nousumetrillä.
Muutama kuva kotimatkalta Tonavan varresta ennen linnakaupunkia Sigmaringeniä.
Mukava ulkoiluviikonloppu upeissa Tonavan maisemissa. Meille tällainen talvisää on aivan parasta.
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti